Kurjenmiekkojen takana kukkii myös tuntematon lilja. Löysin kaksi alkua vanhan piharakennuksen nurkalta ja siirsin uuteen penkkiin pari kesää sitten.
Takapihalla edelleen, vähän toisesta kolkasta.
Hopeapajuaidanne antaa hyvän näkösuojan. Sen edessä kasvaa idänvirpiangervoa ja pari ‘‘Tähtisilmä’’-jasmiketta (eivät näy kuvassa). Norjanangervoaidanne on kuvassa oikealla. Keskemmällä kiven luona on rungollinen mongolianvaahtera.
Takapihan kulmassa on vanha vaahtera, joka siementää ihan tuhottomasti joka vuosi. Sen läheisyyteen istutimme ensimmäisenä kesänä sembramännyn. Tänä keväänä mies leikkasi männyltä kilpalatvan.
Juniperus c. ‘‘Suecica’’ kasvaa molemmin puolin polkua. Toisen katajan juurelle on istutettu oreganonmaksaruohoa.
Kartiomarjakuusi Taxus m. ‘‘Hicksii’’ viihtyy vuorimännyn siimeksessä.
Keltaista löytyy myös etupihalta. Paraatipenkissä kukkii keltapäivänlilja.
Samassa penkissä kasvaa tuntematon sinivihreä- ja isolehtinen kuunlilja. Kesällä 2007 siirsin ko kuunliljat pihan perältä paraatipenkkiin.
Etualalla on tätä toista kuunliljaa; t.vihr. lehdistö valkoisella reunuksella. Tunnistaako joku? Samallalailla kuin edellisetkin, siirtojuoksutettu pihan perältä.
Tuo vihreäreunainen kuunlilja on todella kaunis!
Kiitos, Pisamakello. Tykkään itsekin siitä. Muistaakseni sillä on myös näyttävät valkoiset kukat, kun taas tällä toisella lajikkeella on lilat.
Ensimmäinen on luultavasti Frances Williams 
Paraatipenkin viereinen alue.
Aidalle pitäisi tehdä jotain 
Vihreä raja-aita on ränsistynyt, valkoinen pätkä väärän värinen ja korkuinen. 
Aidoista viis, koska tuossa kuvassa ja ennen kaikkea polussa on tunnelmaa. Kaunista!
Kiitti, Miikos. Sinikuunliljan (Hosta sieboldiana) ’Frances Williams’-lajike taitaa olla kyseessä.
Hopeavillakko, lämmin kiitos.
Kasvit leviävät itsekseen. Tämäkin ketoneilikka on löytänyt sopivan kasvupaikan - jääköön siihen 
Kaunis ja niin tunnelmallinen piha jossain aika lähellä…
Kiitos Tuomipihlaja. Olen itsekin ajatellut, että saman kunnan alueella ollaan 
Kuule, jos et olis aidan malleista ja väreistä maininnut, en olis edes huomannu koko asiaa. Kun kuva aukesi, näin vain ensimmäisenä kasvit ja kauniin kuvakulman.
Juhannusaaton iltapuhde.
Jatkoimme polun ja sen ympäristön rakentamista. Poikakin saatiin apuun (lyhyt visiitti, mutta tuli kuitenkin pyydettäessä). Omat ja tyttären koira seuraavat miten hommat etenee.
Kokeilimme polun rakentamista ilman kivituhkaa tai hiekkaa, pelkää sepeliä kankaan päällä siis. Pintamaa kuorittiin ennen kankaan asentamista. Sen alla on hiekkaa reilu kerros. Pohjamaa on savea.
Aiemmin käytimme kivituhkaa, mutta koska rikkakasvit viihtyvät siinä turhan hyvin, siirryimme sepeliin. Ensi kevät näyttää oliko valinta oikea.