Puoliso piipahti pitkästä aikaa tällä työmaalla. Taas edistyi pikkuisen.
Tämä kimppu kasvaa sitä mukaa kun itse tai koira tohinoissaan katkoo kukkia. Pioni White wings on nyt kukassa, samoin rohtovirmajuuri.
Ei työ tehden lopu…
Upea kukkakimppu nyt jo ja sehän voi vielä vaikka komistua…
Kyllä on kaunista.
Kyllä oot kova touhuamaan!
Muillakin on siis samanlaista “siirtojuoksutusta” kuin mitä itse harrastan. Tuo ei sovi tuonne, viedään tänne jne 
Siirrot aina mielessä täälläkin 
Ei peity autotallin seinusta vielä Flammentanziin, aika nöyräksi piti maanrajaan mennä jotta sai kuvan.
Viime syksyn taimenvaihdosta saamani upean värinen unikko rupesi ihan salaa kukkimaan.
Sormustinkukka näyttää kivalta laikkukirjokanukan sylissä.
Penstemon whippleanus haavi auki pilvikirsikan alla.
Tämä sormustin näyttää enemmän prinsessamekolta. 
Valkoiset ukonkellot avautuvat. Varret ovat lyhyempiä kuin sinisillä. Onneksi. 
Joka päivä täytyy kuvata vähän sormustinkukkia...
.. ja nyt alkaa myös jatkuva mantsuriankärhön kuvaaminen, joka jatkuu hamaan syksyyn: kärhö eestä, kärhö takkaa, istuu, makkaa. 
Vasemman reunan päivänkakkarat ovat ilmestyneet itsekseen, oikeaan reunaan istutin ja kuvittelin että tulee hieno. Höh, kasvavat pitkiksi roikaleiksi ja kaatuvat polulle. Uusiksi menee. Mutta toisaalta, enkös mä just jostain lukenut että luonnonmukainen puutarha on nykyään muotia. 
Oon monta vuotta oottanu että noihin terassin tolppien päihin tulis tolpannokat vaan eipä oo tullu. Tein sit itse.
Nimimerkki ei mitään vaaleanpunaista puutarhaani. Ihmeen ryhdikkäitä ja tuuheita niistä karmeista esikasvatuksessa kituneista ruipeloista sitten lopulta tuli.
Päivän sormari.
Väärän värinen jalokallioinen.
Aitoelämänlanka Kiss me quick on antanut odottaa kukkimistaan. Tavallinen violetti on kukkinut jo kuukausitolkulla, tämä aloitti tänään.
Mietiskelin että pitää koettaa hommata se oikean värinenkin jalokallioinen jostain. Mutta kas, mulla onkin se jo! 
Vakka-Taimesta mukaan lähtenyt kanadanlilja odottaa vielä istutusta mutta kukkii jo!
Kalifornian tuliunikot valaisevat koko etupihan.
Osassa on hieno liukuväri.
En sitten millään saa itseäni tykkäämään keskipenkin etureunasta. Nuo kuunliljat ovat jotenkin ankean kalvakoita. Mitähän niiden tilalle keksisi?
Värikästä, nättiä, matalaa, paahteessa pärjäävää ja koko kesän kukkivaa. En mä paljon vaadikaan. 
Taustalla kukkii pioni White wings.
Etupihallakin on narisemisen varaa. Kuvittelin että viime syksynä siirretty alppikärhö roihahtaisi kasvuun ja peittäisi tähän aikaan vuodesta jo koko kuistin niin että viidakkoveitsen kanssa pitäisi mennä ovesta sisään. Mitä vielä. Tuossa se nyhjöttää, saman kokoisena kuin millaiseksi sen leikkasin siirtämistä varten. 
Ihania propellipäitä, ja noin somasti nojailevatkin.
Sopiikohan tuo tuija kasvamaan tuossa? Jos aattelee muutaman vuoden eteenpäin?