Valkoinen särkynytsydän.
Vähis! Muutaman vuoden päästä on sinullakin!
Uskotko niin, kävin juuri tarkastamassa saamieni kasvien kohtaloa pihalla - hengissä on ja onneksi vettä on satanut yöllä(kastelukannukastelulla ei niin hurjasti saa vettä jokaiselle kasville, onneksi pumppu tulee tällä viikolla). Minä kun istuttelin jo mansikkamaatakin tuonne ja jihaa kasvimaa pian valmis. Sinulla on tosi ihanan ja seesteisen näköinen piha, en minä varmaan ikinä noin kaunista pihaa saa aikaiseksi.
Yrityksen ja erehdyksen kautta! Mutta mitä se haittaa, olisikin kamalaa jos piha yhtenä päivänä olisi valmis…
“Oppia ikä kaikki”, tään vanhan sanonnan olen huomannut pitävän paikkansa, kun vieläkin ja paljon opin uutta harva se päivä - eipä pääse dementtia iskemään, kun on paljon opittavaa vielä vanhallakin.
Yksi lemppareistani on keltakiurunkukka, pieni söpöläinen, joka jaksaa kukkia koko pitkän kesän. Seuralaisina lemmikki, niittysinilatva (myös sulokki) ja kultatyräkki.
Tuota keltakiurunkannusta(onko sama) olen laittanut siemenistä itämään, mutta en ole vielä ehtinyt tarkistella siemenkylvöjäni, että onkos itänyt. Mylläsin äsken 400 litran kompostorin ylösalaisin, kun ei ihan heti tuo kompostointikaan onnistunut. Nyt ei meinaa onnistua oikein mikään, voihan ärripurri.
Koko pihani on täynnä siementaimia, mutta ne eivät pidä siirtämisestä. Keltakiurunkannuksen siemenet kadottavat itämiskykynsä nopeasti, ne siis pitäisi kylvää heti niiden valmistuttua. Näin minulle on kerrottu.
Kääk, eivät siis ehkä ole itäneet. Mutta nyt ulkotöihin, mars vähis.
Keltakiurunkannushan se nimi on. Alkaa näköjään dementia vaivata. Se on lemmikin ja alaskankleitonian lisäksi kasvi, joka varmasti putkahtaa esiin jostakin kolosta kunhan sen on vain kerran puutarhaansa tuonut.
Ihana paikka sulla enita! Niin rehevää ja viihtyisän näköistä.
En edes muistanut peukutella, kun jäin vain tuijottelemaan kuvia, joten tässä 
.
Kiitos Onnelanemäntä, oma pihasi ei jää yhtään jälkeen!
Japaninesikot availevat nuppujaan.
Viimekesäinen alelöytö. Kukkien väri on erikoinen, mitä ei kuvasta oikein näe.
Marjaomenapensas jätti tänä vuonna kukinnan väliin, mutta onneksi Linnanmäen kaunotar panee parastaan.
Hyvää kannattaa odottaa. Tämä atsalea odotutti yli kymmenen vuotta. Kukkasilmut, jos niitä ylipäätän muodostui, ovat joka vuosi kuivuneet. Ehkä menneessä talvessa tai keväässä oli jotain poikkeuksellista. Tai lämmin viime kesä on saanut tämänkin ihmeen aikaan.
Kahvinporoilla kukitettu Haaga-alppiruusu.
Pallomatara aikoo olla kauneimmillaan juhannuksena.
Kuolanpioni ja puna-ailakki toivottavat kaikille kukkaystäville hyvää juhannusta!
Kurjenpolvi ‘’‘‘Patricia’’‘’, taustalla punainen neidonkieli Echium russicum ja tavallinen sininenkin.