Anitallapa onkin sitten perin mielenkiintoinen piha
On saatettu täyttää ja tasata pihamaata joko jäisellä maalla tai on saatettu peittää rakennusjätteitä maan sisälle. Kaivon ympärystä on voitu myös vaan varoen tasata, ilman mitään junttaamista ja tyhjiä onkaloita on sitten jäänyt. Ota selvää, miten ja kuka on nuo pihan maansiirtotyöt tehnyt.
Eilen sitä kävi katsomassa talon rakennuttaja ja ainakin väitti, että kaikki on tehty niin kuin pitää. Siinä menee putki just sillä kohdalla ja kuulemma on juntattu ja kaikki tehty. Mielenkiintoista kylläkin, että miten tuolla tavoin voi tapahtua. Talo on rakennettu 2002.
Eihän se maa vaan oo mennyt viemäriin? Tai voinut vihdoin viimein valahtaa sen putken alle? Jos sinne on jäänyt rakennusaikaan kolo...
Talon rakennuttaja, ja vielä vähemmän rakentaja, ei varmasti myöntäisi virhettä tehneensä vaikka olisi semmoisen tehnytkin. On se niin kallista touhua myöntää, ettei ole pieni tosikaan...
Onko se onkalo kuinka suuri? Jos maat ovat hävinneet isolta alalta niin sillon olisi kyllä syytä avata ja katsoa mistä johtuu? Eihän se viemäröintikään toimi, jos putkilinjat ovat nitkahtaneet.
Jos kuitenkin kyseessä on pienehkö kolo tarkastuskaivon vieressä niin luultavasti maa on jäänyt huonolle tiivistämiselle kuitenkin vaikka rakennuttaja sanoisi mitä. Ei hän kuitenkaan ole ollut katsomassa kaikea mitä työmaalla on suherrettu. Ehkä jotain eloperäistäkin on maanjoukossa voinut olla ja se on nyt sitten maatunut mullaksi ja olomuoto hieman kutistunut.
Viemäri tuntui toimivan, ei ollut tukossa. Eikä ole mitään käsitystä siitä, mihin se maa on valahtanut. Onkalon kokokin on epäselvä. Se selviää, kun mies tulee lauantaina työmatkalta ja avataan se piha siltä osin. Tosi kivoja yllätyksiä.
Kerrankin lämmin ilma, että tarkenee pihalla kykkiä. Aivan ihanaa.
Meillä ilma on tuhnuista. Ei ulkona viitsi olla.
Eilen päätin, että tänään siivoan kurtturuusuja kapeammiksi tuossa autopihan reunalla. Koska se homma ei ole järin hauskaa puuhaa, olen lykännyt ja lykännyt sitä, mutta kai sitä pitää kuitenkin antaa hurjalle luonnolleen valta ja karata pihalle. Se on vaan siitä paha, ettei sieltä taas malttaisi ollenkaan tulla tupaan takaisin.
Otin muutaman päivän lomaa kun on niin monta hommaa rästissä. Ja nyt sitten ekana loma-aamuna laiskottaa niin, ettei mitään viitsis tehdä. Aamukahvit join ja puuron söin ja kävin vähän kukkia kuvaamassa. Tässä Kaukasianpitkäpalko.
Sain minä lopultakin leikeltyä ruusuja ja vähän muitakin puskia, jotka raapaisevat joskus auton kylkeen. Ensin kuitenkin kykiskelin etupihan altaan vierillä kahmimassa rutikuivia ja suuria vaahteran lehtiä sekä leikkasin kalasaksilla siperiankurjenmiekkojen viime vuotiset lehdet paremmin. Haravoin myös viimeisen kohdan pihasta ja puuhamaassa järjestelin talikolla komposteja. Viime kesäinen "parempi" lehtikompostimälli on laskenut hirmu littanaksi ja on enää puolet alkuperäisestä.
Sitten iski aivan totaaliväsy ja piti tulla tupaan. Taatusti on ukkosta jossain lähellä. Tuntuu silmät sille.
Kun olisin halunnut olla möllöttää vain illan tuvassa, niin eikös isäntä keksinyt, että juuri tänään korjataan kasvarin seinät. Siinähän sitä sitten pantiin uudet muovit paikalleen ja on se taas siisti näky
Ei tartte katsoa muualle sillä kohtaa. Mukava, kun voin ruveta harkitsemaan vähien taimieni siirtoa pois tuvasta. Vielä puoli kymmeneltä oli mittarissa +16°C
Huomenna on mukavaa puuhaa tiedossa, kun voi viimeistellä kasvarin ulkoista ilmettä.
Sain vihdoinkin tulevan perennapenkin käännettyä loppuun asti ja varjoisan paikan penkinkin valmiiksi. Nyt on hyvä mieli, vaikka ne "oikeat työt" jäikin tekemättä. Ja flunssa varmaan on seurauksena, kun välillä piti heittää pitkähihainen pois, kun hiki virtasi.
Aloitin puupökkelöillä rajatun perennapenkin raivaustyöt. Elämänlanka ja vuohenputki ovat valloittaneet sen aivan kokonaan. Nyt keräilin turvaan ja talteen viimevuotiset valeistutukseen laitetut kasvit, sekä ne perennat, joissa on jo jotain näkyvissä. Viikonloppuna pitäisi ottaa asiaksi ruusujen juurivesojen kaivaminen ja purkittaminen. Sitten kun kaikki oleellinen on turvassa, alkaa kamala möyhentäminen - ehkä myrkyttäminenkin.
Parsajuurakotkin löytyivät! Pienet violetit alut olivat siellä terhakoina. Pääsivät hiekkapenkkiin kasvimaalle! (Tai siis potageriin :)
Öljysin pihakalusteet. Olipahan urakka!
Aamulla siivoilin etupihan oikein todella siistiksi. Iltapäivällä tuuli yltyi ja nosteli jopa vaahteranlehtilevyjä kukkapenkeistä ilmaan ja heitteli ne sitten pitkin pihaa ja rapunpieliä. En leiki.
Kannoin taimia kasvihuoneeseen ja pinnallisesti siellä järjestelin paikkoja. Yksi pieni taimi on mantsuriankärhön taimipurkissa. Lieköhän se se vai jokin muu, on mielenkiintoista odotella
Minulla on kauhean vähän taimia pantavaksi kasvihuoneeseen tänä kesänä! Pitää ostaa kaupasta tomaatitkin, kun täysin unohdin niiden kylvön. On vain hirmu pikkuruisia pisaratomaatin taimia.
Krassipurkit ja mustasilmäsusannat selvittelin tuvassa ja panin niille isohkot tukikepit. Vain yksi krassi katkesi, vaikka kahden taimipurkin krassit olivat menneet keskenään aivan sekaisin. Siirsin taimiannokset samalla isompiin ruukkuihin. Pidän nuo kesäköynnökset vielä visusti tuvassa kasvamassa.
Vaihdoin autoon kesärenkaat ja imuroin, pesin ikkunat sisäpuolelta ja pyyhin sisältä kaikki pyyhittävät osat oikein kunnon pesuainevedellä, nyt on belgin auto taas siisti. Miten autoni voi olla täynnä valkoisia kissankarvoja vaikka kissat eivät siellä ole käyneetkään, pirullista imuroida niitä kun ovat osittain työntyneet penkin sisään . Vielä pitäis leikata uudet palat sitä semmoista, höh, mitä se nyt oikein on, siis sellaista liukuestemattoa kojelaudalle että tavarat pysyvät paikoillaan eivätkä karkaile mutkissa lattialle.
Olin ylityövapailla ja ihana olikin päivä pihapuuhailuun. Ajattelin kerätä roskia ja siivota istutuksia. Olin jotenkin kuitenkin aikaansaamaton ja enimmän ajan käytinkin sellaiseen pähkäilyyn, pitäisikö vai ei, vai kannattaisiko tehdä juuri toisinpäin. Pohtiessani yhtä toista huomasin pari ruusua ilman elonmerkkiä, yksi viinikärhö ilman silmun silmua eikä hyvältä näytä magnoliakaan puhumattakaan sinisateesta, jonka toin siis liian aikaisin talviteloilta - voi kurjuus. Mount Everest -laukkoja oli päärynäpuun luona viisi, aivan varmasti, vielä viime vuonna, nyt vain kolme tupsua. Päivän pelasti löytö vuorimäntyjen lomasta, tuoksuorvokiksi arvelen:
Hämmästelin ja kyykistelin penkkien äärellä. Muutamassa päivässä poissaollessani on alkanut pilkistää yhtä ja toista uutta. Kärhöistä uskalsin vihdoin ottaa jänösuojat pois, jalommista heivasin havupeitteet. Ilokseni havaitsin, että hengissä ovat molemmat. Kuljeskellessani hajamielisesti ympäri pihaa, kokoilin käsiini hyvän annoksen polttopuuta: Mäntymetsätontti jakaa nurmikon täyteen kuivaa oksankarahkaa kunnon tuulissa.
Pihapuuhapupu narsissipuskaa harventamassa.
Minäkin kurkistelin kukkapenkkiini ja huomasin että pienen pieni kartanopionin taimeni, jonka perennojen vaihtopäivästä akilleijojen taimilla vaihdoin muistaakseni viime keväänä, on yhä hengissä. Onneksi se on vieläkin purkissa, muuten olisin varmaan sen jo harannut hukkaan. Ihan pieni punainen piikki oli näkyvissä. Kuolanpionit olivat jo paljon isompia.
Voi kun lumet sulaisivat pihalta pois ja se alkaisi kuivaamaan. Ei vielä voi tehdä pihatöitä ja ikkunasta vain katselen rumilta näyttävien lumikasojen alentumista, mitähän kaikkea sieltä löytyy. Meillä on joka talvinen ongelma lumen kans. Mies kasaa ne minun kukkapenkkien päälle ja samalla sinne kertyy kaikenlaista roskaa. Kunpa äitienpäiväksi sais edes osan pihasta haravoitua. Pakkanen näyttää yöksi tulevan.