Kurpitsan määrän kanssa tuskaileville ihana kirja: Kurpitsa - Italialaisen keittiön perinteikkäitä ohjeita. Sain vihdoin tuon tänään ostettua, JEE. Kirjaa voi olla hankala löytää myytävänä, mutta kirjastoissa on, painettu 2007. Tässä on kurpitsan tekoon ruuaksi noin 100 ohjetta, osa jopa1500-luvulta. Aivan ihana teos.
En löytänyt sopivaa paikkaa kirjoittaa, niin tein tämän uuden otsikon. Ehkä modet siirtää jos olisi kuulunut johonkin jo olevaan?
Alkuperäinen kirjoittaja: kurpitsa10
Mitäs, eiköhän tämä ole ihan oikea paikka 
Kirjan nimi ja lyhyt selostus aiheesta / sisällöstä. Mitäpä sitä enempää voisi toivoa asiasta enemmän tietoa haluava
Heti kirjoittelin väärää tietoa, eli tuo kirja on painettu 2000, siksi kirjoitinkin että sitä voi olla vaikea löytää myytävänä. Aluperäisteos italian kielellä 1998.
Margit Heikkilä: Kesän kaunein sato
Tämäkin vuodelta 2002, mutta huuto.netistä löytää joskus.
Kirjassa on reseptejä lähes kaikkien pihan marjojen ja hedelmien säilöntään ja muuten nauttimiseen. Lisäksi vielä kaunis ja hauskakin, herkullisine sitaatteineen.
Uusi lemppari: Ann-Kristin Hallgren
Ohukaiset letut ja pannukakut
Onko muuten olemassa teosta tyyliin ‘Umpioiminen idiooteille ja muut syyssäilykkeet’? Toi kesän kaunein sato keskittyy noihin makeisiin ja marjaisiin, mutta semmoinen opus ois nyt hakusessa, jossa kerrottaisiin pikkelsit, tomaattisössöt sun muut?
Miulla on hyllyssä rautalankaohjeinen Marja-ja säilöntäopas (Ilkka Tiainen, Sirkku Elonen ja Kyllikki Kilpi)
Minulla on vuoden 1964 Kotiruoka, sitä käytän jos keittokirjaa tarvitsen,uusia keittokirjoja hyllystä löytyy vähän joka lähtöön, mutta tuo emäntäkoulun aikainen Kotiruoka on se meidän perheen käytetyin keittokirja.
eilen kirpputorilta 0 euroa. viisi keittokirjaNa. nämä saa lapsenlapsi, joka muutti opiskelupaikkakunnalle poikaystävänsä kansssa… kirpparilla on eteisessä kirjahylly+ muuta tavaraa ja lappu "saa ottaa". ostin pari metriä pikku unikko marimekon kangasta 5 euroa ja yhden valkoisen ison pöytäliinan.
Hain auton korjauksesta, kuukauden palkasta jäi alle sata euroa käteen 
. Eipä se sitten tuohon konkurssiin enää paljoa vaikuta, jos ostaa 30%:n alennuksesta kirjan. Ostin Kirsti Eskelisen Ihanat marjat. Oon aika heikkona sekä marjoihin että keittokirjoihin 
. Kunpa vielä ehtisi joskus kaikkia keittiön kirjahyllyssä odottavia reseptejä käyttää! Mutta on niitä ihan ihana vaan katsellakin.
Vähän sama villitys täälläkin noitten keittokirjojen kanssa ja on kait tarttunut tyttäreenikin kun on ostellut vaikka minkälaisia kirjoja.
Tuumattiin että vähän aikaa kierretään kirja-alet kaukaa.
Ihan mukavaa iltalukemista vaihteeksi kukkakirjojen tilalle.
Viikon loppuna oli juuri lomilla koulusta ja kateltiin jotain reseptejä parsasta. Tuli niin kova mieliteko että käytiin kimpassa katsomassa parsapenkkiä. Ei auta kuin odottaa kevättä tai ostaa kaupasta niitä nahistuneita parsoja tai purkkeihin säilöttyjä.
Aikoinaan maailmalle kotoa lähtiessä taisi olla melkein ensimmäiset ostokset kun tilasin jonkun ruokakortiston ja kukkakortiston joita katselen vielä nykyäänkin.
Tykkään enemmän sellaisista ohjeista joissa on alkuperäiset raaka-aineet.
Etenkin vanhanajan keitto -ja vaikka koulukirjatkin on aivan mahtavia. Aarteita ihan. Oikein hyvät keittokirjat ovat takuulla sijoituksen arvoisia. Niitä on jotenkin niin lohdullista ja tottakai inspiroivaakin lukea. Ompahan edes jotain hyödyllistä perinnöksi jätettävää jälkipolville.
Täällä maalla jo tovin asuessani olen havainnut, että tietyntyyppiset maalaismiehet ajattelevat, että keittokirjoja on vain ihmisillä jotka eivät osaa ruokaa laittaa!
"Mihin kummaan sitä keittokirjaa tarvitaan, kun tekee ruskeankastikkeen" (eli täällä maalla rasva:mieluiten voi-suurustus ja todella tumma ja paksu soosi jne.) "ja siihen potut kun keittää". "Siinä ei tarvita keittokirjoja"! Avot. Heh, heh
Henk.koht. kaipaan kyllä välillä vaihtelua… kuten vaikkapa herkullisia ja yksinkertaisia vihannes/sieniruokia, joita tässä huushollissa (hernekeittoa ja kaalilaatikkoa lukuunottamatta) eivät muut kuin minä syö.
Ai, mullakin on tuommoiset "kortistot". Ruokakortiston sain joskus äidiltä se on kyllä ihan hyvä ja kiinnostava sisällöltään. Vaikkakin vähän ravintolaruoan puolelle tasoltaan ne ohjeet enimmäkseen menee ja vanha kasvikortiston rääpe jonka joskus kirpparilta "pelastin" en ole raskinut roskiinkaan sittemmin kantaa, vaikka vähän hyödytön tuo kasvikortisto kaikkine puutteineen onkin.
Puutarhamessuilta löytyi kirjoja myös ihan täyteenkin hintaan ja lankesin yhteen. Ostin Kivimetsän pariskunnan kirjan Hulluna hortaan - hyvinvointia ja herkkuja villivihanneksista. Se on siis osittain keittokirja, mutta tietoa myös villivihannesten keräämisestä ja säilyttämisestä jne. Voisin kuvitella, että tämä kirja on paljon enemmän mun makuuni kuin joskus aiemmin ostamani Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirja. Samin reseptit olivat jotenkin liian fiinejä.
Aika monta on näitä villivihanneskirjojakin tullut yhteensä ostettua. 80-luvun alusta vanhimmat. Hyviä reseptejä samoista villivihanneksista löytyy kyllä niistä vanhoistakin, mutta silti on ihana aina tarttua uuteenkin kirjaan
Sain hyppysiini ilmaiseksi tosi kauniin Porvoon museon kustantaman Frederika Runebergin Reseptikirjan! Oli joku tuonut kirjaston kierrätyshyllyyn. Aivan iskemätön ja kankea vielä - ei oo varmaan koskaan avattu kirjaa, ilmeisesti epämieluinen lahja ollut jollekin.
Tuossa on vaikka millaista ohjetta: hernejauholeivos, mantelivuoret, jauhovanukas, viipurin rinkelit…biskviileivät (makeat ja karvaat). On vaikka kuinka monta eri pipariohjetta, silliohjeita. Säilöntäohjeita. Oluenpano. Lihan suolaus.
Sitten on värjäysreseptejä eri materiaaleille, eri värein. Putsaus ja kiillotusohjeita eri materiaaleille. Suovankeitto-ohje…Liisteriohje. Tuholaistorjuntaohjeita. Kuumetaudin kuuri. Mitä nyt kaikkea 1800-luvun hushollerska tarvii! 
Tämännäköinen kirja:
Oi mikä löytö! Mä tykkään noista vanhoista keittokirjoista, vaikka eihän niitä reseptejä ehkä koskaan kokeile, mutta mielenkiintoisia ne ovat. Mulle on jostain ilmaantunut pari jotain 1950-luvun hyvin käytettyä keittokirjaa, ja joku pula-ajan kodinhoitokirja. Kyllä olen niiden kanssa hyvin viihtynyt :)
Mulla oli joskus ikivanha reseptikortisto, muistelisin, että 30-luvulta. Siellä oli hyvin yksinkertaisia reseptejä joista yksi mieleen jäänyt oli kani ja kaali: tarvitaan yksi kani ja yksi kaali. Ohjeessa ei ollut mainintaa lämpötiloista eikä ajoista ja mausteista sanottiin vain, että maustetaan sopivasti
Ai niitä kortistoja on ollut jo tuolloin? Äidillä oli ruskeassa kirkkaassa muoviboksissa reseptikortisto. Lajiteltuina olivat numeron mukaan siellä omissa riveissään. Tais olla joku postitilaus-homma, josta aina tuli tietty määrä kortteja…siis ikäänkuin reseptikerho? En ole ihan varma…tais olla 70-80-lukujen vaihde. Viskattiinkohan ne ihan roskiin…katosivat ainakin. Joskus näin jossain Huutokauppakeisarissa tms. kun semmoset huudettiin ja järkytyin miten paljon joku halusi niistä maksaa. Vai olikohan se joku muu ohjelma.
Mulla on sellainen reseptikortisto. En muista milloin sen tilasin mutta ehkä joskus 80 luvulla ? Se on mulla koko ajan käytössä. Tosi hyviä reseptejä ja ohjeet on niin kirjoitettu että melkein kuka vaan osaa niiden mukaan tehdä (meinasin kirjottaa “kuka vaan” mut sitten muistin mieheni… eli “melkein kuka vaan”
Mullaki on semmonen kortisto Anoppivainaa sen on joskus tilannu