Ai juu, yks juttu vielä: huomasin tänään että ainakin kahdessa luumupuussa kolmesta on kukkia ekaa kertaa ikinä! Satoa odotellessa. 
Mukavan näköistä tulee ja kivastihan sulla jo kasvaa ja kukkii siellä monenlaista.
Muistan itsekin miten läikähti rinnassa, kun ensimmäiset kukat tuli pienistä aluista kasvattamiini syreeneihin. Yllättävän monta vuotta kesti ennen kuin kukkivat.
Kauheeta kun ei meinaa keretä tänne muuta kuin lukemaan. Tässä kumminkin hätäisesti muutama kuva tältä päivältä. Vallikivipenkin portaat ovat näin hyvällä mallilla. Ja yllättävän vähän pieniä saappaanjälkiä betonissa. 
Samaan aikaan toisaalla. Tässä yhden aamupäivän kitkemisen tulos. Tuntuu että enempi olis nykyään kuvia vain sinne "näitä kuvia en näyttäisi"-osastolle. 
Rupesin vähän siistimään tätä vanhan multakasan päälle perustettua penkkiä. Reunoilta vyöryi valtaisa peltokorte- ja rönsyleinikkikasvusto penkkiin. En tiedä estääkö tuo lankku (ja ankara kitkentä) sitä vyörymistä, mutta ainakin trimmerimiehen on helpompi nähdä mistä voi roiskia menemään ja mistä ei. 
Etuvasemmalla näkyvän tammen ympäri on suunnitteilla hevosenkengän muotoinen polku ja siihen ensi hätään kivituhkakate. Myöhemmin ehkä luonnonkiviä ja/tai betoniraparperia.
Syreenipensaat kukkivat ensimmäisen kerran. 
En muistanutkaan että akankaali on näin hauskan näköinen kukkiessaan. Heti lisäämään sitä! 
Puutarhallakin tuli taas käytyä eikä kotiin palattu tyhjin käsin… Tämä orvokki on peräisin 1800-luvulta eikä sillä ole nimeä, mutta voin kuulemma sanoa sitä vaikka Haikalan orvokiksi, kun ei sitä muualla ole myynnissä. 
Tädykkeet ovat kivoja. Ja olenko koskaan sanonut että tykkään vihreä-valkoisista lehdistä? 
Suurin toivein. Toivottavasti elokuussa saa kesäkurpitsasta toisen näköisen otoksen. 
Isännän virolaiset sipulit ovat hyvässä vauhdissa.
Ja tässä emännän sipulit. 
Näin viehättävä saviröykkiö kaivettiin portaiden paikalta pois. Miten tämän naamioisi?
Aika huisi on siperiankurjenmiekankin kukka, kun läheltä tsuumailee. 
Lopuksi vielä minun-pihaani-ei-vaaleanpunaista-tule-emännän uusin kesäkukkaistutus. 
Tämä yhdistelmä oli alunperin mahtavan kauniissa valkoisessa upouudessa ovaalinmuotoisessa kohokuvioidussa yltiöromanttisessa ruukussa, mutta kuopus hajotti sen ennen kuin ehdin ottaa kuvan. Sen lisäksi hän on viime aikoina kävellyt tuoreessa betonissa ja viskonut sinne multaa, rikkonut yhden toisenkin ruukun ja kadottanut siinä kasvaneen saarnen taimen, maalannut pönttöuunin pesästä haetulla noella olkkarin tapetit ja tuunannut saksilla verhoja. Ja meitä on siis kolme aikuista häntä vahtimassa. 
Osaa se poika tolokun hommiakin tehdä, eipä silti. 
Laikkuköynnös, muistaakseni Kiinan. Isäntä peljästyi että tässon joku tauti, kun ensin oli vihreät lehdet ja sitten menivät tämmöisiksi. 
Iloinen seurue, joista aiemmin keväällä ihmettelin että mitähän tuossakin kasvaa. Näitten lehdissä kyllä on oikeasti joku vika, kun ovat aivan kuivuneita. Kasvavat ihan avoimella paikalla etelärinteessä, mahtaako olla liian kuumaa, kuivaa, aurinkoista?
Laukkojen lehdet puhkee ekana keväällä ja lakastuu kun kukinta alkaa, auringossa tai varjossa sama juttu.
Kiitos Rosmariini&Timjami, ei siis syytä huoleen!
Tarkoitan kiitos petraaa.
Mies ja pojat ovat saattamassa anoppia lomareissulle vanhaan kotiin ja mulla on vapaa ilta ja melkein koko huominen päivä! Siivosin ja kitkin tänään töitten jälkeen pihaa viitisen tuntia ja aamusta varmaan jatkuu. Betoniportaat on niimpalio ku valmiit, sain puhelimessa ohjeet että tuo valumuotti irtoaa kevyesti nykäisemällä. En osannu niin kevyesti nykäistä että olis irronnu, mutta muuten on valmista. Ensi kesänä muuri ehkä jatkuu jonkun matkaa tuonne vasemmalle… Kuvasta huomaan että tuommoiset hassut reiät näkyy vallikivien päätyjen alareunassa, kai niihin tottuu.
Piti tulla valkoista pikkusydäntä noitten etureunan kuunliljojen väleihin mutta juurakot on ilmiselvästi kuolleet. 
Tässä vielä huhtikuinen kuva samasta paikasta.
Tove Jansson kukkii. Juuri sellainen punaisen sävy mistä en oikein tykkää, mutta hänet mun oli pakko kumminkin saada, melkein jo pelkän nimenkin vuoksi.
Myös laikkuköynnös kukkii ekaa kertaa. Mitäs ne sanoo ettei sen kukkia palion huomaakkaan, kyllä hyvin näkyvät nämä pikkuiset kukat ja oi miten kauniita ovat!
Pitihän ne ruohosipulitkin kuvata uudestansa, kun ovat avanneet kukkansa.
Ja onnenpensaan raahka sai sitten kyytiä. Leikkasin sen maata myöten ja oksat olivatkin ihan onttoja. Ihmekö ettei oikein kukoista. Olisko joku tauti. Mies vielä viimeisteli tuhon halkaisemalla juurakon kirveellä, koska sen keskellä kasvoi joku angervo, jonka halusin pelastaa. Saas nähdä kuinka käy, toistaiseksi pikkuinen puska vaikuttaa aika järkyttyneeltä. 
Hieno ruohosipulikasvusto, nam. Upea tuo teidän muuri.
Kiitos, Viippu. Ekana kesänä ahkera ja aina valpas anoppini nyppi kaikki nuput pois ennen kuin huomasin mennä hätiin, sanoi, ettei sipulin saa antaa kukkia. Kerroin sitten että syötäväksi tarkoitettu ruohosipuli kasvaa tuolla yrttimaalla ja nämä ovat ihan koristeena tässä. 
Teidän kesän ykkös- ja kakkosprojektit näyttävät todella hyviltä! Ja kesäkin on vasta alussa…
Ruohosipulin kukka on tosiaan nätti. Se on myös kestävä maljakossa.
Kiitos, Kuparipannu! 
Ja kiitos vinkistä, pitääkin kokeilla laittaa ruohosipulia maljakkoon! Olen kauhean huono ottamaan mitään vaasiin, en raaski, vaikka ne niin nättejä olisivatkin. Kehäkukkia ehkä raaskisin, mutta niissä on aina ötököitä, ei voi tuoda sisälle. Noita sipuleita nyt on sen verran, että niistä ehkä raaskii myös. 
Tämmöistä sipulikukkaa syksyllä istutin ja kovasti keväällä petyin kun maasta nousikin pelkkiä lehtiä. Mutta nyt on kukkia! Nimeä en muista (no yllätys) mutta nättejä ovat ja yöksi menevät suppuun.