Puuhastelin semmoista ja tämmöistä pikkurouva-tyyliin. Illalla muistin tehneeni aamulla suunnitelman päivän ohjelmasta. Äkkiä siis tälläsin mustaseljan perennapenkkiin, jakaa täräytin yhden kuunliljan ja vein vauvalaan purkkitolkulla tulevia tiikerililjavauvoja. Ukon värväsin ruohonleikkuuseen.
Tarkistin sulkaharmaan sidontaa ja istutin rönsyansikkaa juurelle, siirtelin vähän sitä sun tätä vältellen suurempia hommia, haralla rapsuttelin myös touhukkaasti 
Ja maistelin taas yhden minikiivin!
Haravoin noin kolmen ison kottarillisen verran havunneulasia iltapäivällä ja palautin vihreämmät nurmikot. Tuli niin siistiä :}
Kuistilta toin taas yhden kevytsarjan huonekasveja sisälle ja kaktuksia nostelin lähemmäs ulko-ovea.
Muuten peräti nautiskelin upeasta kesäkelistä.
(Ja illan silitin niitä hulluja komerojensiivouskamppeita, jotka panin peräti pesuun)
Saatiin viimeisteltyä uuden kukkapenkin reunat sorareunuksella. Nyt olisi taas kolmisen metriä tyhjää penkkiä. Siirrän siihen kallionauhuksen tai valtikkanauhusen siementaimia, en ole vielä päättänyt kumpaako, sillä molemmat ovat upeita sekä siirrän hetkessä ryöhähtäneen rauniokilkan tämän penkin päähän ympäröimään sadevesi-mikä se musta mötikkä oikein on nimeltään, josta lähtee putki maa alla jonnekin.
Ensin siivosin likomärästä pellosta pois ison määrän juolavehnän juuria, sitten istutin paljon keltapäivänliljaa, ukonhattua ja ilmasipulin pikkusipuleita vierekkäin. Sitten kaivoin yhdestä perennapenkistä kymmeniä luonnonpäivänkakkaran alkuja, jotka kuoppasin sinne tänne keltakurjenmiekan väleihin, huomannette ettei meillä puutarhanhoito ole kovin ryppyotsaista hommaa, siellä ovat sulassa sovussa perennat, luonnonkukat ja sipulitkin :). Jaa on siellä ennestään raparperia ja luonnonmaksaruohoakin samassa penkissä ja perennoja 
HUH! Olen pari tuntia (ainakin) kaivanut monttua YHDELLE ruusulle. Sattui olemaan kaadetun koivun noin 10 cm paksu juuri siellä montussa. Eikä ruusun paikkaa voinut yhtään siirtää… Noh, siinähän mätkin sitä lapiolla ja välillä rautakangella, ja SAIN POIS! Oli sen verran jo ehtinyt lahota 7 vuodessa… Mutta ihmeen kauan koivun juuret kestää kovana!
Minä olen jo useamman päivän kaivanut kuoppia kolmelle maahan istutettavalle kärhölle. Meidän pihassa se ei olekaan helppo homma, kun minne vaan lapion pistää, niin eteen tulee iso kivi. En antanyt periksi yhden kuopan kanssa vaan odotin, että sisko tulee käymään, ja yhdessä nostetaan kivi pois. Lopulta jouduttiin rautakangen kanssa liikuttamaan kiveä niin, että saatiin pari vahvaa nahkavyötä kivien alle. Sitten kaksi lautaa kiven reunan alle, ja vöistä vetämällä hivutettiin kivi ylös. Kahdesta kuopasta sain kivet ihan itse ylös. Tässä on kuntosalia ihan omasta takaa.
Eilen tietoisella riskillä vielä levittelin naapurilta saamiani nurmikonleikkuusilppuja omenapuille sekä takapihan heikoimman voiman syreeneille. Päämällit vein kuitenkin sipulimaalle kasvarin eteen. Kuusi ämpärillistä kummallekin osiolle :} Niin ja kasvimaalle tyhjenneisiin kohtiin sain myös melkoisen hyvän katteen.
Pariin kertaan olen taas jo joutunut etupihalla haravoimaan ison vaahteran tiputtamia täplätautisia lehtiä. Muuten vaahterat ovat vielä vihreitä. (Paitsi mongolianvaahtera takapihalla oudon vaaleanpunaisena!)
Joo, kiviä… Löytyihän se syy juu miksi reunimmainen pensashanhikki kitui eikä kasvanut. Revin sen nimittäin alkukesällä pois, ja nyt vierestä vielä loistoangervon, jonka aina turmelivat jotkut elukat.
Noh, aloin siihen ruusulle kaivaa kuoppaa ja julumetun iso kivihän se siellä! Voihan p…! Ja kun se olisi aika täydellinen paikka Wasagaming-ruusulle. (Viimeinkin keksin sille hyvän paikan, yli kuukauden se on jo odottanut…) Eikä mies ollut kotona, tulee vasta huomenna, enkä yksin saanut kiveä mihinkään. Tosin mies epäili, että jos se on liian lähellä kuistin anturaa, niin sitä ei pois oteta… No on siitä reilu metri matkaa. Saapas nähdä miten sen kanssa nyt käy, mutta ruusua en kiven päälle kyllä istuta!
Minun piti vain pikaiseen käydä tupakalla, kun siinä katsellessa alkoi vaivata hullunringintakaisen uuden ruusualueen tyhjä multa. Olen sinne jo laittanut paljon rentoakankaalin taimia ja maahumalaa, mutta tyhjää tilaa oli yhä. Osui silmääni kevätkaihonkukat ringillä. Siinä poltellessani aloin katkoa niitä kaihonkukan rönsyjä, vein ruusualueelle, hain lisää rönsyjä ja ei kun kasvamaan. Jossain vaiheessa havahduin, ettei ole edes hanskoja kädessä ja käsiin sattui, kun ihottuma halkeili, manailin ja hain lisää rönsyjä. Käsiin sattuu, mutta alue näyttää kivemmalta. Äsken kävin katselemassa aluetta uudestaan, vieläkin jäi tilaa toiseen päähän ja nyt iski mielijohde, että sinne olisi laitettava vielä rönsytiarellaakin, täytynee tutkia saisiko noista ringin tiarelloista alkuja…
Kuten havaitsette täällä harrastetaan todella kauaskantoista puutarhasuunnittelua
Minä en enää puolestaan osaa syksyllä tehdä mitään pihalla. En yhtään mitään. En ole tehnyt oikeastaan elokuusta lähtien. Ainoastaa kerännyt vähän siemeniä, en ole istuttanut kasveja, en siirrellyt, en tehnyt penkkejä, en karsinut, en mitään. Sama homma toistuu joka vuosi, keväällä vedän täysillä kuukauden vuorokaudet ympäriinsä. Heinäkuun puolen välin jälkeen alkaa tympimään, ja elokuussa olen jo ihan telakalla pihan suhteen.
Mutta polte alkaa palaamaan yleensä aina joulu-tammikuun tienoilla, jolloin siemenluettelot on kuumaa tavaraa. Tänä vuonna into tuli vasta maaliskuussa, mutta toukokuu olikin jo hurjaa "ihan pihalla" touhua. =)
MoonRiver: nosta johonkin kohtaan pihamaallesi raudoitusverkko. Parasta siinä on se, kun pikkulinnut käyvät siinä istumassa vuoden ympäri ja ovat tuolloin ikään kuin tyhjässä ilmatilassa paikallaan (Voi siihen jonkun köynnöksenkin juurelle joskus istuttaa.)
Sait sitten ilmaisen törötyksen suuvärkkiin, oikein muodikasta ja luomua!
MoonRiver, mulla on sama ongelma! Syksyisin ei huvita pihalla yhtään mikään! Niitä röntsähtäneitä kasvejakin on tosi ällöä siirrellä. Pitäisi semmoistakin tehdä mutta ei huvita. Ruusuistutukset oli ihan “pakko” tehdä nyt, en halunnut sitä jättää kevääseen, kun taimet nyt tilasin. Ja vielä kolme ruusua odottaa paikkaansa. huoh Edes kesäkukkia ei meinaa muistaa enää kastella.
Sama vika minullakin normaalisti on kuin MoonRiverillä ja Poppiuksella, heinäkuun lopun jälkeen hiipuu innostus ja osa kasveista jää maanpäälle talveksikin. Mikä lienee tänä syksynä, kun innostus yllättäen palasi, tuo elokuu oli tervanjuontia, enkä tehnyt yhtään mitään.
Kiva idea Sand.
Minullakin jää Poppiuksen tavoin jo kesäkukatkin kastelematta. Ihan pärjäävät kaikki omillaan. Ferramol loppui, etanat lisääntyy. Noh, ensi keväänä taistoon uljaaseen taas.
Meillä tuli virallisesti syksy tänä viikonloppuna kun korjasimme vesiletkun ja vesipumpun varastoon, koska yleensä unohdamme ne ja joka kevät ostetaan uusi pumppu - aika paljon kasveja olisi hankkinut silläkin rahalla. Puutarhakalusteet siirtyivät myös talvivarastoon. Lisäksi vaihdoin kesäsilmälasit talvilaseihin, joten kohta voi alkaa joululaulut soimaan marketeissa
.
Uusien kukkapenkkien tekoon ja taimienvaihtokasvien istutteluun olisi intoa vaikka kuinka mutta kun ei ole aikaa.
Minulle taisi tulla joku hulluuskohtaus, kun vietin koko päivän pihalla. Minulle kanssa nämä syksyiset pihahommat ovat yleensä tervanjuontia. En ole tehnyt pitkään aikaan mitään siellä. Nyt sain ulkovaraston siivottua ja tein takapihalle risuaidan. Tuli niin paljon oksia männystä, että ne sai hienosti käytettyä hyödyksi. Repelin kaikki krassit pois uusimmasta penkistä, jotta sain mahdutettua uusia kasveja siihen. Samoin laitoin kanaverkot nuorien hedelmäpuiden ympärille. On niin tyytyväine olo, kun sai jotain aikaiseksi.
Memuli, haluan nähdä ehdottomasti sen risuaidan, otttaisitko kuvan, jookos?
Keräsin rypäleet ja tein niistä mehua. Leikkasin kolme mustaherukkapuskaa alas ja kiikutin oksat odottamaan jos vaikka keväällä taas innostaisi silppuaminen. Istutin köynnöshortensian, enää olisi peikonpähkinä, tammi, vatut ja yksi ruusu vailla istutuskuoppaa. Kiskoin monta kärryllistä ja sylillistä rikkaruohoja pois. Voi sisso mikä kasvuvauhti ollut elokuun loppupuolella. Säilönnän tuoma pihapuuhatauko on ohi ja jo taas maistuu pihatyöt.
Järjestelin mökillä tavarat talvelta suojaan, paitsi allas pitää vielä ensi viikonloppuna tyhjentää. Nyt on sillä tavalla piha valmis vaikka talvea vastaan, ettei tarvitse sen perään stressata. Voipi keskittyä sisäpuuhiin ja taukoilla ulkona halutessaan.
Jup, otan tänäpä kuvan. Se on sikäli kesken, että aina kun sahaa oksan (vaix ensi vuonna) jostain suuremmasta puusta, niin paksumpia tukipuita lisää maahan, ja pienet oksat ja risut niiden tolppien väliin.