Haluaisin laittaa vielä ainakin pari Suklaakirsikkaa, mutta kun tuli lupailtua ukolle lepyttely mielessä, että en ostaisi tähän enää hedelmäpuita mutta, no, pensaistahan mää en puhunutkaan mitään… 
Minun kirsikkasato. Vanhaa kantaa, varmaan voisi lukea maatiaiseksi, kun tuo laji on ollut täällä vanhan talon pihassa iät ajat. Siitä olen ottanut omaan pihaan juuriverson, joka on jo myös monta kymmentä vuotta vanha. Hyvän makuisia kirsikoita. Puuhun jäi muutamia, kun olivat niin korkealla että olisi tarvittu tikkaat että olisi joten kuten ylettynyt.
Kirsikan hankinta ajankohtainen. Tietysti syötävät marjat ovat toivottavia, mutta hapan käsittääkseni pärjää suomen oloissa imelää paremmin, joten siitä on tavallaan jo päätös tehty. Nyt askarruttaa valinta puun ja pensaan välillä.
Pensaasta on paremmin näkösuojaa ja sadon kerääminen (jos sitä joskus tulee) on helpompaa kuin korkeammasta puusta. Puu taas näyttäisi olevan se perinteisempi valinta.
Onko jommalla kummalla kasvutavalla selkeää etua toiseen verrattuna, sopiiko jompi kumpi kasvutapa paremmin tietynlaiseen maastoon/maaperään, vai onko tilanne se, että valitsen vain raa’asti sen kumpi miellyttää omaa silmää enemmän, edellyttäen että kumpi tahansa sopisi maaperän ja kasvuvyöhykkeen mukaan?
Samansuuntaiset kasvupaikkatoiveet taitaa olla sekä pensaalla, että puulla. Mulla talon vieressä lounaispuolella 3 pensasta, pari vielä sopisi. Yksi niistä tarjonnut jo maistiaisia. Siskolikka asuu linnuntietä noin parin kilometrin päässä, huomattavasti korkeamalla maantieteellisesti. Hänelle oli puu versio, täysikasvuinen, vastaavanlaisessa paikassa. Myrsky katkaisi. Mutta kyllä sekin satoa teki. Kerääminen vain oli aika toivotonta.
Eli oman mieltymyksen mukaan mennään? Ok. Sen verran oon myös pähkäillyt että sen pensaan peittely kaikilta kirsikoita syöviltä tirpoilta olisi myös helpompaa kuin puun varjelu.
Kiitos vastauksesta, Filopator.
Kirsikat kukkii.
Takana ylävasemmalla varastolatomme takana on naapurin rajalla haapoja. Haluaisin ne pois, mutta mies ei anna ottaa, sanoo että ne on naapurin puolella, just 10 senttiä kiviaidan vieressä, toisella puolella heillä on peltotie ja pelto. Tuli aivan valtavat määrät lehtiä pihaan tuosta haapapusikosta.
No ei toisen puolelta ole hyvä ottaa pois mitään mutta joku tekee tuollaisille jekkua ja kuivuvat pystyyn ja naapuri poistaa., Mä en kyllä ilkeäisi noin tehdä. Eikö naapurilta voisi kysyä lupaa niiden poistamiseen tai edes harventamiseen… Tuollaisia haapoja kasvaa meidän rajan tuntumassa kaupunkin puolella, paljon tulee roskaa niistä mutta joskus syksyllä niissä on upea ruskan väri.
Suklaakirsikka.
Täällä uudessa kodissa johon vuosi sitten muutettiin oli pihan perällä myös kaksi kirsikkapuuta. Tai toinen oli puun mallinen pienehkö ja toinen pieni pensas. Ihan väärässä paikassa kasvoivat ja kituivat. Tänään kaivettiin niille uudet paikat hedelmä- ja marja-alueelle ja siirrettiin ne sinne. Toivottavasti lähtevät kasvuun. Kaivoin ne kyllä maasta kunnon multapaakun kanssa mutta en saanut niitä siirrettyä multapaakun kanssa kun ne kasvoi sellasessa hötössä joka karisi irti kun nostin puun paakkuineen ilmaan. Kiva olis jos ne lähtisi kasvuun koska kirsikkapuita ei siellä vielä ennestään ollut. Jos nämä lähtee kasvamaan niin sitten taitaa hedelmäpuu-alue olla valmis ja täynnäkin se jo on.
Suklaakirsikat alakaa kans kypsymään,saahaan maustella suoraan pensaasta,nam 
Kirsikkatarkistus tehty. suklaakirsikassa taas paljon nuppuja. Mololmikälie talvehtinu hyvin ja lehteä pukkaa, ei näy nuppuja. Latvian matala on pettymys. Tosiaan matala ja pikkariikkiset lehden alut, eikä tietoakaan nupuista, nyt ei kuitenkaan latvat paleltuneet. Pilvikirsikka tietty täynnä nuppuja
Minulla on Latvian matalaa sekä Suklaakirsikkaa.
Suklaakirsikka on mielestäni kaikin puolin parempi ja varmempi, en ostaisi enää Latvian matalaa uudelleen enkä oikein osaa sitä suositellakaan. Meillä se on alkanut ensimmäisen kerran ylipäänsä näyttää kukintaa vasta päästyään ~1,5 m korkuiseksi (sitä ennen joka vuosi pelkkää lehteä).
Suklaakirsikka sen sijaan virittyy kukintaan vaikka 40-senttisenä ja on tanakka, elinvoimainen ja yrittää tehdä satoa joka vuosi. Latvian matala on siihen verrattuna ollut melko mitäänsanomaton, vaatimaton pituutta venyvä piiska. Satoa siitä ei ole saatu. Talvenkesto on ollut molemmilla hyvä.
Kirsikkapuita on tuossa pellolla harrastusmielessä ~190 kappaletta, eli 90-100 yksilöä kumpaakin laatua. Puut olen istuttanut jo vuonna 2015, mutta ne ovat erinäisistä syistä edelleen vasta parimetrisiä (Istutuksen jälkeisenä talvena 15/16 puut jäivät kevättalvella jänisten “typistysleikkaamaksi” (suojauksen puutteen vuoksi). Seuraavaksi talveksi 16/17 aitasimme kirsikkatarhan mutta sillä kertaa se vähäinenkin vuosikasvu paleltui sitten kevään rajujen lämpötilanvaihteluiden vuoksi). Nyt -18 ja -19 ovat puut saaneet viimein kasvaa rauhassa ja alkavat hitaasti tukevoitua. Ehkä tässä pääsee paremmin havainnoimaan lajikkeiden eroja tulevina vuosina, josko sitä satoakin tulisi vähän enemmän kuin pari kourallista suklaakirsikkaa/kesä
Tällä hetkellä aloittelevat molemmat varovaisesti kukintaansa tälle vuodelle:
Ei tarvinnu sittenkään odottaa sitä kolmeakymmentä senttiä. Latvian matalassa on kuin onkin nuppuja Suklaassa jo ekat kukat auki. Jos tuo molokin sitten jo ens kesänä. Sen latva huitelee jo minun ulottumattomissa, vaikka pensas senkin pitäis olla.
Onko mitään tehtävissä n.10 vuotiaan suklaakirsikan rungolle, josta kuori irtoaa? Viime kesänä teki hyvän sadon, tänä keväänä kukkia on vähemmän, lehdet ja kukat oksien päissä ja muutamia oksia on kuivahtanut. Onko tuo lopun alku vai saisiko tuota vielä elvytettyä jollain keinoin?
Viikonloppuna vierailemallani puutarhalla kerrottiin, että matalan suklaakirsikan menekki on ollut tällä kasvukaudella kovaa ja lajike oli heiltä jo loppu. Päädyin sitten noin kahden metrin korkuiseksi kasvavaan pensaskirsikkaan ‘Pohjolan helmi’ aka venäläislajike “Schedraja”. Korkeutta taimella on noin 1,8 m ja se kukkii jo kymmenin kukinnoin. Näyttää siltä, että se on kukkinut jo ainakin viime vuonna. Istutin pensaan suurempaan ruukkuun, sillä ajattelin talvettaa sen vielä ensi talven navetassa/kellarissa.
Kysymys teille suklaakirsikan omistajille. Tarvitseeko pensasta suojata lainkaan räkäteiltä tms. Vai käyvätkö linnut herkuttelemassa jo silloin, kun luumarjat kypsyvät punaisen kautta ruskeammiksi.
Iso kourallinen oli kypsiä suklaakirsikoita. Hyviä olivat pian 4 v prinsessan mielestä ja kivien syleskely oli kivaa.
Kirsikka molo-mikäliellä on ensimmäinen kukka auki. Uhkailin sitä viimesyksynä kirveellä. Suklaakirsikassakin valkoista jo nupuista pilkistää, se on ollut varmanakki. Latvianmatala on vitsi. Viime kesänä ekat kirsikat, kooltaan kolmasosa suklaapuskan kirsikankoosta, eikä maussakaan hurraamista. Hengissä on uudetkin istutukset, paljasjuurinenkin.
Sydänmaan tätsä sanoi ettei kivellisiä saa leikata vain kuivuneet oksat voi poistaa… siinä mielessä totta kun isäntä leikkasi mummolan kirsikkaa niin nyt sai viime lokakuussa poistaa kolmihaaraisesta isosta jo puolet kun oli kuivanut.
Mietin et jos laittaisin painoja oksiin ? Kaartaisi alaspäin niin saisi satoa ilman tikkaita ?
Suklaakirsikka lähti kun ukko otti ja hieman kieritti ja pyöritti …juuret oli joko lahot tai kuolleet eli tappiota tuli …
onneksi on uusi anopin muisto penkissä.
Keräsin eilisiltana kauden kirsikkasadon juurivesasta tai siemenistä levinneestä nimettömästä lajikkeesta. Emopuu kuoli jo 90-lopun puolella kovana pakkastalvena. Sato jäi tänä kuivana kautena kolmeen litraan.
Tässä ekassa kuvassa raakileiden tilanne heinäkuun alussa juuri ennen kuin suojasin puun verkolla. 20 m2:n verkko peitti puusta vain puolet, joten samankokoinen hallaharso päätyi keskellä kesää uudestaan käyttöön.
Viime vuoden hankintani venäläinen ‘Schedraja’ aka ‘Pohjolan helmi’ vielä kypsyttelee raakileitaan, joten jätin sen vielä räkättisuojan alle. Sen raakileet ovat tällä erää vielä puolet pienempiä kuin tässä vanhassa puussa.