Konsta nauttii kesästä. Jossain olen jotenkuten onnistunut, nimittäin siinä, että pihlajapenkissä kukkii kyllä jotain koko kesän. Nyt siellä kukkii keijunkukkaa, jalopähkämöä, peitto-, loisto- ja verikurjenpolvea sekä tietysti siperianunikko. Torstai-iltana vain kävi sellainen rankkasade, että kaatoi verikurjenpolvet ihan nurin ja nukkapähkämökin levisi.
Oikeasti Konsta on kyllä tätä mieltä jatkuvasta kukkapenkin kaivelusta
Piha muuttuu-osio.
Näkymä keskeltä pihaa lasten keinuille päin kesällä 2006
Omenapuu samana kesänä
Muistaakseni aloitin istutusalueen teon jo kesällä 2007, mutta yhtään kuvaa en kyhäelmästä löytänyt. Kesäkuun alussa 2008 näytti kuitenkin tältä
Omenapuun seutu elokuussa 2008
Kovia kokenut omenapuu viimein talvella katkesi ja tältä näytti tänä juhannuksena. Nyt tämä penkki joutui taas työn alle kun sain idean... Valitettavasti tämän päiväiset kuvat olivat sittenkin niin epämääräisiä, että täytyy odottaa huomiseen.
Todella mukavan näköiseksi on kehittynyt tuo penkki, kivat nuo reunus, askelmat ja sora.
Konsta on niin söpö!
Ihana nähdä työnsä tulokset, eikö
Mukavasti paikka muuttunut.
Vihdoin jälleen aurinkoinen päivä ja toinen virallinen lomapäivä 
. Loistava päivä siis ulkoiluttaa ruohonleikkuria ja koska piha on ehdottomasti parhaimmillaan nurmikko vasta leikattuna, lähti myös kamera ulkoilukierrokselle. Harmillista vain on se, että vaikka olen päiväkausia (vesisateessa) muka uudelleenjärjestellyt istutusalueita, ne eivät kuvissa näytä yhtään miltään. Mutta, ensin tälläinen kuvasarja pihan yleisilmeestä, pihaan tulevalta portilta kuvattuna.
Ensin katse portaiden ohitse talon nurkalle vasemmalle (portaat eivät siedä katsetta..). Jos ei tämän kesän, niin ainakin ensi kesän projektina on jatkaa penkkiä portaille asti, kunhan nyt portaiden lopullinen asu meille selviää. Ja mahdollisesti laajentaa penkkiä eteenpäin. Ja istuttaa taka-alalle, aidan varteen enemmän syreenejä ja...
Kukassa tarha-alpi, kuunliljat kohta ja joka päivä joku uusi pioniunikko.
Käännetään katsetta aste eteenpäin, syreenin taakse jää pihan varjoinen ja kuiva alue, kivineen ja sammalleimuineen. Ruttojuuri peittää lokakaivot.
Jos olisi fiksu, jättäisi seuraavan ruudun välistä, mutta kun ei ole . Pihan pahin nurkka, rytökasa, biopuhdistamo ja kunhan nyt tuonne siirretty lasten leikkimökki kattonaan vanha matto...
Aste eteenpäin ja rytökasa näkyy paremmin 
. Mutta myös kukkia, varsinainen paraatipenkki, pihlajan alle ja eteen muotoutunut istutusalue alkaa näkymään. Tuolle rytönurkalle pitäisi kehitellä jotain, vielä en ole keksinyt mitä...
Pihlajapenkki melkein koko komeudessaan. Toissapäivänä riivin tästä kärryllisen mirrinminttua ja jotain kelloa... Ja sain ajatuksen pengertää penkkiä ikäänkuin eri tasoihin kivien avulla - toteutuspäivää en kuitenkaan vielä päättänyt...
Pihlajapenkin päädyssä kukkivat karpaattienkellot ja toisaalta siirretty seppelvarpu sai kodin ja samalla ympärilleen uuden alueen tuohon liiterin ja pihlajan väliin. Takanurkan aidalle olisi tarkoitus kasvattaa humalaa ja viime päivinä olen myös tuhonnut (=levitellyt täytemaata ja kukkapenkkeihin täytettä) tuota multakasaa, jonka ystävällinen kaivurikuski viime syksynä minulle tuohon viime syksynä jätti. Siitä on jäljellä nyt noin neljännes.
Vielä katse oikealle Päin ja päästään vaahterapenkkiin. Taustalla häämöttää toukkien riivaamia karviaisia (ja aidan varressa mustaherukkaa), hassussa laatikossa kasvaa samettikukkien kanssa porkkanaa ja hernettä ja vaahterapenkissä kasvaa myös riippahernepuu, pilvikirsikka ja omenapuu. Tästä kuvakulmasta vaahterapenkki näyttää jotenkin lyhyemmältä kuin oikeasti on.
Vaahterapenkin taakse jää pihan metsäinen osio, iso vanha terijoensalava, mäntyjä, lasten keinut. Ja penkki päättyy kauheaan tuoksuvatukkapusikkoon.
Tuoksuvatukan toiseltakin puolelta pääsee metsäisemmälle puolelle ja näkymä etenee ihan pihan perälle asti. Ja vastaan tulee humalan peittämä aita ja kierros päättyy.
Sitten kauniimpiin kuviin. Tälläinen on talvehtinut ja kukassa parhaillaan! Inkarvillea.
Siperiankurjenmiekka (?)
