Tän vuoden kaikki marjat saa ikuistettua yhteen kuvaan…
Karhunvatut on kypsiä jo, murokupillinen syötiin. Viritin keväällä versot vaakatasoon kasvamaan. Helpompi kerätä naarmuitta.
Kaksi vuotta purkissa kasvanut päätti tekaista marjoja! 
Päästään maistamaan ainakin!
Lupasin sille maapaikan, mutta… 
mihin?
Valtsu, laittaisitko kuvan siitä miten oot virityksen tehnyt? Mulla on harjateräksellä tuettu pystyyn ja kieltämättä on hieman hankalaa parista metristä marjoja poimia. On kuin olis tarranauhaan jumittunu kun liian lähelle joutuu menemään.
Karhunvatun viritelmä vaakatasoon, 3 m harjateräksen taivutin kaareksi ja asettelin keväällä versot sen avulla ruotuun, klipseillä kiinnittelen tarvittaessa, pyrkivät ylöspäin. Piikkiset sivuversot poistin raakasti ja myöhään kehittyviä kukkia poistan myös. Pitäisi kai laittaa tukipuut ja rautalangat kuten vatuille, tää on laiskan versio.
valtsu sinähän alat olla melkoinen karhunvatukan viljelyn maestro. Tuntuu niin luonnostaan käyttävän nuo leikkaukset ja muutkin hoitotyöt.
Onko nuo marjasi olleet hyviä? Taisit jossain vaiheessa mainita että eivät olisi olleet kovin maukkaita? Kaiketi siis marjojen laatu on parantunut.
Varmasti nuo oikeaoppiset leikkaukset ja karsinnat edistävät paljonkin pensaan satoisuutta? Olis upeaa kun täälläkin (V-VI) voisi kasvattaa noita ja saada satoakin. Liekö monellakaan enää näin pohjoisessa?
Siperia opettaa
ja toinen on Sonjaa, kiitos kehuista! Viimekesänä sateet ja auringon puute eivät kehittäneet marjoihin sokereita eikä siis makua. Nyt on toisin, aurinko paistaa, poistetut lehdet ja (muoks haarautuvat) sivuversot antavat valoa marjojen kypsyä isoiksi ja maukkaksi. Maan lämpö auttaa kypsyttämään viinirypäleet ja sovelsin lennossa näihin. Hymyssä suin niitä syödään suoraan puskasta.
Lukasin karhunvatukkaketjun läpi ja hirmuisesti alkoi tekemään tätäkin marjapuskaa mieli. Tulevan talven voisi suunnitella sille paikkaa ja hankkia sitten keväällä.
Valtsu, millä erotat siperialaisen ja Sonjan toisistaan? Meillä tulee kans marjaa runsaahkosti (ainakin 5 varresta) mutta en muista enää, kumpaa sorttia ostin. Marjoja kypsynyt jo viikon ajan.
Kävin leikkaamassa viimevuotiset marjoneet oksat pois ja tuin uudet taas telineeseen kiinni. Kohta puhkee lehdet, silmut ovat jo hiirenkorvalla.
Ja nyt kävin hakemassa työkaverille pari piiskaa ja joissakin oli nuput päissä jo. Jihuu!
Annaw on kauan sitten kysynyt miten erotan Sonjan ja siperialaisen: en osaa erottaa heitä, tiedän kumpaakin taimen ostaneeni samaan aikaan ei paikoista. Nimiä ei ollut ja jo takakontissa kotimatkalla jo menivät sekaisin.
Ohho, mun alelaarista ostetut rääpäleet aikoo tehdä kukkia!
Mutta tää vanha Sonja on kyllä ihan avuton, taidan kaivaa ylös ja viskata pellolle ja ostaa tilalle jonkun muun puskan joka tekisi satoa.
Toivottavasti kerkeevät kypsyykkii vielä syötäviksi 
Karhunvatussa (Sonja ja siperialainen) mahtavasti kukkia, jokunen jo auki. Sidoin tapani mukaan harjateräskaariin matalalle vaakatasoon. Selvästi tekee kahdenlaisia versoja samaan versoon, osa nuppuisia ja osa tekee jo puolimetrisiä varkaita/ vesiversoja. Sellaisia joiden tarkoitus lienee kaataa koko puska ja lyödä piikkisillä versoillaan jokaista puskan lähelläkään liikkuvaa, leikkelin reippaasti pois korillisen.
Mun karhunvatukan pikkuisessa alussa on myös nuppuja, lajikkeesta mulla ei ole hajuakaan. Olen alun parikymmentä vuotta sitten saanut sukulaiseltani ja aina muuton yhteydessä muuttanut sen myös uuteen pihaan.
Hehee, kukki!!!
Eikä tuo kuollut puskakaan lopulta kovin kuollut ollut
Vaik on karsee ryteikkö, kukkii kauniisti 
Annitainen, ehtiikö tuo karhunvattusi kypsyttämään marjansa? Onko kuinka suojaisassa paikassa?
RitvaL, kyllä on ennättänyt kypsyttää marjat, ei ehkä ihan kaikkia, mut runsaasti 
syyskuussa runsain sato, riippuu tietysti syksystä.
On ollu hoitamattomana ties kuinka kauan, nyt vähitellen olen saanut vähän järjestystä, että pääsee poimimaan marjoja.
Pellon pientareella kasvaa, osin ison kiven suojassa ja salavan alla. Nyt siinä on vielä kasvari edessä, aurinkoa saa kohtuudella, ei paahteessa ole kuitenkaan.