Ilmojen viiletessä on metsäunikko vetänyt villahousut jalkaan.
Kiinanjaloangervo ja Diabolo
Kiinankärhö onkin tänä vuonna päättänyt kukkia kunnolla vasta syksyllä kilpaa lumikärhön kanssa.
Kärhöjä on mukava ihailla saunan lauteilta.
Tälle alppikselle taidan antaa allakan joululahjaksi…
Rastaat tuntuvat olevan tänä syksynä tavallistakin röyhkeämpiä. Oikeastaan en muista niitä marja-ajan jälkeen muina vuosina suuremmin nähneenikään. Nyt suuri parvi lentää omenapuusta toiseen ja nokkii hedelmät pilalle. Jouduin korjaamaan talviomenat, mitä niistä enää oli jäljellä, raakoina.
Eikä siinä kaikki, Ostoskanavan tapaan. Ovat ryökäleet käyneet kylvöpyttyjenikin kimppuun ja kaivelleet siemenet ylös ja paiskoneet nimilaput ympäriinsä. Saan sitten arpoa mitä mistäkin nousee jos arvon rastaat ovat jonkun siemenen jättäneet. Ei ole helppoa tarhurilla kun on niin moni kärkkymässä työn hedelmiä.
Rastaisiin on täälläkin kiinnitetty huomiota, yksistään orapihlaja-aidassa käy hirvee pöminä, ja navetassa isäntä ihmetteli ettei oo ikinä nähny että sielläkin mellastavat, tiiä mitä sieltä ettivät, samoin harakoiden nuorempi sukupolvi on ihan mahottomia, niinku ei entisistä olis tarpeeksi harmia.
Näin harmaana sadepäivänä sopii muistella kesää, joka on niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana…
Variegata syysleimu, vuoden takainen hankinta.
Kurjenpolvi Rozanne, ahkera kukkija.
Muutaman vuoden takaiselta Madeiran-reissulta tuotu sinisarja.
Koristeomenapuu ilahduttaa moneen kertaan vuoden mittaan. Siitä riittää mustarastaille talvievästä.
Marjaomenapensas Zumi syystakissaan.
Shortia uniflora. Pistäisitpä vähän vauhtia kasvuun ja muistakin kukkia ensi keväänä!!!
Viimeinen rutistus…
Todellakin PENSAS!!! 
Koiruus, kyllä on harhaanjohtava nimi! Istutin sen muinoin ihan ensimmäisten kasvien joukossa. Luulin siitä kasvavan pienen sievän pensaan. Kävi säkä, että satuin laittamaan sen paikkaan, jossa on tilaa levittäytyä… Tänä kesänäkin se on kasvanut korkeutta metrin verran. Ja kukkii joka alkukesä niin, että koko tienoo täyttyy pörinästä ja ihanasta tuoksusta.
Syysasteria ei sade eikä pikku pakkanenkaan haittaa.
Voi kunpa ruska-aika kestäisi pitkään, pitkään…
Ei näytä maljaköynnöstäkään syksyn tulo masentavan… Pari kylmintä yötä se on saanut viettää sisätiloissa, muuten se saa nauttia ulkona sateesta ja tuulesta.
Todella kaunismuotoinen tuo marjaomena"pensas"!