Muistan hyvin, kun nuorena istuttiin vanhan navetan vintissä ihan heinien päällä.
Yhtäkkiä eräs nuori tuli vanerin kanssa siihen lähelle ja varotin sitä, että “ole varovainen” ja heti se vanerilla tökkäsi minun nenään melkein silmien väliin. Ihmettelin mitä kosteaa tulee ja sehän oli verta.
Menin kotiin ja lähdin äidin kanssa terveysasemalle. Kaikki katsoi ihmeissään ja minä sanoin isoon ääneen “kaikki katsoo kuin halpaa makkaraa, vaikka olen kallis pekoni” eräs nainen alkoi nauramaan ja sillä vedet valui silmistä.
Että semmosta. Arpi näkyy vieläkin.
