Jotain kukkii, kesän ensimmäinen värililja avasi nuppunsa tänään
Ja tämäkin ihan kohta
Lähikuvassa karpaattienkello
Ja harjaneilikka
Pihakuvakidutukseni on pakko aina lopettaa karvakinttuihin, Tiltu the Tolleri testaa kuistilla uutta pihakalustoa, hyvin sopii pieni koira oikaisemaan :)
Kauheasti kaikkea törkyä aina kuvissa...
Ja mitä sieltä ikkunan takaa osoittelet!
Muutamia kukkakuvia.
Aurinkoa antavat tarha-alpi ja kultahelokki, kiitos Maajussille.
Vielä lähempi kuva kultahelokista (?)
Pensaiden allakin aurinkoa. Tänä kesänä keltaiset kukat ovat tulleet tarpeeseen, taivaalta kun ei aurinkoa paljon ole näkynyt.
Mikä maksaruoho?
Minun niin sanottu paraatipenkkini on harmillisesti parhaimmillaan vasta loppukesästä. Värejä sikin sokin sekaisin, mutta minä tykkään. Kuva tosin jo viikon takaa, nyt syysleimut ovat vasta uhkeimmillaan.
Yllättävän pimeätä on jo iltaisin, eikä ilman salamaa saanut tarkkoja kuvia. Muutama iltakuva nyt tähän.
Kultapallot ja edelleen sitkeästi kukkivat tarha-alpit luovat valoa pimeyteen
Punaista ja vaaleanpunaista, väriminttu syysleimujen syleilyssä
Juhannuksena laitoin maahan uusia liljansipuleita, kukkivat nyt
Muutenpa ei liljoista ole ollut suurta iloa tälle vuodelle, huikea värililjapenkkini ihan päivänvalossa
Tosin kukkihan liljoistakin joitain, eri paikassa, ihan nätisti. Kirkkaankeltaista
Ja vaaleankeltaista hyväntuoksuista
Nimistä olisin kiitollinen...
Vielä iltahämäriin, olisiko tämä ruusu Hansaland? Pelastin nimilappunsa kadottaneen nimittäin.
Kuljunnauhuksen kukinto aika pieni mutta sitäkin terävämpi väriltään
Lopuksi kuistin kukkakimppu
Minulta lopahtaa into kaikessa pihaan liittyvässä syksyn ja talven tullen. Vaan heti kun kevätaurinko alkaa pilkottaa, se iskee uudelleen.
Tämän kevään projekti alkoi vappuna, lämpimässä auringossa. Tosin jo viime kesänä aloitin, kaivoin ja käänsin maata pilvikirsikan ja vanhan omenapuun välistä, paikasta josta nurmikon ajo oli jokseenkin hankalaa. Maasta nousi arviolta takakauhallinen tiiliä ja kiviä... Syksyn tullen mies sai vihdoin zetorin liikkeelle ja työnsi ison kiven alueen keskelle.
Mutta kuva kertokoon, tässä tilanne viime keväältä;
Ja tässä tilanne nyt 
Outs, tästä kuvakulmasta näkyvät kyllä kaikki pihan pahimmat rytökohdat, lasten keinuihin pitäisi vaihtaa köydet, taka-alalla hirveän suureksi kasvanut risukasa, joka odottaa joko polttamista tai oksasilppurin ostoa... Puhumattakaan lasten itse laudoittamasta liukumäkihökkelistä...Ja tuo ns. grillipaikka tulee häviämään tämän istutusalueen myötä. Männystä eteenpäin on villiintynyt tuoksuvatukko, jota tappamaan keskityn seuraavaksi. Mutta itse uuteen istutusalueeseen olen suhteellisen tyytyväinen, tässä parempi kuvakulma;
Takana jonkinasteinen potagerviritelmä, joka saanee tänä kesänä kasvillisuutta ja laatikoiden väliin katettakin. Tämän etualan juhannusruusun ja siirretyn pensashanhikin väliin tulee vielä jotain, mitä - se on vielä auki. Ja pallotuijan puoleiselle sivulle tulenee reunaan kuunliljoja.
Toinenkin kuvakulma 
Pilvikirsikan ympärillä lähinnä päivänliljoja, ison kiven edessä seppelvarpu ja takana se pallotuija. Kiven ja omenapuun välissä ovat pakkosiirron alle jääneet (jonkinlainen pihamullistus tulossa toisaallapäin) kuolanpionit ja niiden edessä rönsyleimua. Omenapuun (kuolevan) juurella pari kärhöä, jos ovat hengissä ja toisella puolella tuoksukurjenpolvea ja suopayrttiä. Ja aina nämä minun kuvat näyttävät jotenkin ankeilta...
Huom, kaikki reunustiilet ovat myös nousseet kyseiseltä alueelta, lienee jonkin muinaisen uunin hautapaikka...
Suljettu uusilta viesteiltä.