Kiitos, Innostunut! Merkataan nimi muistiin. 
Olin ennen kukintaa vähällä kaivella lehtiruusukkeet taimivaihtoon tarharaunioyrttinä. 
Yhdestätoista kärhövauvastani kaksi on juuri avannut ensimmäisen kukkansa. Annan jokaisen avata yhden ihan itsekkyyttäni, muut nuput nypin pois. Vankistakoot nyt ensin itseään.
Multi blue.
Pink fantasy.
Ihanat kärhöt ja vielä ihanampi valkoinen särkynytsydän 
Minä täällä vielä odottelen valkoisten sydänten kukintaa, viime syksynä istutin kaksi puolikuollutta ale-taimea, talvehtivat sentään mutta kovin ovat pikkuisia vielä. Vaan eiköhän ne siitä vielä komistu 
Uuh, pakko laittaa vielä tuoreempi kuva Pink fantasysta. 
Nämä tyypit sulkeutuvat iltaisin joten täytyi kuvata liian kirkkaalla päivänpaisteella ja värjätä Picasalla. 
Ujo kamomillasaunio kuikuilee ruohosipulin takaa.
Sinisilmiö, toissatalvinen hankikylvös jonka olemassaolon olin jo unohtanut, kukkii ensi kertaa. Veikeä pikkuinen kukka!
Miikku, kyllä varmasti komistuvat sydämesi. Se on yllättävän kookas ja roteva kasvi vaikka kaareutuu niin herkkänä. Eikä meidän sydänten lehdistökään ole kukinnan jälkeen miksikään mennyt vaikka jostain luin että kannattaa istuttaa muiden kasvien taakse jotta kuihtuva lehdistö peittyy.
Voih, mikä ihmeessä on salaisuus noin komeaan siperiankurjenmiekkojen kukintaan??
Kiitti, Vilhelmi. Ei oo erikoisempia salaisuuksia. Naapurista saadut jakopalat istutin muutama vuosi sitten tuohon jänkkäsavirinteeseen. Sen verran kaivoin kuoppaa kun jaksoin (eli ei kovin paljon) ja mätin kakkamultaa täytteeksi. Varmaan jotain hevon- tai kanankakkaa oon sittemmin keväisin viskellyt ja leikellyt vanhat lehdet pois. Muuten en oo hoitanut mitenkään. Täydessä paahteessa etelärinteessä kasvavat.
Nyt on sitte meidänkin pihassa vesiaihe. 
Warszavska Nike avasi kiintiönuppunsa. On kyllä uskomattoman hieno väri mutta enpäs osaa sitä kuvata.
Kukan samettisuus ei myöskään suostu näkymään kuvissa. Ovat kyllä kaunis pari Pink fantasyn kanssa jos elävät ja kasvavat. Ja kukkivat.
Puolison puhdetyö näyttää tänään tältä. Eio kyllä nuin vinossa kuin miltä kuvassa näyttää.
Kävin lopulta talon länsipuolisen eli entisen pressutallin alueen kimppuun. Kaksi päivää pyörittelin kiviä, lapioin savea ja kärräsin soraa. Tässä tilanne ennen.
Ja tältä näyttää nyt. Tuohon tullee pyöräteline ja mattoteline ja joskus ehkä saunan vilvoitteluterassi ja tuohon oikealle kadulle päin näkösuojaksi köynnösseinämä. Edellä mainitut Pink fantasy ja Warszawska Nike siinä jo verryttelevät seinämää odotellessa. Rajanaapuriin päinhän näkösuoja onkin jo olemassa: tuuhea aronia-aita. 
Kuvan vasemmasta alakulmasta lähtee savinen ja liukas polku naapurin markille. Ehkä siihen tulee puiset portaat - tai kaarisilta ojan yli. Kuvaajan seljän takana on pyykinkuivausteline.
Toissatalven hankikylvöistä kasvanut ritarinkannus pääsi yllättämään sekä kukinta-ajallaan että värillään!
Puutarhalta ostetut vanhemmat kannukset tekevät vasta hätinä nuppuja. Saan nauttia ritareista kaiken kesää! 
Mitä sitä ihminen juhannusaattona muutakaan tekis kuin konttaisi pyykkitelineensä alla. Nypin kivituhkasta rikat pois, kanttasin aronia-aidan alustan suikeroalpit ja jatkoin sora-aluetta koko sivupihan pituudelta. Kyllä oli mukava mennä saunaan tuon jälkeen.
Keijonmekot alkavat kukkia.
Lisää pastellisävyjä, lehtosinilatva.
Loistotädyke.
Raunioyrtti, luultavasti tarha-.
Sydämellinen hyvän juhannuksen toivotus kaikille penttiläisille!
Juhannuspäivän puuha. Eihän mun sieluni saanut rauhaa kun noita kiviä oli vielä jäljellä. Oikeassa alakulmassa näkyy sen naapuriinvierimispolun alku, sekin on nyt kivillä kehystetty. Voisihan tuohon jonkinlaisen köynnösportinkin laittaa?
Siisteyden illusio. Ei mene kauan kun suikeroalpi ja ahomansikka suikertelevat takaisin sora-alueelle. (Onpas räjähtäneen näköinen tuo aidanpätkä, pitää huomenna leikata.)
Jos tästä syksyisestä kesäkuusta jotain hyvää haluaa hakea, niin orvokit ainakin viihtyvät mainiosti "paahteisella" portillamme.
Toinen hyvä asia on, että on voinut koko kesäkuun jatkaa “toukotöitä”, kun toukokuu on aina ihan liian lyhyt
Huusin huuto.netistä kuorman puutarharompetta. Osa on jo löytänyt paikkansa. En sano lopullisen paikkansa, sillä täällä pihassa ei taida mikään olla kovin lopullista.
Vieritin nuo kivet tuohon ympärille ettei pikku apulainen vieritä pyörää tiehensä.
Tämä toinen saa toimia roskakatoksen koristeena kunnes katos saa lihaa luittensa ympärille. Taustan sininen ankka on myös peräisin samasta kuormasta.
Olen haaveillut telineestä johon saisi kesällä amppelit ja talvella lintujen ruuat ja sellainenkin nyt muutti meille.