Meillä on tällainen vanha maalaistalo, vuosiluku 1857 MJS löytyi tuvan hirrestä kaiverrettuna, tarkoittaen talon vuotta ja Malakias Johaninpoika Sandell on rakentaja (meillä löytyy historiaa eli talon tarinaa näiltä ajoilta). Talomme on ollut jo äidinäidillä ja äidinisällä eli mammalla ja pappalla. Voitte kuvitella, siinä on ollut mukana suuret tunteet, kun remonttia tässä syntymäkodissa olemme mieheni kanssa tehneet niin sisältä kuin päältäkin. Pidemmittä tarinoitta, avaan oven tupaan, niin joulunpunaiseen kuin kesän siniseen...
kuvaaminen ja kerronta, jatkuu tovin kuluttua...
Ensin meillä oli pihan tuntumassa tällainen vanha ja iso hevoskastanja puu ja sitä ympäröimään halusimme kukkapenkin turveharkoista (toivon, että kasvaisi pian sammal peittämään harkkojen tummuutta, mutta kyllä se kestää kuulemma 2:kin vuotta), näiden harkkojen väliin kaivoin maata lapiolla ja laitin kaikki kellastuneet vanhat lakanat rikkaruohoja estelemään ja sitten multaa täyteen ja perennoja, palavaa rakkautta, korallikeijunkukkaa, syysleimua, särkynyttä sydäntä, syysesteriä, liljaa, päivänliljaa, suopayrttiä, mirrinminttua ja vähän kaikkea sinistä kelloa jne... on se täynnä, niin täynnä. (naapurimme vanha talokin näkyy vähän, tämä talo on historian mukaan kuulunut osaksi naapurin päätaloa, aika samannäköiset talot ovat) Tykkään puutarhan hoidosta, mutta en rikkaruohoista (välillä ne vaan kasvaa, kun kaikkia rikkaruohoja en erota kukkasista, tällainen sunnuntaipuutarhuri olen)
Näistä tulikin vähän pimeitä kuvia, otin eilen illalla, surffiniat ikkunapurkissa:
(Hups, takkini jäi portaille vahingossa) taas pimeä kuva, ikkunaan kiipeää mun tekemät portaat ja sitä pitkin kärhöt loisto ja vuorikärhö, isossa purkissa talven kellarissa säilynyt verenpisara ja korissa + purkissa pelargonit
jatkuu myöhemmin...
Voi miten ihana talo! Todella kodikas tunnelma ja nuo ihanat kuistin ristikkoikkunatkin vielä. Kuvia odotellaan lisää innolla.
Minua riipaisi vallan sydämestä kun näin kauniin tupasi, ja vielä enemmän riipaisi, kuin näin kaunistakin kauniimman kuistisi. Huokaus. Juuri tuollaisesta "maalaistunnelmasta" minä tykkään, siinä on niin lämmin henki ja sen voi jo kuvistakin aistia. 
Niin riipaisi täälläkin. Lisää kuvia odotellaan.
Liityn tähän ihastelijoiden joukkoon, ihastunut huokaus...
Minä myös liityn joukkoon! Olen aina tykännyt vanhoista taloista, oli ne sitten maalla tai kaupungissa. Vanhassa talossa on sielu ja arvokkuus, jota uudella talolla ei vielä ole.
Niin kaunis vanha talo ja hienosti peruskorjattu - vanhaa ilmettä säästäen!
Voi Kiitos kehuistanne sydäntä lämmittää, tultiin juuri äidin kanssa reuma-sairaala käynniltä Paimiosta. Laitan vielä talvi ja läheltä juhannusta kuvat takapihan puolelta, näissä näkyvät 1952 maakellari ja kellarin edessä siniset sireeni puut, sekä juhannusruusu ja katolla kasvaa norjan angervot, nuo isot vanhat omenapuut ovat liian pitkiksi kasvaneita (hyvin kasvaneita ilman myrkytyksiä) ja sellaisia ei koskaan hoidettuja, mutta mun mielestä ne ovat kukkiessaan aivan upeita pituuksineen kaikkineen.
Siis jestanpoo miten ihanat vinoruutuikkunat teillä tuolla ylhäällä! Tuo keltainen talonväri on se, josta aina välillä salaa haaveilen. Vaikka tiedän etten saisi 
Onko teillä ikinä pulkkamäkeä tuosta perunakellarin ohi....tasaisen tontin asuja niin ihailee noita mäkiä.
Pulkkamäki on vähän kauempaa, lähdetään kellarin kulmalta vanhaa hevostietä järvenrantaan päin, jossa myllyvuori, sieltä saa huitsin kovat vauhdit, itse en ole vaan koskaan laskenut pulkkamäkeä, hiihtänyt peltolatuja tasaisia vaan, mulla on pienen ikäni olleet sairaat jalat, vähän liikuntarajoitteisuutta siis syntymäsairaus, korjattu monin vaikein (ruuvein ja luunsiirroin) isoin leikkauksin TYKS:ssä, mutta kävelen tänä päivänä hyvin - niin hyvin, ettei vieras usko korviaan eli Kiitos kehittyneen lääketieteen ja Huippu Hyvän Ortopedi/Ylilääkäri Nelimarkan, nyt on leikkaukset ohi Onnellisesti - Toivotaan, että näin jatkuisikin.
Nuo vinoruutu ikkunat on nimeltään haukan ikkunat. Ihailin eilen Temskukan pihapiiriä ja kyllä jäi tämä punainen väri ihanasti silmiin ja sininen ovi on se NAM. Tämä talo on pappan ja mamman aikana ollut kelta/punainen niinkuin monet saaristotalot, ensin meinattiin kanssa, mutta se olisi ollut liian poikkeava naapurin talon kanssa kun ne näkyvät yhtä aikaa tielleppäin ja tämä vaalean vähän viljaan vivahtava keltainen se nyt on, katselin värejä kauan - se on vaikeaa päättää.
Laitan taas kuvia myöhemmin...
Laita, laita ! Oli niin ihanaa, että taidan tulla teille asumaan. Mikä fiilis, mikä näkymä isoissa tupatiloissa.
Minäkin menetin sydämeni aivan täydellisesti. Talon lisäksi sykähdytti myös hevoskastanja ja penkki sen ympärillä.
Mykistyin - t ä y d e l l i s e s t i ! Tuli kummallinen kaipaus, koska ajatukset lensivät lapsuudenkotiini, joka on rakennettu samoihin aikoihin eli 1840.
Tää muuttaa teille kans
Täältähän satelee niin pal kehuja että 
jotta , olette ihanii ihmisii sanattomaksi vetää tytöntyllerön, Kiitos ! Voi meidän piti autotalli/puuvajaan tehdä sellainen luhtiaitta, niin sinne olis koko puutarhan väki mahtunut siskonpetejä vaan, mutta kun mies meni mokaamaan ja tuli liian vähän korotusta, mutta käviskös muutto tänne, vanhaan saunaan, taitais olla kuumat pedit
:
Syysleimut kukassa...
...kuin myös vuohenkellot kera suopayrttien:
Kesäheinä, tuonne petiverhojen taakse kyllä olisi mieli mennä, siellä tuvassa. Mutta aika kapeita ovat entisaikaan ihmisten takalistot olleet, ainakin tuon tuvan uunikuvan ikkunan edessä olevan tuolin mittoja silmäillen. Hartiat on olleet kai leveämmät kuin takamus :) Voi että tuokin sauna on herkullisen näköinen, mutta arvaa mikä puuttuu ! Humalasalko tai joki humalatolppa siitä sen päädystä.