Se on nukkapähkämö. Sillä on ikävä tapa kaatuilla,jos sen antaa kukkia, mutta onhan niitä perennatukia. Taimi on peräisin honkkarin alesta…nuukuus on kunniassaan!
Tämmöisiä uusia ihastuksia on tänä vuonna
Huhtakurjenpolvi, joka on ilmeisesti yksivuotinen. Poikani kylvi tämän purkkiin. 
Ihan aito palkoherne, jonka kukat ovat värilliset, lajikelappu kateissa. Kasvaa aika korkeaksi, yli metrin ja tekee palkoja. Tietäisikö joku lajikkeen? 
Kulta-akileija?
Tummakurjenpolvi saunan penkkiin 
Valkoinen pikkusydän, jonka kevättohinassa istutin kirjoukonhatun taakse yyyyhtään pohtimatta, miten korkeaksi ukonhattu venyy eli lapiota taas tarvitaan
Kirjokierto Moskovan päärynäomenapuun juurella. 
Unkarinsyreenin alku kukki jo kesäkuussa, sen sijaan kompostilta keskelle pihaa 2005 siirretyt syreenit ei suostu kukkimaan, vaikka pituutta on jo yli 1,5 metriä. Tämän sain Tanulta 2008. 
Tämä hätähousu-dahlia pykäsi ekan kukkansa jo juhannuksen jälkeen, varsi kaatui peltolemmikkien joukkoon. En sitten raskinut kitkeä niitä lemmikkejä. 
ja lankesinhan minä tämänkin ostamaan: pirunkeppi eli piikkiaralia, seuranaan kääpiösyreeni ja punalehtiruusu (Tanulta sekin), joka keväällä muuttanee taas kerran. (Taimet matkustaa, matkustaa). Pirunkepin punertavien lehtien takana pilkottaa pieni katsuran alku. Se palellutti lehtiään kun 7.6. oli kova yöpakkanen. 
Ja tolle takanurkallekin on tehtävä jotain. Keltaisen aidan takana on avokomposti, sinne kipataan kasvijätteet.
Kuten huomaatte, en kunnoita millään lailla mummonmökin pihapiirin perinteisen atmosfäärin säilyttämistä...
Ihan hienoa sinulla on siellä ja monenlaisia kasveja. Kulta-akileija on ihana ja valkoinen pikkusydän ja monet muut. Se rikkaruohojen kitkentä ei ole minunkaan suosikki puuhaa.
Kiitos kommenteista!
Tätäkin penkkiä on pidetty tähän saakka sormustinkukalla ja kesäkukilla, pysyvää perennaistutusta on tehty enempi tänä vuonna, päivänkakkara on löytö kylätien varresta. Saa puolestani levitä sormustinkukkien sekaan. Nyt olen laittanut tähän penkkiin nuo liljat ja harmaamalvikit, ja yhden pikkuisen vaaleanpunaisen ruusun, joka takana pilkottaa. 
punapietaryrtti on oma siemenlapsi, samoin orvokit.
Työmaata meillä riittää. Nyt karkaan mökille...
Sen verran vielä jatkan, että tästä löysin mukulan talon kivijalan juuresta 2005. Joku oli onnettoman törkännyt kuivaan ja pimeään kulmaan, ja siellä se huusi apua. Viime vuonna tuli eka kukka ja tänä vuonna monta kukkaa 
ja vuorenkilvetkin, jotka tuossa pilkottaa, on löytyneet lähimetsästä. Siirtelen niitä nykyään puiden alle, kun ne pitävät niin hyvin puolensa rikkaruohoja vastaan. 
Mutta hyvät viikonloput!
Miksiköhän sitä ei tunne itseään viikonlopun jäljiltä ollenkaan levänneeksi?
Olen saamassa puutarhakaverin. Anoppi muutti mökkipaikkakunnalle, kerrostaloon. Niinpä lupasin anopille hätätilanteessa uuden kukkapenkin paikan ja palan kasvimaata, jos omaa kesäpaikkaa ei löydy. Onneksi tullaan hyvin toimeen. Kukkapenkin uusimmassa pätkässä on nyt anopin kasvit. Purkissa on kriikuna, joka talvehtinee kasvimaalla. Kivet hinasin lauantai-aamun kävelylenkillä lastenrattailla tontille + 20 litraa hiekkaa, ja kävi kuulkaa kuntosalikeikasta. En ole ennen havainnutkaan, että tasaisella tiellä voi olla niin monta pientä ylämäkeä!
Noh, kenties anopilta saa jatkossa kivienhankinta-apua. On meinaan tota vihreetä muovinauhaa piilotettavana...
Tehtiin siis anopin kanssa tälle ekalle mokalle jatketta. Anoppi oli ihmeissään, kun me ei kaivettu mitään. Lyötiin vaan pohjalle sanomalehdet ja vanha lakana ja ladottiin kiviä. Sitten mullat ja taimet. 
Ja Hydrangea laittoi postissa taimia (kiitos! Meni hyvä aika kun tavasin että mitä siinä oikein oli), tässä niistä osa, osa meni huvimajan penkkiin, josta olen raivannut kukkimatonta syysasteria ja vuorenkilpeä pois. 
Tämä "kukkapenkki" oli aivan ensimmäinentulppaanipenkkini. Taimet ovat nyt tässä hätäistutuksessa, kun sanomalehdet loppui kesken. Juolavehnää tämä lähinnä puski, maa on hiekkaista, päällä mustaa multaa. Juuret keräsin tarkkaan pois, luullakseni. Piilotin sekaan myös krookuksia.
Hurjan kurpitsakisan piskuinen vauvani 
ei tänäkään vuonna ole voittaja 
Halla tulee syyskuun alussa ja vie tämänkin koristuksen.
Ja sitten karu totuus meidän karmeimmasta nurkasta (pitäkää kädet silmillä):
keväällä tämä oli vielä 2 neliötä mutta on alkanut uhkaavasti levitä. Syypää sotkuun olen minä itse ja mies jaksaa huomautella...Maitokärryn ja männyn taakse on tulossa uusi lehtikomposti. Tämä välttämätön romupiste pitäisi kyllä naamioida jotenkin. Kattohuopa-aitaa älkää ehdotelko...
ja kun joku kysyi, miten kattohuovasta tulee aita, kas näin:
Ja siinähän tuo kattopellinpaloistakin tehty tulee selväksi! 
Syksyllä 2007 olin vuorotteluvapaalla. Keräilin siemeniä sieltä ja täältä, luvan kera myös hautausmaalta, jossa oli paljon rhodoja. Tämän kylvin 2008 talvella alppiruusuna, vaan epäilen että nimilaput on menneet sekaisin ja tuli kylvettyä atsaleaa. On niin kummallisen karvainen. Talven vietti kylmälavassa vaan päätin jo pistää penkkiin. Tuloo mitä tuloo
Sitten on näitä mustamäntyvauvoja, joiden talvenkestävyys jää nähtäväksi. Ainakin viime talven talvehtivat avomaalla, mutta lumipeitehän on tunnettu suoja...
Auringonkukka oli sitten avannut nuppunsa ja kokoakin sille tuli 270 cm, kun anoppi ja mieheni sen mittasivat.
Kyllä hattua nostan teille jotka saavat nuo auringonkukat noin kasvamaan
Hih, Jadeliila, jostain syystä auringonkukka suostuu kasvamaan vain tuossa isoksi. Olen kokeillut muuallakin, huonoin tuloksin. Liekö tuossa aurinkoisin kohta? Kanankakkaa ruikkaan kesäkuun alussa penkkiin, kun taimi pilkistää esiin.
Tunnistaisiko joku tämän, kun minun hoksottimet ei sano mittään? Kukkii minun pikkuisessa ruusupenkissäni
...minä ihan hiljaa kuiskuttelen, kun nyt vasta 
hoksasin tämän...JEEE, sinä aloitit sen...nooh, neljä sivua sitten jo mutta...JES JES...hyppii ja pomppii...hui hulinata...Hyvältä näyttää...mm. pinkki-hopea-yhdistelmä, mustaseljakos se yksi tumma oli ja katsurakin...ja grillikatoksesta tietty kasvari....oooooo....Ja kyllä se nurmikkokin siitä vaistyy. 
...olisko tuo jokin reunuspäivänkakkaransorttinen...jep jep...jatkellaan...
On se reunuspäivänkakkara
Kiitos Trekooli. Näkyvät väittävän yksivuotiseksi. Pitää kerätä siemenet talveksi talteen.
Kanna meinasi paleltua kesäkuun toisen viikon yöpakkasissa, ja epäilen kukkiiko se ollenkaan. Kiva yllätys gladiolusten keskellä viikonloppuna! 
Kasvimaalla mulla oli apulainen 
perhosen kuvasin vasta avautuneen madonnanliljan kukalla lepäämässä. 
ja aika hyvin se maastoutuu tämäkin sisilisko 
Intouduin siivoamaan tätä nurkkaa, ja nyt pitää sitten keksiä millä naamioisin tämän maakasan, joka tuli vanhasta kompostista ja poistetun marjapensaan alustasta (savea). 
Toi ruma aita pitäisi saadan jotenkin piiloon. Paikkaan paistaa aamuaurinko. Rhodoja?
Tämä nurkkakin perkaantui hiukan, mutta joutaisi silti piilottaa. Tässä on kuitenkin helpointa kompostoida. Ja varastoida romuja. Ehdotuksia kenelläkään? Mitä tähän laittaisi eteen? Nerokas kierrätysaita pysynee vielä pitkään (huokaus)
Noi eläinkuvat on tosi kauniita. Saanko laittaa Perhosen taustakuvaksi? -No, teen sen kumminkin.
Et meinannut ensin kehdata ja sinulla on näin hienoja kuvia, kiitos!
En ehtinyt viikonloppuna edes kuvata pihaa. Kiirettä piti, anoppi houkutteli sieneen ja voi pojat, saalista tuli. Jopa mustatorvisieniä ja vaaleita orakkaita, joita en muista aikoihin nähneeni. Onpa mahtava sienivuosi!
Lammen kaivamista pohditaan edelleen. Nyt pitää selvittää mitä maksaisi pienkaivinkoneen tilaus, jos samalla kaivaisi montun sekä kasvihuoneelle että lammelle. Eikä ole hajuakaan, mistä Kanta-Hämeen suunnalla sellaisen saisi.
Peace-ruusu oli tauon jälkeen avannut taas nuput. Sillä on seurana tummanpunainen lajike, jonka ostin Hakaniemen torilta kesäkuussa eikä myyjä tiennyt sen nimeä, kysyi vain kiinnostaako minua melkein musta ruusu. Naureksin ettei semmoista olekkaan ja ostin pari. No paikkansa piti väite! Sen muut oksat ovat aivan normaalin vihreitä ja nuput tummanpunaisina päässä, mutta yksi metrin pituinen verso on kauttaaltaan tumman viininpunainen, samoin lehdet ja iso nuppu jo keikkuu verson päässä. Meinaako tuo vihertyä ollenkaan?
Sipulit ja herneet tuli korjattua, sadossa ei ollut kehumista. Härkäpapu onnistuu aina 
Porkkanat on edelleen lihomassa.
Ukko-kultakin sai hommatuksi mulle kasan hiekkaa, jotta 200 tulppaania ja 300 krookusta + muut hurahdukset pääsevät mullan suojiin ensi viikonloppuna.
Näiden viiden vuoden aikana olen upottanut pihalle yli 2000 kukkasipulia. Ja rusakot on veroittaneet osansa…Pitää muistaa häkkisuojat tänä syksynä.
Ensi viikonloppu on tyystin omistettu puutarhuroinnille.