Sunnuntaiaamun auringossa otin hieman valoisampia kuvia, siinäpä olivatkin koko viikonlopun pihahommailut.
Uusi istutusalue on auringossa enemmän vasta illalla
Vasemmalla jää juuri kuvan ulkopuolelle pilvikirsikka, jonka ympärillä sammalleimua ja takana päivänliljoja. Ison kiven edessä seppelvarpu, takana pallotuija, päivänliljoja, huiskunauhusta ja kuunliljakin. Kiven ja omenapuun välissä kuolanpionia (jotka kohta kukkii, jipii!) ja niiden edessä valkoista rönsyleimua. Omenapuun juurelle on istutettu pari kärhöä, joista ainakin multiblue on hengissä. Omenapuusta oikealle peittokurjenpolvea ja takana suopayrttiä, muutama vanha akileija ja pieni puska tod.näk. oreganoa. Sitten lyhyeksi leikattu pensashanhikki, kiinankataja, pilarikataja ja näiden edessä maksaruohoa, lisää rönsyleimua ja rentoakankaalia. Männyn edessä pari vuotta sitten siirretty juhannusruusu ja rungon juurella köynnöshortensia, jonka hienon pitkän varren joku kurja katkaisi. Seuraavana kulkupolku, johon käytin osan purettavan grillipaikan kivilaatoista, alla on vanha homehtunut bukleematto - koska seuraavana tuoksuvatukkaa epämääräinen pusikko. Pusikossa rouva torso töröttää edelleen tyhjän kesäkukka-astian kanssa.
Tämä on penkki, joka rajaa takana olevan metsäisemmän pihan tässä toisessa kuvassa näkyvästä nurmikkopihasta. Rajausta selventääkseni istutin vielä jokusen idänvirpiangervon alueen takalaidalle
Osa kivilaatoista on myös hoitopolkuna penkin takalaidalla. Omenapuussa tilataiteena tyttöjen äitienpäiväkukkakori vuoden takaa. Penkkinä vanha harmaa lankku kivien päällä
Viimeisimpiä sipulikukkia aukeaa, vihdoin pääsin tämänkin yllättämään (sulkeutuu illalla ja kylmällä kelillä). Tähtitulppaani "little beaty"
Tässä joukossa on pieniä sieviä, joiden pussissa luki "Candy cane tulip blend"
Niin, on siinä helmililjaa ja siperianunikkoakin
Ihan ihanat pienet valkoiset kerrotut ja ihanan tuoksuiset narsissit
Ja hempeän keltainen, jonka keskellä mykerö
Näiden lajinimistä ei hajuakaan
Porraspielen orvokit riehaantuivat.
Ja sammalleimumatto loistaa niin, että kuva ylivalottuu
Lisäilläänpäs taas kuvia, kun kasvun ihme on pikkuhiljaa jatkuvasta satamisesta huolimatta tai juuri sen ansiosta tapahtunut.
Ainakin tuoksuvatukasta sen huomaa,tässä portaat, jotka eivät johda minnekään ja rouva torso pikkuhiljaa verhoutumassa siveämpään asusteeseen. Juhannusruusu ei ehtinyt kukkia juhannukseksi, tokko ehtii kesäkuun puolellakaan.
Tuoksuvatukasta puheenollen, tarvitsisiko joku taimia?
Tämä tänäkeväänä perustettu penkki alkaa pikkuhiljaa näyttää tässä aina olleelta. Katteeksi laitoin märkää kompostikuiviketta kun ilmaantui tilaisuus saada sitä säkkitolkulla...
Penkissä on oikealta vasemmalle; Juhannusruusu takanaan köynnöshortensia, maksaruohoa, inkarvilleaa ja rentoakankaalia, takimmaisena pilarikataja, sen edessä kiinankataja ja rönsyleimuja. Kivipuro alkaa pensashanhikilta, jonka taakse muutti kallionauhus ja vieressä majailee oregano (ehkä?)
Ja näin se jatkuu;
Taas oikealta vasemmalle; tuoksukurjenpolvimätäs, takana vanhaa akileijaa ja suopayrttiä. Omenapuun juurella kärhö multiblue ja krassikin siihen istahti. Korkeimmalla kohtaa kaksi kuolanpionia, joista vain toinen päätti kukkia siirrosta huolimatta, edessä aimo mättäät valkoista rönsyleimua, jonka runsain kukinta jo meni. Ison kiven edessä seppelvarpu, sen takana päivänliljoja ja värililjoja ja toinen runko on pallokirsikan (luulin pitkään sitä pilvikirsikaksi, kunnes vanhojen muistiinpanojen selailu aiheutti tulosta...) Ja kun sain käsiini raaskun riippahernepuun, piti penkkiä taas jatkaa, välimaastoon laitoin karpaattienkelloa, kun siementaimia oli tolkuttomasti itsestään kylväytynyt. Edelleen keskeneräinen, mutta vähän jo maastoutunut. On muuten varmaan ainoa paikka koko pihasta, jossa oikeasti on multaa pohjalla, muualla perusmaa vain kivikovaa hiesua.
Ja jollei jo ensikesänä, niin ainakin kahden vuoden päästä ollaan tietysti tässä tilanteessa; mitä ihmettä tälle viidakolle tekisi? Tämä aurinkoisen paikan "paraatipenkki" on jotenkin ikäänkuin kasvanut umpeen;
Hups, saksetkin jäivät kivelle kun leikkelin narsissien siemenkotia... Itse asiassa yritin kuvata loistokurjenpolvea, kukat huikean siniset, mutta ei näy kuvissa väri toistuvan. Salamavalokuvassa hiukan paremmin
Ruusukin alkaa kukkia. Ruusun lajista ei mitään tietoa, yksi harvoista pihan alkuperäisasukkaista. Kasvaa kivasti syreenin syleilyssä, kun syreenikukat lakastuvat, pensas puhkeaa uuteen (perin lyhytikäiseen) kukkaan;
Itse kukka, lajitunnistus olisi tosi kiva...
Mutta nämä ovat juuri nyt huikeimmillaan 
Pikkuisen päivitystä tänne. Kaikenlaista on taas kaiveltu, saamatta mitään todella näkyvää aikaan. Yhden viikonlopun projekti oli aidanvieruspenkin siivoaminen, sinne ilmestyi tälläinen polku
Polun alun vasemmalla puolella puistosyreeni, oikealla idänvirpiangervo, joten polulle saa mennä hiukan kumarassa. Kun polku vielä alkaa talon varjoisalta (ja kivetyltä) seinustalta ja johtaa ainakin aamuisin kirkkaaseen aurinkoon, on se jotensakin satumainenkin.
Polulla ei oikeastaan ole mitään tarkoitusta, kunhan sitä pitkin voi mennä vaikka tutkailemaan lähemmin näitä
Alppikärhön kukkineita kukkia, ihania pöhelöitä
Aidanvieruspenkin takalaita siistiytyi, mutta etuosa näyttää sekaiselta - siirretyt kasvit kun tuntuvat retkottavan miten sattuu. Ja tässä kävi kyllä moka, vieläkö pitää ryhtyä siirtopuuhiin... Edessä kuunliljaa rivistö, sitten enemmän ja vähemmän isoja päivänliljoja, joiden joukossa värililjoja. Mutta tuo tarha-alpi jäi nyt liian piiloon, pitäisi olla heti kuunliljojen takana.
Takana töröttää tukikeppi toiselle alppi- tai siperiankärhöpusikolle.
Päivänkakkaroiden annan lisiä istutusalueillakin, niistä tulee niin kesämieli. Ja sopii kukkien kuin kukkien kanssa
Tai toinen yhdistelmä
Kaivelun yhteydessä perustin ruukkutarhan
Tarjolla tarvitseville; siperianunikkoa, karpaattienkelloa, huiskunauhusta. Äkkiä löytyy myös elokuunasteria, maahumalaa ja rönsyleimua.Onhan tuossa yksi minikokoinen pensashanhikkikin, tod.näk. tiikerililjan pikkualkuja, jotain isoa kurjenmiekkaa, suopayrttiä ja hopeahärkkiäkin ruukkuun tökättynä
Virhearvio 2. Ihana loistojasmike tuoksuvine kukkineen jäi asumaan toooodella pitkäksi venähtäneen kultapallopuskan taakse. Kasvaahan se joskus kultapalloa isommaksi, kasvaahan?
Täytynee huomenna kuvata lisää, sitten viikon muilla pihoilla. Loppuun äidin pikku apulaiset jätskitauolla, multasäkin päällä tietenkin
