Kuvissa ainakin näytti hyvin samanlaiselta tuo meksikonakileija.
Tuo tuliakileija oli vaan se mitä mulle ihan ensin mieleen tuli.
Ei mulla sellaista ole, mutta haluaisin kyllä saada.
Vakka-taimessa voi kyllä olla, jos en siemeniä jaksa alkaa metsästämään ja kylvämään.
Kukintavuorossa rönsyakankaali,
saksankurjenmiekka
ja illakko. Ihme linssiluteita tarttunut mukaan. 
Alkaa siinä olla humalalle kiipeämistä. 
Siinä on kätevä peli. Tällä meille on loihdittu yhtä jos toistakin. Tuommoinen käsimallin sirkkeli, oikeaa nimeä tietenkään muista.
Tosi kauniita kuvia! Näkötornikos sinne nousee? 
Sitä minäkin oon viimeisimpänä veikannu. 
Mikä ihme se tämä on? Pitkä kukkavarsi niin kuin tulikukalla ja lehdet justiinsa niin kuin raunioyrtillä. Suklaakirsikan juurelta tänään bongasin. On tämä varsinainen yllätysten puutarha.
Hankalin, valkoinen lehtosinilatva ?
Itse siemenestä kasvatettuja akileijoja puhkeaa ensi kertaa kukkaan eri puolilla puutarhaa.
Pikipoika nauttii puutarhaelämästä.
Irsa, lehtosinilatvaakin on kyllä samassa penkissä, mutta minusta siinä on pikkasen eri mallinen kukka ja varsinkin lehdet. Ja kukat enempi tuolla latvassa.
Voisiko sinun valkoinen mysteerikukka olla ranskantulikukka. Siinä on isommat lehdet kuin esim. purppuratulikukalla ja lehdet ovat “mattapintaiset”.
Kiitos, Innostunut. Ranskantulikukka siitä kyllä tulee mieleen, mutta taatusti en ole tuonne päinkään sellaista kylvänyt tai istuttanut. Tuossa vielä kuva lehdistä.
Kukat aukeavatkin samalla tavoin kuin tulikukalla, alhaalta alkaen.
Akileija Green apples, tosin siemenestä lisätty, joten en tiedä kuinka puhdasrotuinen. Ihastuttava joka tapauksessa ja kukkii monen vuoden odotuksen jälkeen nyt ensi kertaa. 
Kaunis on sun nimetön kukkas. Ois kyllä kiva tietää nimi.
Kun etsin näille valkoisille viime kesänä paikkaa, ajattelin että punapeikonpähkinää vasten ne varmaan näyttäisivät hienoilta. Taisin osua oikeaan. Jo kaukaa tieltä näyttävät ihanilta yhdessä.
Niiden vieressä kukkii harmaakurjenpolvi Ballerina. Osa taimista kuoli talvella mutta muutama onneksi vielä porskuttaa.
Pellossa eletään.
Niinku naapurin kaksosetkin. Ovat tosin trimmanneet oman tonttinsa.
Pakko vielä laittaa kuva tästä parista. Ukkolaukka & akileija Green apples. Ystävä, jolta "omenan" siemenet sain, vahvisti että tämä jälkeläinen on aivan emokasvin näköinen.
Ihanaa kun puutarhassa alkaa olla puita! Tuoksumatara ja valkoreunainen kuunlilja näyttävät kivoilta riippapihlajan alla. Mikähän tuossa matarassa on kun joudun joka ikinen kerta lunttaamaan sen nimen muistiinpanoistani.
Tykkään kyllä kukkaloistostakin mutta ehkä vielä vähän enemmän vihreän ja valkoisen yhdistelmästä. Lumipalloheisistä en luovu, vaikka onkin kiusallisen ötököityvä puska.
Särkynyt sydän
Epäjärjestelmäkamerallani ei ole puhtia toistaa siperiankurjenmiekkojen sineä ihan oikein. Suosikkikasvini vuodesta toiseen vaikka kukkiikin vain hetken. Lehdetkin ovat niin jylhät ja ryhdikkäät. Ja nyt, hyvät naiset ja herrat *rumpujen pärinää*...
Ensimmäinen keltapäivänlilja kukassa ikinä tällä tontilla! Tätä mä olen niin odottanut. Se tuoksu, voiko olla ihanampaa! Tulee myös olemaan säväyttävä väriyhdistelmä siperialaisten kanssa jahka tuosta tuuhettuvat.
Mysteerikukkasi taitaa olla sittenkin valkoinen purppuratulikukka. Minulla on pihassa molempia ja purppuratulikukan lehdet ovat pienemmät ja kiiltävämmät kuin ranskantulikukalla. Purppuratulikukka on kaksivuotinen. Ensimmäisenä vuonna kasvattaa ruusukkeen ja toisena vuonna kukkii. Purppuratulikukka lähtee hyvin kasvuun siemenestä. Olisiko jossain kasvissa ollut salamatkustajana siemeniä tai tietysti ystävämme muurahaisetkin niitä levittävät:)