Mahottomasti aikaansaannoksia!
Siinä vallikivimuuri suit sait uudelleen koottuna. Onhan se kivemman näköinen. Luonnonkiveen liittyviä kiviä vain ei viittiny säätää kun ne on rälläkällä kiveen istuviksi muotoiltu. Tänään siirrettiin koivuangervot, niittykukat ja krookukset työmaalta turvaan ja muutama kottikärryllinen rikkaruohoisaa savea myös. Nyt neljä savenkaivajaa on jo unten mailla eikä varmaan pahaa tekis viidennellekään. 
Muut ihmiset tekee kurpitsalyhtyjä syksyisin, mutta minä tein toukokuussa. 
Kylältä sain pari paalia heinää kasvimaan sanomalehtien päälle. Siistiä ja hyvän tuoksuista. Ajattelin laittaa heinää myös kurpitsojen juurelle. Saa sitten nähdä kuinka hyvin se sitten itää. 
Multakuorma ei sitten muuten tullutkaan tänä viikonloppuna. 
Ei ihan saatu äitienpäiväkukkia, mutta jos näistä tulis helatorstaikukkia? Tai no, onhan tuolla etupihan penkissä sentään jo jotain:
Hyvää äitienpäivän iltaa kaikille jotka ovat tai joilla on tai on joskus ollut äiti! 
Iski sitten kurpitsapaniikki, kun MIKÄÄN muu kuin nuo kaksi jättikurpitsaa ei ole itänyt. Laitoin hätäpäissäni melkein kaikki jäljellä olleet siemenet multaan. Mitäs mä sitten teen jos nuo kaikki tai vaikka puolet itääkin? 
Monta iltaa on mennyt istuttaessa ja kitkiessä. Kaikenlaista hätäistutusta säkkimullan varassa on pitänyt kehitellä kun multakuormaa ei vain kuulu. Jos ensi maanantaihin asti odotellaan, tulee kuukausi täyteen. Tilattiin tänään jo toiselta toimittajalta kuorma, ja se luvattiin ylihuomiseksi. 
Ja ikään kuin mitään muuta hommaa ei tällä tontilla olisi, isäntä rupes säätämään nurmikon korkeutta. Eikä toki ruohonleikkurilla, vaan…
Maa nousi tuossa muurin edessä sen verran että oikeassa reunassa maan tasalla ollut muuri olikin vasemmasta reunastaan paljon alempana kuin nurmen pinta. Vaan eipä ole enää. Projekteilla on tapana levitä, niin se vaan on.
Helatorstaitulppaaneja niistä tuli. 
Mutta nyt äkkiä kirjanpidon kimppuun kun yksi lapsi nukkuu ja kaksi on naapurissa leikkimässä. Pitää päivittää sitä listaa missä mulla on (melkein) kaikki kasvit mitä tälle tontille on istutettu, ennen kuin taas jotain unohtuu listata. Sain mm. Enitalta vastikään ihania perennavauvoja! Tässä vielä yksi näkökulma onnenpensaaseen:
Tuommoinen taustalla näkyvä kärhö mulle myytiin viime vuonna lumikärhönä, mutta nähtyäni ekat nuput rohkenen hieman epäillä. (Pikkusen semmonen ilme enkelillä että hoh hoh, mitähän tostakin tulee. 
)
Tämä hymiö 
on tässä koska viisivuotiaani välttämättä halusi sen. Ja kyllä se mun olotilaanikin sopii ihan hyvin. 
Kirjopikarililjatkin ovat tarjenneet viimein aueta. Nyt on niin palion näitä apulaisia ja hiirikäden heiluttajia mulla tässä (yksi ajelee autolla pääni päällä ja huutaa että älä pudota autova) etten taida jatkaa. Muuta kuin kertomalla että kaksivuotias sanoi eilen tuolla pihahommissa että "haulan lililikson lysiin". 
Ihana lukea teidän työn ilosta 
Mä oon ainakin näin jälkeenpäin monesti ajatellut, että tuo vaihe oli elämän parasta aikaa - lapset pieniä ja paljon työtä ja touhua, talon rakennusta, pihan rakennusta. Mullakin riitti tuohon aikaan virtaa ainakin kaksinkertaisesti kuin nykyään.
Piha ei valmistu ikinä ja sehän siinä ihanaa onkin, meillä ei kyllä tosin talokaan valmistu ikinä.
Kivimuurista tuli kieltämättä paremman näköinen, jotenkin luonollisempi nyt.
Mukavasti teillä lähtenyt pihahommat käyntiin. Täällä kans yks mummeli kateellisena katselee aikaansaannoksianne.
Kiitokset peukuista ja kommenteista! Eilen illalla kaivettiin vielä omenapuun (Suislepp) istutuspaikka valmiiksi (lasken tunteja multakuorman saapumiseen) ja siirrettiin yksi yksinäinen pihlaja omiensa joukkoon. Ja aamulla kuultiin, että kesänaapurin vauvat ovat syntyneet yön aikana. Kaksi pikkuruista mustaa karitsaa.
Multa tuli! Siis väsyttiin oottelemaan sitä ekaa tilausta ja tilattiin helatorstaina (!) toiselta toimittajalta vähän huonompaa ja kalliimpaa multaa mutta siinä mielessä parempaa että se on ny pihas. Tuli tänään puolelta päivin. Saapi tulla se toinen kuorma sitte kun tulee, jos tulee. Ei tuos mullas muuta vikaa ole mutta kuvittelisin että se lähtee melkein tuulen mukaan eikä vesikään oikein siihen imeydy, juoksee pois kuin hanhen seljästä.
Sen sitten arvaa mitä on tehty koko päivän. Onneks ei tarvinnu yksin. 
Tuli samalla pilvikirsikkakin suoristettua. Toi kiven päällä näkyvä röykkiö on maasta kaivamiani juolavehnän ja peltokortteen juuria. Kiinaan asti varmaan pitäis kaivaa että kaiken sais pois. 
Saksankurjenmiekan lisäksi multaan on jo upotettuna valkoista pikkusydäntä, aurinkoisen paikan kuunliljoja (Mama Mia), valkotähkää, alppipiikkiputkea ja pioni White Wings. Ensimmäinen pionini ikinä. Myös Suislepp saatiin maahan toisaalla ja sille kaveriksi kaksi (!) kärhöä.
Jonkun mielestä vähän pitkäveteistä hommaa. 
Samaan aikaan etupihalla:
Oon tuohon laittanu ORANSSEJA ja VIOLETTI-VALKOISIA tulppaaneja. En takuulla enkä millään ilveellä keltaisia ja punaisia. Tai sitten mulla on huonompi muisti kuin luulinkaan, ja silloin se on jo pelottavan huono. 
Huomaanpa että melkein kaikki tuossa vallikiventakusessa on valkokukkaista, ja meinaan vielä änkeä sinne mantsuriankärhön. Jotain sinistä/violettiakin pitäis keksiä. Ja mitäs tuohon nyt laittais maanpeitekasviksi, paahteiseen mutta syvämultaiseen etelärinteeseen? Jaksaisko kevätkaihonkukka siinä? Ja uuden omenapuun alle samaten pitäis keksiä joku aurinkoisen paikan maanpeite. Rönsyleimu? Tuoksuorvokki?
Aina ehdottelen peittokurjenpolvea, kun pitää rikat niin hyvin kurissa ja on kuitenkin aika helppo repiä poiskin, jos tarttee. Aurinkoisella paikalla kukkiikin nätisti.
Kiitos Tuomipihlaja! En ymmärrä miksi aina unohdan kurjenpolvet vaikka tykkään niistä! Tosin tuo peittokurjenpolvi taitaa olla vaaleanpunainen… mutta mullahan on alkanut rakoilla muutenkin puolustus vaaleanpunaisen osalta. 
Peittokurjenpolvea on melko valkoisenakin. Sit olis lamoherukka, lamohietakirsikka, seppelvarpu… akankaalit, sammalleimut, patjarikot, pienilehtiset poimulehdet, erilaiset timjamit, veri-,tuoksu- ja harmaakurjenpolvet, kivikkosuopayrtti, mätästävät neilikat, matalakasvuiset lajikkeet nukkapähkämöstä ja mirrinmintusta, hopeahärkki… ihania aurinkoisen paikan maanpeitteitä on pilvin pimein.
Mulla ei kevätkaihonkukka oikein viihtynyt suorassa auringossa.
Mun peittokurjenpolvi ei ole vaaleanpunainen, vaan vähän tummempi pinkki tai miten sen nyt sanois.
Kiitos Tuulia-tuu! Johan oli luettelo. Mulla pyörii silmät päässä “oi mä haluan kaiken” -henkisesti kun tuota luen. Seppelvarpuun olen vähän pettynyt, mulla on sitä toisessa paikassa ja on aika kituliasta. Ehkä paikka on huono. Ja lamohietakirsikka ei kuulemma kovin hyvin estä rikkaruohoja. Mutta nuo kaikki muut kuulostavat kiinnostavilta ja tuota nukkapähkämöä löytyy omasta takaakin. Havuakin tuohon pitäisi vielä saada ängettyä ettei olisi talvella aivan paljas.
Tottakai haluat kaiken! :)))Varaudu jo tekemään toinenkin pengerrys…
Sellaista maanpeitettä en varmaan olekaan, joka estäisi rikat, mutta toiset tietysti paremmin kuin toiset.
Nukkapähkämöstä; normaalilajike kasvaa korkeaksi kukkien ilmestyessä, mutta sellainen kuin ‘Silver Carpet’ pitäisi pysyä melko kukkimattomana. Testaan parhaillaan itsekin, pitääkö paikkansa.