Tänään syntyi naapurin kanssa kimppadiili hevonkakkamultakuormasta! 
Nyt pitäis vaan saada nuo hiekat kärrättyä alta pois. Jäi syksyllä kärräämättä kun olin kymmenen viikkoa räkiksessä. Ja tämänkin viikon olen ollut. Mut jospa tää tauti nyt olis vähän lyhyempi… 
Kuusiaidan näki viime kesänä jo ilman suurennuslasia, kunhan muisti ahkerasti kitkeä. Meillä kasvaa joka paikassa tuota 
peltokortetta. Koko ajan odotan koska sitä pukkaa olkkarin lattiasta. Onko mitään konstia hillitä sitä?
Kuivaa se peltokorte ja laita teen sekaan. Siinä on mm. paljon piitä.
Jos se nimittäin on peltokorte eikä suokorte, joka on myrkyllinen.
Toivoit vissiin vähän muunlaista ohjetta 
Olipas upea auringonkukka, en tiennyt että niitä on tuollaisiakin. Miinanköynnöskin hieno. Onnittelut hevonpeestä!
Kiitti, iiris-kukka. Meillä juodaan kyllä paljon teetä, mutta ei noin paljon. Toi auringonkukka tuli mullekin täytenä yllätyksenä jostain siemenseoksesta, mut tänä keväänä huomasin sellaisia siemenluettelossa ja heti tilasin.
Oi miten elämäniloisia kuvia. Millaiset kuvat, sellainen puutarha. Tunnen sielun sympatiaa savimaata kohtaan, vaativa juttu taitaviin käsiin ja saappaisiin.
Vallan mahtavia ja mainioita kuvia, ihania!
Piti ihan kostoksi sit katsoa nämä kuvat läpi, kyllä on upeaa ja ei uskoisi savimaaksi 
.
Tosta peltokortteesta: Semmonen aine ku Finalsan Neudorf:lta lupaa hävittää vuohenputket ja peltokortteenkin vahingoittamatta muuta luontoa. Kuukkeloipas se, itsellä ei kyllä ole kokemusta ko. aineesta.
Kiitos kehuista ja tagetesille peltokortevinkistä! Johan on ihme aine jos tuohon roistoon tehoaa. Se tuntuu aivan rakastavan sanomalehtikatteitakin. 
Kohta pitää varmaan ruveta kyselemään vadelmankarkotusainettakin. 
Kävin leikkaamassa vanhat varret pois ja toteamassa että vattu rehottaa niin mustaviinimarja- kuin karviaispensaassakin. Kiskoin pois, mut kauankos tuo uskoo ennenkö rientää takaisin. Ei tullu alun perin istutettua kunnon bunkkeriin niitä neljää viattoman näköistä vadelman tainta. Kuka nyt semmoisia ohjeita uskois vaikka on kymmenistä lähteistä asiaa opiskellu. 
Nämä olis jo kärrättynä mullan alta pois mut kun toi flunssa iski. Tänään jaksoin yhden (1) kärryllisen. Onneks on apulaisia. 
Tuommonen uutukainen savupiippu meidän katolla nytten. Tekis mieli piirtää sille silmät ja suu. 
Hyvin muistan kuinka loppusyksystä istuttelin tuohon… jotain. Jännää tämä huonomuistisen elämä. Voisko noi olla jotain laukkaa? 
Hyvinkin…
Siis onko tuo ylin kuva tältä keväältä? Vähänkö olen kade, siellä vihertää jo ja täällä lumet pihalla 
Näyttää joltain laukalta. Mulla ukkolaukka pukkaa tuon näköisen tupsun maan pintaan.
Kyllä se varmaan ukko- tai joku jättilaukka on, ja juu, kuva on tänään otettu. Mun oli tarkoitus pitää hyvinkin tarkkaa taulukkoa siitä mitä kaikkea tänne istutetaan ja milloin ja mistä taimet ovat peräisin, mutta duoda noin… aika paljonkin on aukkoja siinä tiedostossa, jopa muutama marjapensaan kokoinen aukko.
Kylvökset tänään. Optimistilla on tikut noissakin purkeissa missä ei näy vielä mitään elämää. 
Jotkut on kyllä armottoman hitaita itämään, ruusunätkelmän osalta meinasin jo vallan luovuttaa, mutta tänään siinäkin purkissa näkyi jotain! Ei oo viileää ja valoisaa tilaa käytettävissä, lämmin ja valoisa vain. Tuoksuherneet vaatis kai viileämpää, mutta ainakin jokunen on sentään itänyt näissäkin oloissa. Köynnökset joutuu hajasijoittamaan, muuten ne kietoutuvat silmänräpäyksessä toisiinsa. Ja sälekaihtimen naruihin. Verhotangostakin oon niitä jonain keväänä irrotellut. 
Seuraavaksi taidan kylvää valkotupakkaa. Ollaan kuopuksen kanssa kaksin, mut jos huomenna päiväunien aikana… siis jos satun olemaan hereillä. 
Kutsuin kaksivuotiaan katsomaan kauniita kukkia. Poika tuli, katsoi kukkia ja kysyi: "Missä peehoset on?" 
Tänäänpäs rupesi tapahtumaan. Vatsataudista toipilaana huojuin kompostikuorman ja talikon kanssa pitkin pihaa ja illansuussa huomasin:
Mustaviinimarjassa ja pikkuherukassa on isot lehdet! Ei nuo mitään hiirenkorvia enää oo vaan vähintään rotan! 
Kah, näkyypä olevan jonkun koiran läjäkin tuossa alemmassa herukkakuvassa. Minä niiiin tykkään kun meiän portille käydään kakkimassa ja orvokkiruukkuun pissimässä, mutta tuo on jo ihan enkka, pökäle kiviaidan päällä! 
Tuon pienen kuusen tyrkkäsin syksyllä kivenkoloon talvisomisteeksi, liekö kasvattanu juuret kun on vieläkin noin vihreänä. 
Ruohosipuli on herukoitten ohella suosikkini varhaisena kevään vihreyttäjänä. Voiskohan koko nurmikon korvata tuolla? 
Köyhemmän emännän pihataidetta. Tuollasia juurakoita tuli "hevosenpään kokoisten" kivien mukana. Taustalla meidän pihan vesiaihe ja poikain paras leikkipaikka, kunnan kuraoja. 
Nyt pääsee kuvaamaan omenapuiden alusiakin kun peuraverkot poistettiin. (Saa nähdä poistuuko puista oksat ensi yönä…) Tämänkin herttaisen kukkasen kohdalla on kirjanpidossa aukko. Oisko tuo joku -tähti. Näyttää kuvassa paljon hailakammalta kuin luonnossa.
Nämäkin olivat vielä äsken niin paksun hangen alla että aattelin etteivät ikinä pääse kukkimaan. 