Minulla myös jo aiemmin mainittujen lisäksi kaksi pionia vaikuttaa hyvin hiljaiselta, onneksi ei mitään harvinaisia.
Bellikset on kaikki hävinneet.
Mehitähtiä hengissä vain yhdessä kohtaa muutama.
Väriminttuja ja päivänhattuja ei ainakaan vielä näy, mutta ne voi tulla ehkä myöhään.
Ja lemmikkien joukkotuhosta huolimatta sentään muutama sininen ja valkoinen lemmikki kukkii.
Näissä mun pihan kadonneissa ei ole mitään logiikkaa. Melkein kaikki narskut on tehnyt katoamistempun, jääkurjenmiekat sekä kääpiökurjenmiekat, vuorikaunokki, kevätvuohenjuuri ja vuohenkellot (oma alueensa neliökaupalla). Ruusumalvat eivät näytä nousevan. Onneksi annoin siementää… Pensaita on paleltunut paljon, jopa norjanangervot. Toissatalven hankikylvöt ottivat muuten vain takkiinsa, koska koira päätti jemmata luun keskelle vauvalaa. Prkl. Muuten kaikki ovat hengissä ja tiitterinä aloittelemassa kesää. Myös kaikki arimmat hienohelmat nousevat hienosti. Eikä köynnösruusut tai kärhötkään ole palelluttaneet ittiään. Kummastuttaa vain nuo kovimpien sissien katoaminen… Näköjään vuohenkellokaan ei ole niin kova luu, kuin annetaan ymmärtää.
Aramintan idea on muuten loistava, mutta ainakin nyt näyttää siltä, että hävinneet lajit vaihtelevat valtakunnallisesti kovasti ??
Satakunnassa, ainakin mulla, pionit kasvavat ihan entiseen malliinsa (luojan kiitos !!) eikä syysleimukaan näytä ottaneen takkiinsa. Isojen liljojen hävikki sen sijaan oli 100 %:nen!
Jouluruusussa näyttää muuten olevan pikkuisen eloa :). Neilikkaruusut lähtivät tekemään uutta versoa ja maanpeiteruusussakin on pienen pientä elon merkkiä. Jaloruusuja jännitän!!
Löysin onneksi nurmikolta pikkuisia harmaamalvikin taimia.
Iso kiitos siitä vinkista, etten lähde kaivelemaan kuolleen oloisia juurakkoja ylös!
Miten voi näin masentaa ja itkettää jonkin kasvin menetys,
kun Särkynyt sydän ei noussutkaan !
Sydän on särkynyt ny mullakin.
Mulla hävis 99% teteistä, ja perunanarsissit, muitakin narsisseja on ehkä vähemmän, ja ovat kovin lyhyessä varressa.Ainoa ostopioni on pienentynyt niin ettei siinä ole kuin yksi verso, jättitatar on melkein kuollut, sitä en huomannut edes katsoa ennenkuin tuttavat sanoi että heidän näkösuoja japanintatar on melkein kuollut.(tiedän ettei monet voi sietää näitä, mutta itse en luopuisi millään jättitataristani).
Ainoastaan yhdessä viinikärhössä näkyy mikroskooppinen silmu, muista ei vielä tietoa, alppikärhöt on voimissaan kyllä. Kaikkea ei ole tullut ehkä tarkistettuakaan vielä. Molemmat yksinkertaiset Rudbeckiat on juuri ja juui hengissä, ja minkä vaivan näin että sain ne joskus.
Omenaruusu magnifica on juuri ja juuri hengissä, ja koiranruusussa ei näy vielä yhtään silmua.
Balkaninmalvat on huonona, luulen kuitenkin että jää senverran että pääsee alkuun.
Sensijaan viimevuonna siemenestä kasvatettu kompassikukka joka oli niin huonossa paikassa että meinasin siirtää sen, onkin moninkertaistunut, ja muuritatar talvehti multapussissa lehtikasan alla.
Lisäksi on vielä melkoinen myyrävuosi näköjään, Zilga on syöty, ja jo lehtinyt ruusukvitteni.
Masentaa se! Eikä yhtään oloa paranna kun käy tiuhaan katsomassa katoja, just tulin taas siltä reissulta…höh, sammalta ja rikkiksiä ei mikään vaivaa, vaan porskuttavat täyttä häkää…heitin kalkkia sammaleelle, kun sadetta on luvattu.
Juu, kyllä sen verran on tympiny niin monen monen lajin katoaminen ettei ees jaksa erikseen alkaa luettelemaan, ei yks A-nelonen riittäis jos kirjata meinais, olokoon sitten näin, minkäs mahtaa. Muuta kun sen että siirryn varmaankin yksvuotisten harrastajaksi, piruako tuota itteensä itkettään ja kiusaamaan. Pieniä ilon aiheitakin on tietty mutta kyllä yleiskuva on aika surkee.
Täällä on käynyt täyshävitys, vaan pari pientä varjoliljaa on näkyvissä. Ihan kaikki perennat mennyt.
Asutaan kalliolla, kalliopohjaisella tontilla, missä maata ei ole paljon. Oli meillä talvella lunta, muttei tarpeeksi. Alimmillaan lämpötila laski -29 asteeseen, ja viipyi yli pari viikkoa.
Pensaista syreenit, kääpiövuohenpensas ja morsiusangero, jasmikkeet, juhannusruusut ja villaheisi sekä joku villiintynyt angervo on jaksanut. Iloitsin kun molemmat kääpiörodot olivat nähtävästi selvinneet mutta sitten Toto-pentu otti ja raateli ne. Kuivuivat pois.
Viineistä tällä hetkellä 1/6 alkaa pullistella nuppuja. Pensasmustikat on onneksi pärjänneet. Pensasvadelmat, suurin osa ei selvinnyt. Yksi mustaherukkapensas on elossa.
Valtavan iso hevoskastanja selvisi talvesta hyvin, tällä hetkellä lehdet pienet vielä ja koko puu täynnä kukkatertunalkuja.
En jaksa surkutella, totta kai harmittaa, mutta näin luonto uudistaa puutarhat :) Pakko löytää jotain positiivista.
Ajattelin ensi kesänä sitten uudistaa takapihan pikkupihaa, vaikka kivillä, laatoilla ym. Istutukset, ne mitä on, ruukkuihin, myös kuuliljat. Tehdä elämä mahdollisimman helpoksi. Nurmikkoa meillä ei ole kun se joku hassu neliö takapihalla, ja sekin sammaloitunut ja talven jäljiltä kamalan näköinen. Lehtipuhaltimella saisi kivetetty piha siistiksi ja sitten siirtäen ruukkuja erinäköiseksi, vaikka joka päivä.
Onhan nyt koko kesä aikaa suunnitella ja miettiä.
Sepä tässä on, kun kiusaan vielä itteäni käymällä 10 kertaa päivässä tarkistamassa tuhoja. Helpommalla varmaan pääsis, kun tyytyisi vaan suosiolla yksivuotisiin kesäkukkiin. Tulisipa edes lämmin kesä niin saisi daaliat kukkimaan.
Minä en usko että kaikki ne pionit joista ei vielä mitään näy olisi kuolleet. Vanhoja kun ovat niin kyllä sieltä vielä joku piippa nousee. Näin on käynyt jo kolmelle, jotka näyttivät kuolleilta, tänään näkyi jo yksi pieni piippa. Monien piipat ovat jo kasvaneet aika suuriksi. Joku voi tietysti olla kuollutkin, katsotaan ja odotellaan. Olen käynyt kastelemassa tyhjiä paikkoja :-) talventörröttäjien tynkiä.
Lisää kuolleita.
Ei noissa vanhoissa pensasruusuissa kyllä eloa ole.
Jo vuosia ovat tuossa kasvaneet ja kukkineet, nyt vaikuttaa elottomilta kaikki kolme ja vielä toisaalta kolme matalaa ruusua kuollut.
Jäljellä ruusuista vaan juhannusruusu ja villiruusu.
Uusia en tähän laita, ehkä sitten uuteen kotiin.
Nyt vielä kaiken muun tuhon lisäksi jokapaikka on täynnä vihreitä kirvoja, mietin mistä niitä oikein tulee, niin tuo iso koivu keskellä pihaa, jonka alle olen asetellut ruukkuja, niin sen joka lehti on täynnä kirvoja. Mää vihaan sitä koivua, se vie kaiken vedenkin. Haluaisn päästä eroon noista kaikista kolmesta isosta puusta, kaksi alaoksatonta mäntyä ja koivu.Ne on niin tylsiäkin että oksat pois, olis edes yks joku erikoispuu.
Ajatelkaas kun oliskin hienoa, jos talvi olisi tehnyt tuhojaan rikkistenkin parissa. Oliskin kaikki juolavehnät kadonneet tai vuohenputket. Tai horsmat. Että mä inhoan horsmia. En kyllä tiedä miksi, ei ne mulle mitään pahaa ole tehneet. Mutta ei niin ei. Siellä ne kaikki kasvaa hojottaa minkä kerkeevät.
… tai edes rönsyleinikit, tai vaikka vain voikukka. 
Puutarhurin märkiä unia. 
Täällä on myös kymmenittäin kasveja kuollut. Eniten hamittaa rotkolemmikit, joita jo aika monta erilaista sain kerättyä. Viime kesänä sain lisää niitä Korpikellolta ja lisäks tilasin Vilhelmin kanssa Saksasta. No nyt niitä ei ole enää. Ainoastaan vihreä rotkolemmikki on hengissä.
Mulla oli vauvalassa vanhoja ylimääräisiä siementaimia, joita olen jo laittanut puutarhaan ja loput ajattelin laittaa taimivaihtoon. Tänään kuitenkin laitoin niitä tyhjiin kohtiin. Kun kerran selvisivät viime talvesta, niin laitetaan niitä penkkeihin lisää. Jos ensi keväänä ei olis niin montaa tyhjää kohtaa.
Kaikkea en varmasti edes osaa vielä kaivata, mutta onhan noita tuhoja tullut. Tosin varmaankin vähemmän mitä pelkäsin, siitä saanen kiittää pihaa, jolla ei vesi jurikaan pääse seisomaan.
Yrttipenkista on hävinnyt parista talvesta jo selvinneet sitruunamelissa, timjami ja salvia. Kolmesta jouluruususta vain yksi on hengissä. Tosin jo joulukuussa näin, että suurin oli kerta kaikkiaan mädäntynyt paikoilleen (kertoo siitä, kuinka paljon vettä tuli, kun täällä ei se vesi seiso). Hyasintteja, tete-narsisseja ja kevätkurjenmiekkoja ei ole näkynyt yhtäkään. Pikkutalvio on myös lohduton näky, tosin alkaa sieltä uutta kasvustoa pukata pikkuhiljaa. Viime vuonna penttiläiseltä saaduista nukkapähkämöista osa on kuollut, mutta ei sentään kaikki. Samalla tullutta ohotanmarunaa sen sijaan ei näy.
Japaninsara myös heittänyt henkensä, mutta vielä toivon, josko jostain ruskeuden seasta alkaisi uutta kasvua vielä nousta.
Kärhöistä ainakin osa on hengissä, samoin suureksi yllätyksekseni Zilga, jota en edes peitellyt mitenkään.
Vuhenkellosta minä olisin mieluusti päässyt eroon, mutta sellaista onnea ei tällä tontilla ole ollut.
Silloin pari vuotta sitten miulta hävisi lähes kaikki rotkolemmikit, mutta jo syksyllä ilmestyi pikkaset uudet alut ja seuraavana kesänä olivat kuin ennenkin.
Minä taitaisin päästä vähemmällä, kun kertoisin mikä ei ole kadonnut. Harmittaa niin vietävästi, kun mun kaikki kirjavan/värillisen lehden omistavat perennat ovat kadonneet (jopa peipit). Mansikat, havut, ruusut, yrtit kans poissa. Perennoja jopa taviksia kuollu. Ne on hengissä mistä en niin ois piitannu. Olis pitäny ymmärtää, että jotain on pielessä, kun vuorenkilvetkin huuti apua elonsa puolesta. Oregano joka on mulla ollut vuosikymmenet ja luulin, että on jo rikkis, on mustana.
Ajattelin mökiltä saavani lisää mansikan taimia, mutta sielläkin on mansikat kuollu. Siellä voi kyllä omppupuut olla entiset, on niin kylmä paikka.
Narskutkin on menny multa. Perennoja en lähde erittelemään.
Harmittaa, mutta tapani mukaan ajattelen isompia haavereita elämässä ja tuumaan, että ei tää nyt sitten niin iso oo, ei lähde henki keltään.
Odotan vielä…en sahaa mitään veks vielä tässä kuussa ja jos esim.magnoliaan ei ala silmui tulemaan niin voi pettymyksen kanahäkki…
Täällä on tullut vähemmän kasvituhoja viime talvesta, mitä luulin… Viininpunaisista haltiankukista osa oli osa luovuttanut, punaväriminttu (!!!) ei näytä nousevan, yrteistä sitruunatimjami ja salvia taitaa olla menetettyjä ja pojan kuukausimansikat ei ole nostaneet vielä yhtään vihreää… Viime vuonna istutetusta suklaakirsikasta osa oksista on yrittänyt pullistaa silmuja, mutta kuukahtanut sitten kesken kaiken… 