Olettekos huomanneet, että se kevätkausi alkaa huomenna?
Kas kun tänään on se talvipäivänseisaus, vuoden pimein päivä (vaikka aurinko paistaakin) ja huomisesta se päivänpituus lähtee pitenemään.
Tästä se lähtee 
Alkuperäinen kirjoittaja: Temskukka
Aurikoista talvipäivänseisausta ja oikein hyvää uutta kasvukautta kaikille penttiläisille!
Oikein tarkasti kun pylly pystyssä nenä maassa tiirailin juuri kukkapenkkejäni, niin siellä erottui aivan selvästi itäneitä viime kesän siemeniä. Mm. scillaa, kevätkelloja ja sen sellaisia. Pieniä, mutta kuitenkin. Ja pupujussit näkyy rakastavan eniten kurjenkellojen vihreitä osia.
minun köynös ruusuni kai kuvittele et on jo kevät työntää uutta versoa kamalasti
Arvaa vaan, olen odottanut kun kuuta nousevaa, että päivä alkaisi pitenemään ja huomenna se tapahtuu. Kevät, kevät, kevät!
Hienoa!! Kohta jo Mustanmerenruusun kävyt saa kaivaa mullasta ja kohta keijunmekon siemeniä saa kylvää!! Mahtavaa!!!
Pelakuita sais jo kylvää, kel on.
Järvestä ovat jäät lähtemässä! Auringossa kiilteli selällä avovesi ja kuului jäiden kolina. Rannalla oli mukava kävellä, hiekkaa ja jäkälää jalan alla. En tosin heittäytynyt laiturille auringonpalvontaan vielä, vaikka jo puolen vuoden kuluttua päivä ei enää pitene.
Vaikka kevättä kohti mennään, löysin kävelylläni talvisen yksinäiseltä näyttävän paikan. Kuutamossa kimalteleva jäätynyt järvenlahdukka, rannallaan tyhjä penkki ja pitkä rivi tyhjänä ammottavia venelaituripaikkoja, tummansinertävä talvi-illan taivaanranta ja kelmeä kuu kaiken yllä. Näytti upealta, mutta niin yksinäiseltä.
Ajatelkaas kuulkaas, ylihuomenna on jo ensi vuosi! Ja siitä on enää silmänräpäys siihen, että ensimmäiset siemenketjujen aarteet saa istuttaa (ainakin minulla). Mitenkähän sitä tästä puutarhailusta selviää nyt, kun on tuo ihmisentaimikin kasvatettavana...?
Ja härremingyyd, mullahan on se "kasvihuonekin" hankittuna! 
Sillehän täytyy alkaa kohta paikkaa hakea, että saan kaikki kylvökset sinne nauttimaan tästä varhaiskevään lämmöstä (ulkona on pidellyt + 5 astetta viime päivät... tänään tosin vihmoi jotakin märkää ja tosikylmää taivaan täydeltä tuiman tuulen kanssa juuri silloin, kun päätimme lähteä Eka Vekaran kanssa ulkoilemaan).
Ai että tuli ikävä omaa pihaa, vaikka se on tuossa ikkunan takana.
Intopii, jotkut meistä on jo aloittaneet “Kylvöt 2008”, hiukan varaslähtönä tosin:) Katsastapas ja tule mukaan!
Kolme kuukautta kylvöntäysiä päiviä, ja sitten kukkivat jo krookukset! Toivottavasti…
Kokemuksen syvällä rintaäänellä: Ottakaa lapset mukaan puutarhahommiin. Kaikki kestää kauemman, on monimutkaista, sotkua ja tuhoa tulee mutta lopussa seisoo iso kiitos.
Aikoinaan kun pojat olivat pieniä jouduin pakottamaan heidät kanssani hommiin ja tietenkin tunsin huonoa omaatuntoa ja pelkäsin heidän traumatisoituvan, mutta minun oli pakko. Pojilla oli valtavan paljon turhaa energiaa joka oli kanavoitava johonkin rakentavaan, sillä tuhoamisvimma oli tolkuton.
Puutarhanhoito on terapiaa, eikun Terapiaa parhaasta päästä.
En osaa sanoa onko pojilla tulevaisuudessa minkäänlaista kiinnostusta puutarhanhoitoon vai ovatko saaneet siitä kotoa kauhun. Mutta nykyisin teemme erilaisia hommia jo joltisenmoisessa harmoonisessa yhteistyössä on osaavat jo valtavasti ja tiedän heidän vahvat alueensa joita sitten hyödynnetään niin että pääsen kehumaan. Se on tärkeää, se kehumaan pääseminen.
Ja myönnän, että meillä on tehty muutama kukkapenkki vain siksi että näin Terapiantarpeen kun jompikumpi alkoi näyttämään geyssiriltä joka on purkautumaisillaan.
Ei ne lapset kovin vapaaehtoisesti tule auttamaan, pienet urakat alkuun vain pienellä pakolla niin kyllä se siitä. Ja sitten kehutaan, ja kehutaan vielä täällä p-netissäkin, ja kerrotaan siitäkin heille 
Ja minä kun luulin jättäväni nämä kevät kylvöt tulevalta keväältä väliin ja keskittyväni uuden pihan tarkkailuun. Ei mitään tietoa mitä kukkapenkkeihin on istutettu....No, jostain muistin syövereistä kaivautui esiin lupaus jossa l-u-p-a-s-i-n tytöllemme ikioman kukkapenkin, johon saa istuttaa omat kukat ja hoitaa ja poimia niitä sitten omaan pikku mökkiinsä....
Oletin että dementia vaivaa vähän iäkkäämpiä ihmisiä kuin tämän ikäisiä.
Temskukka, meillä on pojalla (nyt 6 vee) ollut jo kolmisen vuotta oma kukkapenkkikin.. ensi kesänä sitten neidillekin tehdään oma. Herneet ja muut sen sortin hörselöt on lasten istutusvastuulla (häikäilemätöntä lapsityövoiman hyväksikäyttöä..
) Poika on jo muutaman vuoden todennut ammatinvalintasuunnitelmistaan että "talvet teen traktorilla lumitöitä ja kesät olen puutarhurina" aika näyttää miten käy..
Ensi kesäksi pitäsi keksiä taas uusi puuha vanhimmalle pojalle..... Menneenä kesänä sahasi ja siisti yli kasvaneen kuusiaidan alaosan kaikki kuivat oksat pois. Edellisenä opetteli koiratarhan siivousta, koirien vesiastioiden pesua sekä täyttöä ja kasteli kesäkukat.
Sitä edellisinä kesinä etsi pieniä kiviä (niitä tontilla riittää, ei tarvitse edes etsiä...)ja täytti niillä kiviaidan rakoja sekä lappasi kottarit täyteen päivittäin jonka sitten tyhjensin illalla..... Periaatteesa olen yrittänyt keksiä puuhan joka tehdään pihalla ja jota voisi tehdä vähän joka päivä. Rauhoittaa poikaa kummasti kun saa (joutuu, hänen omasta mielestä mutta on kuitenkin tyyväinen kun kädenjälki näkyy) tehdä ruumiillisesti sekä vastuuntunto kasvaa... Nyt vain tuo uusi työ kesäksi....?
Laitan tässä terveisiä erityisesti Temskulle, kun hänen poikiensa tekemisistä täällä on kuvaakin: poikia voit kehua retostaa myös yhden penttiläisen terveisin varustettuna. Minulle on jäänyt mieleen jotkut kuvat täällä, joissa näkyy poikiesi kädenjälki piharakennelmissanne, ja olen ollut ihan ällikällä lyöty heidän taidoistaan. Mahtavia poikia!
Myös muiden yllä olevien tarinoiden kirjoittajia tervehdin viisaina ja kauaskatsovina vanhempina: omalleni haluan esimerkkinne tavoin ainakin antaa mahdollisuuden tutustua puutarhan ja pihan hoidon ihmeisiin.
HEP! Muista että siemenet itävät hyvinkin eri aikaan ja ettei niitä peitetä.
Ja sitten kun keijunmekosta leikellään pistokkaat, Kurpitsa varmaankin huutaa jälleen HEP. Nyt olen saanut pysymään yhden hengissä näin pitkälle, joten alan olla jo suorastansa toiveikas sen suhteen.
HEP! Ei kai niillä pistokkailla mikään hoppu ole jos ei ole niin kun miulla, että juuri ja juuri on hengissä. Meinaan ihan näinä päivinä siitä latvat katkaista multaan.