Pieni siili päiväunilla rapunpielessä. Ei kannata siivota liian tarkkaan lehtiä pois,tämä on tuoksuköynöskuusaman takaa.
Vvuuuui...
Ilmeisesti pikku-siilin äiti?
Tänään sen huomasin keittiön ikkunasta,pikku siili nukkuu edelleen päivät tuolla lehtikasassa,yöksi hipsii jonnekin.
Eipä tainnut olakkaan
emo siili jonka päivällä näin. Ilalla istuimme veranalla ja alkoi kuulumaan ihmeellistä ääntelyä rappusten nurkasta.Tyttö-siili oli saanut seuralaisen. Hain kameran ja sitten alkoi reilun tunnin mittainen odottelu. Yritin olla hyvin kaukana heistä,siksi kuvat ovat huonoja. Poika-silli pyöri ympyrää toisen ympärillä?
Tätä tosiaan jatkui ja jatkui..
Sitten ne siirtyivät talon seinustalle...
5-6 metriä kulman taakse,pitäiskö nyt kuvata pilviä?
Tänään niitä ei ole näkynyt,en ole tuota koskaan aikasemmin nähnyt. Yhdessä he sitten lähtivät iltapalalle
Löysin tänään variksen poikasen maasta, oli varmaan tippunut pesästä, ei pelännyt yhtään.
Ei käy kateeksi isisiiliä
Harvinaisen tapauksen sait kuvattua. Tyttö pienenä kysyi, että ''miksi luonto-ohjelmissa aina näytetään tuota parittelua?''...
Oi, satues. Mitä meinaat tehdä? (Vähänkö olen nyt kateellinen.)
Aidattu piha on siitä paha, että ainuttakaan siiliä ei ole pihassa näkynyt. Olisi ne ihania.
Mutta Inkin kommentista muistui mieleeni erään tuttavan kertoma juttu. Perheen lapset olivat innokkaita katsomaan luontodokumentteja ja ainahan kun eläimillä näyttää olevan hauskaa silloin kun ovat jälkikasvua tekemässä. Niinpä tyttö oli pikkuveljelleen tokaissut "tule, paritellaan!"
Vanhempieni asunnolla on siili kerran kiivennyt kynnyksen yli ja tullut sisälle avoimesta takapihan ovesta. Onneksi hänet huomattiin nopeaan ja äiti patakintaat kädessä nosti siilin takaisin lehtien alle pihalle.
Toisella kertaa siili oli jäänyt loukkuun patiolla lojuvaan muovipussiin. Rapina oli niin kovaa, että taas huomattiin ja pelastettiin pikkanen satimesta. Tarkkana saa kyllä olla kaikkien muovipussien ja loukkojen kanssa pihapiirissä.
Minulle tuotiin joskus pari siilin poikasta hoitoon. Tein niille hienot aitaukset ja talvehtimispaikat. Mutta enpä kerro, miten niille kävi. Ei hyvin kuitenkaan. Mutta siihen aikaan meillä oli vielä muutama navettarotta.
Rissa, katselin variksen poikasta hetken ja äitivaris näkyi tuovan sille ruokaa, pitää seurata käykö naapurin kissa kenties apajilla . 
No kyllä niitä saa vähän hävittääkin, variksia on pihassa aivan tuhottomasta ja pesiä joka puun oksilla.
Kivaa, että äitivaris tuli paikalle ja pelasti tilanteen 
Meillä on variksia taas liian vähän. Kuin myös räkättirastaita. Ollaankohan liian maalla? Minä jo sieluni silmillä näin, miten meille tulee matkahuollon kautta variksenpoikanen ja teen sille nahkasuikaleista myssyn (sellaisen sokkohupun siis) Ja sitten se varis hypittää kaikki olemattomat rastaat pois pihasta ja palaa käsivarrelle. Mutta eihän sellaista saa tehdä.
Rissa, minä laitan sen huomenna postiin , sitten teilläkin on
Ollaanko meilläkin liian maalla kun meidän pihassa on yksi varispariskunta, yksi harakkapariskunta ja pikkulintuja kaikenlaisia. Oivalsin asian kun Rissa sanoi.
Jokin aika sitten oli Kuopiossa eräässä puistossa variksen poikasia. Emot puolustivat niitä käyden ihmisten kimppuun nokkineen. Lehdessä kerrottiin, että polliisit pyydystivät ne ja veivät Puijon metsään. Niin avuttomiksi ihmiset ovat menneet. Jos minun kimppuuni varis alkaa töytäillä vahingoittamistarkoituksessa, otan vähän kättä pitempää ja lopetan touhun siihen. Tämä tapahtuisi tietenkin kenenkään näkemättä. Sen verran helläluontoinen olen, etten kestä että ihmiset alkavat murehtia sitä varista.
Soo, Anttipa taas provosoi 
On se vaan niin kumma kun pitää tukkia häiritsemään Variksen perhe-elämää, sanon minä. Kumma juttu jollei maailmaan mahdu varisperhe kun ihmisillä on niin mahdoton tunku joka paikkaan.