Askartelin uuden omenapuun eteläpuolelle rinteestä nousseista kivistä ja turvahiekasta 
tuommoisen mullanvalumisesteen. Mullan ja hiekan välissä on juurimatto, joka tuossa vielä näkyykin. Omenapuun ja kärhöjen juurelle istutin jotain mansikkaa, mahtaako olla aho-. Nopeakasvuinen, rehevä, kaunis ja satoisa. 
Sitä on meillä monessa paikassa maanpeitteenä. Kaksivuotias viettää nyt jo pitkiä aikoja "mansikkamaalla" satoa odotellen. 
Kesän ykkösprojekti näyttää tänään tältä:
Keskeneräinen vasen reuna ja siellä savea paiskova mies on rajattu kuvasta pois. Jatkoa seuraa. 
Onnistunein luomani yhdistelmä, saksankurjenmiekka ja valkoreunainen kuunlilja. Näitä ihailen kaiken kesää. Alla "lumikärhöni" joka on avannut kukkansa:
Myös Saarenmaan tuliainen kukkii limeen vivahtaen:
Kakkosprojekti on saanut asukkaakseen kolme pikkuista tuijavauvaa ja peikonpähkinän.
Tuulensuojaisen paikan tarvitsisi tuo käkkyrä. No sellaista meillä ei olekaan, mutta ehkä tuo ei ole tontin tuulisinkaan paikka. Eikä ainakaan isäntää haittaa, jos peikko heittää henkensä, kun juuresta pukkaisi sitten suurella todennäköisyydellä tavallinen pähkinäpensas. 
Etupihalla on kesäinen meininki. Alppiruususta kuivui kaikki nuput viime ja toissakeväänä, mutta tänä keväänä olen kastellut sitä pää punaisena ja näkyypäs jaksavan avata nuppunsa! Vai onko noilla jotain luontaista vaihtelua? Ei kai, kun nuppuja kuitenkin on joka vuosi tehty.
Tulppaaniosastolla on kyllä nyt liikaa värejä. Ainakin nuo punavalkoiset pitää siirtää johonkin muualle. (Ja minä kun olin niin varma että ne ovat violetti-valkoisia…)
Keltaisina aloittaneet nyt sentään edes yrittävät esittää lievästi oranssia, kuten oli tarkoitus. Mutta ei nuo violetitkaan tuohon kokonaisuuteen oikein sovi. Millä mä ne nyt merkkaan, että tiedän mitkä kaivelen syksyllä ylös?
Kalifornian tuliunikoista on muodostunut jonkinasteinen ongelma, näkyy tuossa herukan takana. Siinä kohtaa missä PITÄISI näkyä kaksi seppelvarpua!
Itsekseen ovat siihen kylväytyneet. Mutta en ymmärrä miten niitä voi olla noin valtavasti.
Aivan liikutuin kun tajusin, että syreeneihimme on tulossa ensimmäistä kertaa kukkia! Silloin viisi vuotta sitten kun niitä istuteltiin, tuntui että kukkimista joutuu odottamaan ikuisuuden. 
Ihan kohta, ihan kohta… 
Ja lopuksi vielä päivän lammasuutinen: yksi kesänaapureistamme sai tänä aamuna neljä !!! karitsaa: kolme mustaa ja yhden valkean. 
Voi olla että tuota tarhatyräkkiä pitää vähän varoa. Käsittääkseni kova leviämään ja vaikea päästä eroon tai ainakin se on Helsingin Harakkasaaressa levinnyt luontoon pahanpäiväisesti.
Se lila tulppaani sopi mun mielestä hyvin niiden oranssien kanssa. Vastaväreinä korostavat toistensa väriä, ja mun näytöllä ainakin näyttävät olevan samasta värimaailmasta, kun molemmat vahvoja värejä. Jokin hempeä pastelli vaaleanpunainen ja tulinen oranssi ehkä riitelisivätkin, mut tuo lila pitää musta hyvin puolensa tuossa vahvojen värien joukossa. Mut nää ny on näitä makuasioita, joissa voi vain makustella omam-maum-mukkaan.
Ai se on tarhatyräkki, kiitos Tuomipihlaja! Joo, taimen mukana tuli myös varoitus hanakasta leviämisestä ja näin omin silminkin että oli aika runsas kasvusto. Pitäisköhän se siirtää taistelemaan rantavehnän, viiruhelpin ja lyhtykoison kanssa tuonne nurmikon keskelle. Voisi sitten hurautella ruohonleikkurilla ylimääräiset pois. (Vai leviääkö liikaa siemenestäkin?)
Puutarhassa surisee. Viinimarjat, mustikat, omenat ja kirsikat kaikki kukassa yhtaikaa. 
Pilvikirsikka.
Marjaomenapensas.
Perheomenapuu.
Upea lintu! En varmasti tiedä leviääkö tarhatyräkki siemenistä. Meillä en sitä huomannut. Istutin tyräkin kukkapenkkiin, mutta jo seuraavana kesänä revin sitä pois. Ei ollut onneksi kovasti ehtinyt levitä. Pari-kolme vuotta kuitenkin sain repiä ennen kuin katosi kokonaan.
Mulla se on tuolla tontin laidan sekakummulla missä on kaikkea muutakin leviävää (mm. punapeippiä ja sinilatvaa), tapelkoon siellä niiden kanssa. Kadun sitä sitten ensi kesänä. 
Kurki on kotikuntani nimikkolintu (liittynee jotenkin Klaus Kurkeen) ja tuo noin 60-senttinen yksilö on ostettu 13 eurolla Prismasta ja pikkuisen tuunattu sen jälkeen.
Unelmani on toteutunut, viimeinkin lemmikki kukkii pihassani. 
Lämpimät kiitokset Enitalle! 
Tästä vallikivialtaasta tuppaa tulemaan hienompi kuin odotinkaan. 
Muotoilu on isännän käsialaa. Tänään istutettiin tuonne vasempaan etukulmaan haaveilemani rungollinen punaherukka. Saa sitten nähdä miten se pärjää meidän tuimissa länsituulissa.
Tänään oli esikoisen koulun kevätjuhla ja keskimmäisen koulutielle siunaaminen - tietenkin samaan aikaan eri paikoissa. Sen lisäksi on yllättäen kärrätty multaa 
ynnä laitettu herneet kasvamaan. Aamusella kävin kurkkaamassa uusia vauvoja: