Kiitos rusokki! Kaikki oon tehnyt itse, mies jyrsi vanhan nurmikon hajalle ja yhdessä kammettiin penkin takana olevat kolme suurta kiveä maasta ja pyöritettiin ne paikalleen. Täällä on lapio heilunut tänä keväänä. Oon kantanut ja pyöritellyt kiviä “tonneittain” sekä lapioinut ja kärrännyt hiekkaa ja multaa. Ja jotta homma ei olis ollut liian helppoa, niin joissain kohdissa oli multaa jopa 80 cm. Kaivoin ne pois, siirsin kukkapenkkeihin ja niiden alta hiekat sitten mullan tilalle.
Kyllä rinnetontti on monivivahteinen, siinä silmä lepää huokailee tasamaatontin omistaja
Ja minä kiinnitin aivan ensimmäiseksi huomioni siihen, että rakennusten värit sopivat auton kanssa yhteen 
Ja toiseksi: Älkää vain hävittäkö sitä kaidetta. On se niin kevyt ja siro, sopiva talon mittasuhteisiin. Aikakauteen sopiva niinkuin museokatsastuksissa vaaditaan 
Minäkin aivan inspiroidun noiden kivihommien kanssa. Pakko pian saada jonnekkin kiviympyrä.
Ja rinnetontti on niin kaunis…!
Kiitoksia, kiitoksia! Auto, talo ja jotkut huonekalutkin on samalta aikakaudelta. Itse asiassa musiikkimaku ja pukeutumistyylikin, ajatusmaailmasta puhumattakaan:). Mulla tuo kivikausi vaan jatkuu, mutta nyt on omalta tontilta kivet käytetty loppuun. Onneks isännällä on lava-auto!
Tontin oikeasta alalaidasta lähtee polku metsään. Lapset kulkevat päivittäin tästä kävellen tai pyörällä kouluun ja kavereille. Rakensin kiviaitaa reunustamaan kaarretta.
Toisesta suunnasta, metsästä pihaan päin. Vasemmalla koivun takana näkyvä kivipengerrys on alkuperäinen. Oikealla uutta rakennettua kiviaitaa. Vaahterat kaartuvat ihanasti polun päälle katokseksi. Oikealla puolella jatkuu vaahterametsää (kunnan maata).
Alppiruusun kukka on todella kaunis.
Metsäkurjenpolvi kukkapenkissä
Unikot aloittelee kukintaa.
Kurjenmiekka
Ekat kuvat on kuin peikkometsän portilta, jostakin sadusta! Iso ja vehreä rodo.
Ihana kivireunuksinen polku. Uskomattomat määrät olet Ermeli kiviä pyöritellyt!
Tuota kerrottua rimpsu-unikkoa pitäisi laitaa, on se niin ihana.
On teillä vaan ihana rinnetontti, huoh.
Minäkin tykkään tuosta hämyisestä polusta ja sammaloituneista kivistä. Varjelen aina niitä itsestään ilmestyviä saniaisia siinä. Minulta saat välke tuota unikkoa. Se leviää kovasti ja annan sen levitä. On kaunis, mutta sade mokoma aina kaataa sen.
Ermelin polku (jo pelkästään kuvakin) on ihanan vilpoisan varjoinen ja houkutteleva. Kaunis. Tuo kerrottu unikko tekee niin painavia kukkia, että ne mokomat tahtovat “maata pitkin maata” vai mitä !
Eilen tein liuskekivistä kukkapenkkiin laitaa ja istutin muutamia omakasvatteisia taimia.
Hopeahärkkiä ja hopealehteä pyöreän kukkapenkin laidalla.
Talon ja tien välissä on korkea sireeniaita. Keväällä leikkelin taipuvia oksia pois, niin aita ei kuki nyt käytävälle päin. Tässä yksi tuleva käytäväprojektin kohde. Näkymä talon takaa portille päin.
Yläkerran makuuhuoneen ikkunasta samaisen sireeniaidan kukintaa. Aidassa on montaa eri väristä sireeniä: vaaleaa ja tummaa lilaa, vaaleanpunaista ja tummaa roosaa mm.
Oi niin kaunis ja hyvin hoidettu piha ja koti teillä, että on KAUNISTA 
!
Kiitos! Valokuvissa on se hyvä puoli, että kaikki kottikärryt, lapiot + muut vermeet voi jättää linssin ulkopuolelle. Meillä on työkalut koko ajan levällään, kun koko piha on yhtä projektia.
Portailta portille. Roskiksen takana oleva pensas jätettiin edellisessä aita leikkauksessa leikkaamatta. Neljä vuotta sitten leikattiin pensaan viereinen sireeniaita n. 40 cm korkeaksi. Oikeassa laidassa näkyy nykyinen korkeus n. 2,5-3 m. Kasvuvauhti on hurja.