Aikas kivan näköista sulla! Ja tuo köynnöskaari - onhan ne ostetut hienoja mutta tuo on jotain paljon parempaa!
Kiitos Olga, noloa antaa tunnustusta itselle mutta olen löytänyt itsestäni ihan uuden ulottuvuuden: Siemenestäkasvattajan.
Aloittelijan
hölmöntuuriahan on paljon mukana, mutta pakko nostaa hattua, kun
kymmenestä sinivaleunikon siemenestä sain kaikki itämään ja taimeksi,
ja nyt ovat jo liki parikytsenttisiä.
Ja sinivaleunikothan ovat
likimiain tohtorin tutkinnon - tai ainakin lisenssiaattityön - arvoinen
suoritus tällä vaativalla siemenestäkasvatuksen alalla. Ainakin mikäli
olen oikein ymmärtänyt.
Mutta kyllähän minä näitä 
ja 
paaponkin.
Meinaa siinä joskus unohtua niin ukko ja kuin kakaratkin. 
Ihan toinen juttu on, tuleeko näistä koskaan mitään hienoja kukkapenkkejä.
Tässä vaiheessa se ei ole minusta edes niin kovin tärkeääkään. Nyt on tärkeää vain saada kokea kasvun ihme.
Ahdekaunokki, minäkin nautin siementaimien kasvun seuraamisesta suunnattomasti. Kyykötän minuuttikaupalla taimipurkkien ääressä vain ihmettelemässä.
Mutta mun sinivaleunikot ovat nähtävissä vain suurennuslasilla, ja vähän väliä joku niistä kuukahtaa 
Ihanaa, sain syksyllä kylvämäni suloiset maitokellot itämään, kasvamaan ja nyt kukkimaan.
Tänään aukesi ensimmäinen kukka.
Tässä mallina naapurista pikapiipahduksen meidän pihalle tehnyt pahamaineinen vuohenkello.
Anitan pihalta meille muuttanut Nepalinhanhikki. 
Ihastuin Ahdekaunokin vaaleisiin helokkeihin niin että piti heittäytyä kerjuulle : jos nätisti osaan pyytää niin saisinko hyppysellisen siemeniä hänestä ? Olet muutan taitava siemenkasvattaja, taimesi ovat selvästi saaneet hellää hoivaa ja rakkautta.
Moi Ahdekaunokki, kävin ihailemassa Tammea ja Köynnöshortensiaa. Ah.
Kukkahöperö, pistän toivomuksesi korvantaa ja palaan asiaan, kun siemenet ovat korjuukypsiä.
Lattarinimeltään tuo helokki on Oenothera odorata "Apricot Delight".
Siemenet sain alkukeväällä kiertäneestä Tähdikin 
ostosiemensiemenkirjeestä 
.
Valmiin taimenkin voisin lähettää, mutta turhan hintavaksi taitais tulla, joten parempi lähettää siemeninä.
- Tarkoitukseni onkin näin panna ''vahingot'' 
kiertämään, kerätä näistä omakasvattamista siemeniä (jos vain kykenen) ja pistää tuleviin siemenkirjeisiin tai antaa halukkaille.
Hehkuvarakkaus (Lychnis x haageana) leimahti kukkaan viikko sitten.
Joulukuu 2008 siemenkylvöistä. 
Kiitos jo etukäteen !
Oodi siemenkirjeelle
Eilen ihanan siemenkirjeen sain,
sen kanssa - ma luulen - liian pitkään nain.
Värikkäitä se täynnä oll'' pussukoita,
kesäkukkia, yrttejä - niitä ja noita.
Vaan osaanko valita - kas siinä pulma.
Vielä kukkia kaipais tuo varjoinen kulma.
Onko korkea tuo, vaiko matala,
viekö hengen siltä tuo rikkis, katala?
Parit siemenet talteen pusseista poimin,
Jospa ne keväällä itämään saan,
ja kukkapenkki - uusi - yhteisvoimin
ukkokullan kanssa sit'' muokataan.
Vaikka syksy on vasta ja maa vielä musta,
tuo siemenet iloa, lohdutusta.
Vaan kun kirje täytyy sulkea,
askelin raskain postiin kulkea,
tulee kyynel silmään, alkaa itku ja poru
siispä - piste - on aika lopettaa loru.
Minun kirjeenikö se sai runosuonen noin sykkimään? Loistava loru, näitä Ahdekaunokki lisää pimeää talvea piristämään.
Välke - juu, se se oli. Mut nyt kyllä sorkit muurahaispesää - pian alkaa lorua lykkämään ihan pyytämättäkin. Tykkään nääs loruilla, varsinkin kukista ja siemenistä ja puutarhanhoidosta ja…
Ahdekaunokki taas
SIEMENKIRJEEN INSPIROIMANA:
Googlettamisen ylistys
Ei järki silloin pelaa
kun siemeniä selaa.
Mä kukkaniityt näen,
vaan poikasia käen,
saattaa pikkaraiset olla,
jos/kun tietämys on nolla.
Fiia kävi täällä tänään. Hyvinhän se tämmi ja köynnöshortensia jaksavat. I h a n a a ! Siis tammi.
Kesän 2010 puuhamaa:
Ex- kakkosauton parkkipaikka saa puska- ja perennapinnoitteen.
Rikat, roskat ja karanneet ruusunversot on siivottu jotakuinkin pois. Kivetys alta poistettu ja multaa levitetty. Juhannusruusun valtaama kivikko vasemmalla on putsattu ja kivien väliin laitettu sanomalehteä alle ja multaa päälle. Ja tietysti hetisamantien vauvapenkissä olleita pikkutaimia istutettu kivien väleihin.
Joku isompi pitäisi vielä tuonne keskelle keksiä…
Istutusalue on rajattu talon puolelta neljään osaan halkaistuilla turveharkoilla. Polun merkkinä toimivat pyöreät itsevaletut betonilaatat. Betonilaattojen väleihin on tarkoitus laittaa pienempiä kiviä ja jos polun saisi vielä jotenkin joskus sammaloitumaan… Tietysti laattojen ja kivien väleihin voisi ajatella myös jotakin maksaruohomattokin… Ei kai muutama neliö paljon maksaisi. Oikealla alueen rajaa kaksi suurta marjakuusta. Alue on noin 5 x 5 metrin suuruinen. Mittakaavaa antavat pyöreät betonikivat, joiden halkaisija on noin 60 cm.
- Niin että on tuossa hiukka täyttämistä, jotta edes osan mulloksesta saa peittymään kasvillisuudella.
Tässä projektikuva harakkaperspektiivistä:
Toinen harakkaperspektiivikuva:
Marjakuuset ja kotkansiivet reunustavat polkua, joka jatkuu kohti "hämärän rajamaita" eli varjopihaa. 
Sama "katutasosta" katsottuna: 
