Joo, kyllä minä kanssa hetken jos toisenkin mielessäni kirosin että on se kumma kun pitäisi aikuisia äijiä olla vahtimassa joka hetki… No joo, ehkä ottivat opikseen. Miehen yksi kaverikin oli silloin yöllä kisua etsimässä kun oli jäämässä yöksi.
Pumba ja aikoinaan myös veljensä Timon ovat harjaantuneita karkailijoita. Nykyään en ihan hirveästi enää panikoi, kun tiedän ettei Pumba kauas mene ja jos suinkin on hengissä, tulee juosten luo kun kutsuu. Nyt vaan tämä sattui ekan kerran täällä Treella, ja tämähän on ihan metropoli verrattuna aikaisempiin asuinpaikkoihin.
Miehen kodissa on aina ollut ULKOkissoja, ja alussa hän olikin kerta kaikkiaan ihmeissään kun minun kissani olivat vain sisällä. No, ulkoiltiin me valjaissa. Mutta siis, anoppilassa kissat tulee ja menee ovesta silloin kun muutkin ja siihen suuntaan minne lystäävät. Oli kuulkaa melkoinen opettelu miehellä, kun kissoja ei saanutkaan päästää ulos. Mies se on aina ollut syypää karkureissuihin, huolimaton kun on. Oven ei tavitse olla auki kuin ihan pikkaisen ja ihan hetken aikaa, niin johan siitä kisu nätisti solahtaa (varsinkin Timon, se oli NOPEA) niin ettei välttämättä huomaakaan. Kerran jos toisenkin ollaan vaan alettu ihmetellä kun on niin hiljaista, ja lopulta päädytty ulos kissaa huutelemaan. Silloin ei naurattanut yhtään, mutta nyt pystyy jo muistelemaan hymyillen 
Miehen kolmannen kerroksen kämpän parvekkeelta Pumba on joskus tippunut alas. Ei käynyt sen suurempaa. Myöhemmin eläinlääkärissä ihmeteltiin sen rintakehän alla olevaa muhkuraa, ja lääkäri totesi sen olevan jokin traumaperäinen. Päädyttiin siihen, että siinä pudotuksessa on jokin pieni luunsiru irronnut ja kapseloitunut sitten.
Juu, se on maailman kamalin tunne kun hoksaa, että kämpässä on LIIAN hiljaista. Kerran Jonttukin oli hypännyt kakkoskerroksen tuuletusikkunasta alas. Oli jo puolenyön kello kun hoksasin sen, paniikissa yökkärin päälle ulkovaatteet, nappasin avaimet ja rynnin rappukäytävään.... jossa kissa tyynenä istui!! Onneksi oli kevättalvi ja kylmää ja märkää, muuten olisi mennyt kuljeksimaan kauaskin. Oli sitten jäänyt oikean oven taakse odottamaan ja joku oli sen sisälle päästänyt.
Viime kesänä seurattiin miehen kanssa kun naapuri taloa kiersi kirjava kissa. Joka ovella kissa pysähtyi, mutta C-rapun kohdalle jäi odottamaan ja oikein nousi takatassuille katsomaan ikkunasta ulos. Tiedä sitten pääsikö sisälle, aamulla oli kadonnut.
Kyllä se kaupunkialueella kannattaa kisut pitää sisällä tai valjaissa. Meilläkin jo yli 17-vuotias Jonttuvaari on hoksannut kevään tulleen, niin pahasti on oven edessä aina huutamassa. Puita raapii niin että minä olen kyykyssä, kissan takajalat mun polvilla ja etutassuilla halitaan mäntyä. Katos kun mänty on vielä lumen ympäröimä, ja siellä lumassa on NIIN ikävää seisoskella....
Kuulin tänään tosi surullisen uutisen äidiltäni...
Kissani Oiva löydettiin tienposkesta kuolleena
.Oiva oli vasta vähän reilu vuoden ikäinen,maailman kiltein kissa,joka kehräsi aina...
Nyt jo kova ikävä pikku poikaani "onneksi"auto oli osunut suoraan päähän,ettei raukka joutunut paljon kärsimään...Ei tullut mitään tämän päivän töihin lähdöstä,4 tuntia olen itkeä pillittänyt eikä loppua näy .En tiedä uskallanko enään pitää Manua ulkona,jos sillekkin käy niin...Kovasti hän nauttii ulkoilusta...autot pitäisi lailla kieltää ja vankilaan sietäisivät joutua ne jotka ajelevat toisten kissojen yli!
osanotot suruusi kissasi johdosta… tuli vaan mieleen, että kuinka uskallat antaa kissasi juosta vapaana alueella jossa on vilkas tieliikenne?? Autoilija on tuskin ajanut kissan yli tahallaan, eikä edes välttämättä hurjastellut… nuo lemmikit kun voivat olla varsin nopeita käänteissään! Yhtenä hetkenä tiellä ei mitään ja seuraavassa hetkessä on… tiedän tämän hyvin omasta kissastani Betsystä (kilpikonna värinen) ja 3 newfoudlandilaisestani, osaavat olla turhan arvaamattomia!!!
Onni onnettomuudessa on kuitenkin, jos tuo kuolema on tapahtunut nopeasti, eikä ‘poikasi’ ole tarvinnut kärsiä!
Tietysti olisi voinut ottaa ja ilmoittaa sinulle, tapahtuneesta(jos kissalla oli yhteystiedot kaulapannassa??!!!)
Lissu85, vapaana ulkoilevan kissan elämä on vaaroja täynnä. Surullista mitä Oivalle tapahtui, mutta jokainen vapaaksi kissansa päästävä ottaa tietoisesti sen riskin että kissa katoaa, jää auton alle, ammutaan tai kohdellaan muuten kaltoin. Hanki Manulle valjaat ja ulkoilkaa turvallisesti yhdessä, kissa oppii siihen äkkiä. Ulkotarha on toinen vaihtoehto. Suruusi osaa ottaen, kolmen sisäkissan omistaja.
Asumme maalla.Täällä korvessa kulkee auto n.tunnin välein.ei siis kova liikenne.Oivakin oli sisäkissa,en tiedä iten oli ulos livahtanut.Vanhempani asuu paikassa,jossa kulkee enemmän autoja...Harmittaa kovin,kun en pitänyt Oivaa luonani asumassa...nyt olisi kaikki hyvin.
Oivalla oli panta jossa numerolaatta,siksi harmittaakin kun ei kukaan ilmoittanut mitään,vaikka kissa oli kuolleena paikassa,jossa kulki paljon ihmisiä.Äiti sen sitten työmatkalla löysi,kun joku potki oivaa sivuun jalkakäytävältä...Kuulemma joku oli tahallaan sen yli ajanut,koukannut autolla jalkakäytävän puolelle!!(sanoi viereisessä talossa asuva täti,joka näki tapauksen)
.Voi kun olisi saatu rekisterinumero ylös niin olisin varmaan mennyt pistään sen ihmisen lihoiks ja auton paskaks.Kiukuttaa!!!
Menen tänään hautaamaan Oivan tänään lempipaikkaansa,ison omppupuun juurelle,jossa päivittäin sitä valjaissa kiipeilytin,nautti siitä hirmuisesti ja laitan haudalle orvokkeja ja kissanruohoa,siitä oiva olisi pitänyt...
Me tehdään kissoille kesällä ulkoilupaikka,jossa saa turvallisesti temmeltää.Manu saa kanssa oppia ulkoileen valjaissa,vaikkakin se ei siitä pidä.Tykkää kovasti kirmata pitkin viljapeltoja naapureiden kisujen kanssa ja jahdata hiiriä...
Lissu85. Otan osaa kissasi menetykseen. Tunsin kerran joskus 10 vuotta sitten yhden nuoren kossin, joka aivan tahallaan yritti ajaa kissojen päälle! Oli jonkun sortin kissavihaaja. Vaikka en sitä sen kummemmin tuntenut niin kerran piti sanoa sille TOSI RUMASTI! Mutta mitäpä mun sanomiset siihen vaikutti. En kyllä koskaan nähnyt, että olisi yhteenkään osunut, ja hyvä niin. Kyllä niitä vaan sellaisiakin taliaivo-psykopaatti-murhaajia on jotka oikein tahallaan kurvaavat autolla kun kissan näkevät. Sellaisilta ihmisiltä kyllä puuttuu joku ruuvi…
ja jos minä löydän sellaisen psykopaatin pudonneen ruuvin,niin tungen sen sen kissanvihaajan per*******! ja vielä poikittain.
Tässä viimeinen kuva Oivasta,kun paini eilen Hellän kanssa
Voi... sanonko mikä! Nuo hullut kissanvihaajat saisi kiduttaa hengiltä!
Ihana Oiva, näyttää ihan meidän Odinilta. Kauniita unia ja vihreitä hiirestysniittyjä Oivalle!
Täällähän joskus joku muukin kirjoitti, että joku ajokortiton pojankloppi oli tahallaan koukkassut autolla ojan puolelle, että sai ajettua kissan kuoliaaksi. Se tapahtui jossain pienessä kylässä, ja kaikki tunsivat kyseisen pojan. Onneksi poika sai siitä kyläläisten vihat päälleen, vaikka mielestäni olisi saanut saada myös poliisit niskaansa ja kunnon rangaistuksen.
Mun täytyy kyllä sanoa, etten ole samaa mieltä siitä, ettei kissoja "saisi" pitää maalla vapaana. Kyllä kissa kuitenkin on vapautta tarvitseva eläin, ja itseäni jokseenkin harmittaa, että asun kaupungissa, jossa en voi kissojani ulos päästää. Vaikka toisaalta hyvä näin, niin ei tarvitse pelätä että jotain sattuu.
Cassandra on kova hinkumaan ulos. Yrittää aina ovenraosta karata, ja siksi otankin aina Cassandran syliin ennenkuin avaan oven kenellekään. Eilen tulin kotiin ison pahvilaatikon kanssa, ja ovesta sisälle tunkeminen kesti sen aikaa, että Cassandra ovelana neitinä pääsi kuin pääsikin livahtamaan rappuun. Meidän vuokraemäntää nauratti, kun hän tuli kotiin ja Cassandra seisoi ulko-ovea vasten kahdella tassulla kurkkimassa ikkunasta.
Kun O & C oli vielä ihan pieniä pentuja, vasta muutaman kuukauden ikäisiä, niin poikaystäväni yllätti Cassandran seisomasta ikkunalaudalla ikkunan ulkopuolella! 
Siinä oli sydänkohtaus lähellä! Cassandra oli juuri tipahtamassa alas, oli jo ilmassa, kun poikaystäväni sai napattua sen yhdellä kädellä kiinni, huh! Ikkuna oli hakasessa, mutta Cassandra oli silloin vielä niin pieni ja laiha, että oli jotenkin päässyt livahtamaan ikkunanraosta, vaikka olimme mukamas tarkastaneet etteivät kissat mahdu siitä ulos. Eipä sen jälkeen paljon ikkunoita auottu.
Lissu: Tuttu tunne tuo, että hädissään etsii kissaa joka paikasta, ja sitten karvakasa kömpiikin alusvaatekorista kauneusunilta. Ensimmäisen kerran kun Cassandra keksi tuon vaatekaappini mukavuuden (josta on myös kuvia tässä ketjussa), niin minä etsin itku kurkussa kissaa hysteerisenä joka paikasta.
Menin paniikissa sanomaan poikaystävälleni, että nyt Cassandra on jotenkin pässyt ulos, koska tässä kämpässä se kissa ei ole, että nyt vaatteet niskaan ja etsintäpartio pystyyn! Hän rupesi sitten etsimään joka paikasta myös, ja tajusi availla myös vaatekaapit.
Cassandra löytyi yöpaitakortistani, katseli siellä kummissaan että mitä te touhotatte, heittäytyi selälleen ja alkoi hirrrrmuinen kehräys!
Minä huutelin kattia ties kuinka kauan, ja mitään se ei puhunut, senkun kehräsi kaikessa rauhassa kopassaan, pah!
Nykyään etsin aina ensimmäisenä vaatekaapeista jos Cassandra on kateissa ;)
Ikuisuuskysymys ja suuria tunteita herättävä on aina keskustelu vapaasti ulkoilevista kissoista. Vaikka asuisi kuinka maalla niin kissan ei ole turvallista kulkea vapaana. Mitä enemmän ollaan maalla, sitä enemmän nurkissa liikkuu petoeläimiä. Lähestulkoon jokaiseen paikkaan kulkee kuitenkin autotie, esim. Vernerin vauvakodin pihassa oli emäntä ajanut oman kissansa kuoliaaksi. Maalla liikkuva kissa saattaa kohdata myös metsästäjän, siis ihmisen. Henkilökohtaisesti en tykkää myöskään siitä että vapaana liikkuvat kissat syövät lintujen ja jänisten poikasia, jyrsijöiden osalta en tätä sympatiaa tunne. Myös koira on “vapautta tarvitseva eläin”, miksei sitten myös koiratkin saisi kuljeskella vapaana siellä maalla? Miten muut eläimet? Kissa ei kuulu Suomen luontoon, se on ihmisestä riippuvainen lemmikkieläin. Valitettavan usein nämä “vapautta kaipaavat” ovat myös leikkaamattomia, seurauksena ei-toivottuja pentuja. Nämä on minun mielipiteitäni, jyrkkiä kyllä, mutten ole vielä koskaan kuullut yhtään niin hyvää perustelua että olisin niitä muuttanut. Enkä taatusti tule koskaan kuulemaankaan.
Ennenvanhaan asuin kylillä rivitalossa ja minun kissani kulkivat häkeissä ja olivat valvottuna niiden oman turvallisuuden vuoksi. Mutta joka viikonloppu ne pääsivät tänne ja saivat hillua villinä ja vapaana. Perjantaisin ne änkivät häkkiin odottamaan lähtöä ja sunnuntai-iltaisin ne piti pyydystää ja huijata kinkkusiivuilla häkkiin rivitalolle menoa varten.
Minä perustelen kissojen vapauden sillä, etten minä ole mitenkään arvollinen kissaa vangitsemaan. Koska asun kohtuullisen turvallisella alueella päästän ne vapaaksi nauttimaan elämästään.
Päästän minä pojatkin menemään ja kulkemaan vaikka maailma on vaaroja täynä.
Huolehdin runsaasta ruokinnasta, sillä pulska kissa ei lintuja kiinni kovin saa (eikä jaksa kulkea kovin kauas). Huolehdin myös matokuureista ja pillereistä, ja mahdolliset kollien leikkaukset huolehditaan myös tarpeen mukaan.
En mene arvioimaan mikä kuuluu Suomen luontoon ja mikä ei. Eläimistö muuttuu muutenkin kaiken aikaa. Meillä tykätään myös kovasti fasaaneista ja valkohantäkauriistakin, eikä nekään ole olleet "alunperin" täällä. Mutta ei täällä ole alunperin ollut ihmisiäkään, joten rajanveto on mielestäni vaikeaa.
Minä pitäisin hevostakin koko ajan vapaana jos se olisi siihen varsasta asti oppinut, ja senkin aitaukset ovat aina suurinta mahdollista kokoa.
Nykyään se saa olla mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon irti pitkin peltoja. Koirat saavat juosta irti pelloilla. Jopa meille tuotu kani sai olla häkissään vapaaehtoisesti, ja kanatkin kaivelevat sipulikukkiani into piukkana koska nekin karkailevat kaiken aikaa.
Suhteeni eläimiin perustuu siihen, että ne ovat luonani ja tulevat luokseni vapaaehtoisesti, eivät pakosta.
Se on minun mielipiteeni, ja olen elämäni sitä mukaa järjestänyt että ideologiaani voin toteuttaa. Perusteluni moiseen on se, että jos eläimiltä kysyttäisiin niin mitäs luulette niiden valitsevan? Ne ovat sentäs eläimiä, mutta en ole koskaan ajatellut olevani mikään luomakunnan kruunu.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmisillä on eläimiä ja niiden annetaan olla irrallaan niin kauan, kuin ne pysyvät omilla tonteillaan. Irrallaan meidänkin elukat oli, silloin kun niitä oli. Kissa, dogi ja lehmävasikka… Mutta nykyisin menee herne nenään, jos/kun polttopuut haisevat kissan kuselle.
Renttu The Multanaamio on kaupunkikodossa sisäkissana, mökillä pääsee ulkoilemaan. Mutta Renttu on seurakissa. Renttu ei halua yksin ulos. Jos ei tule ihmisiä mukaan, niin Renttu on kuistilla alle 5 minuuttia. Ulkona Renttu on (ainakin vielä) jatkuvasti alle 20 metrin päässä ihmisistä ja näköyhteys pitää olla. Niin kauan kuin Renttu pysyy seurakissana, Renttu saa vapaasti mökillä ulkona kulkea. Jos Renttu alkaa lumpustelemaan "ympäri kyliä" yötä myöden, niin sitten Rentulta viedään vapaa ulkoiluoikeus pois ja mietitään mitä tilalle keksitään vai pidetäänkö Renttu sitten sisällä.
Mutta näin hän nauttii ulkonaolosta:
Tässä oli hurjan ihana maata auringossa, haistella narsisseja ja nojata ruusupuskiin.
Ai niin, kaupungissa koitin opettaa Renttua kulkemaan valjaissa, mutta hän ei tahdo kaupungissa ulos lainkaan. Autojen melu, koirat ja muut äänet pelottavat.
Tekisi mieleni sanoa, että "kyllä on nössö kissa", mutta en sano, koska mulle sopii loistavasti ettei Renttu yritäkään karkailla vaan on juurikin nössö kissa, joka tahtoo olla lähellä, mutta ei kiinni.
Sattuipa mukavasti päivällä,kun olin käymässä kaupassa.Sinne tuli lauma amis poikia jotka piti kovaa meteliä ja kiinnitti huomioni.Hetken päästä yksi rotan näköinen höröhammas kertoi toiselle kuinka tappoi aamulla kissan koulumatkalla kukkakaupan edessä."tienasin taas 7 pistettä ja 15 eilisestä koirasta"
Jumalaut*,kun tämä tyttö sai raivarin.Huusin pää punasena ja nappasin jätkää rinnuksista kiinni,läppäsin avarilla poskeen ja huusin ja kirosin niin että asia meni varmasti perille! Pyysi kyllä anteeksi ja sanoi"en mä olis tappanut sitä jos oisin tiennyt että se on sun" .Minä sanoin,että ei sen väliä oliko se mun vai jonkun muun,ei niitä silti tapeta v*tun mulk**!!! Sanoin että seuraavan kerran jos kuulen tai näen että joku teistä koskeekin johonkin eläimeen,niin mä leikkaan teiltä kaikilta pallit ja syötän ne teille! Nämä samaiset pikku paskiaiset yllätin viime kesänä joenrannasta polttamasta siilejä!kaatoi bensaa päälle ja pisti palaan.V*tun hullut! onneksi soitin poliisit paikalle ja pojat sai sakot.
Mikään ei tuo rakasta Oivaani takaisin,mutta kyllä Oiva nyt pilven reunalla on varmasti ylpeä mammastaan.Toivottavasti ne pikku paskiaiset ottivat opikseen ja lopettavat sairaat touhunsa.
Mulla on niin ikävä Oippaa...itken ja raivoan vuorotellen... Oivalle tin oman pienen hautakiven valkoisesta kalkkitiilestä.Haudalla kukkii nyt monta valkoista orvokkia ja tein puuristin Oivan lempi omppupuun oksista sen sidoin oivan leikkiongen narulla...
Kuulostaa varmaan vähän sekopäiseltä,mutta onneksi poikakaverini ymmärtää tuskani ja antaa mun rauhassa surra,omalla tavallani. Oiva
Voi jumatsuikka! Eikö tuosta voisi ilmoittaa poliiseille? Niillä varmaan on tekijät tiedossa kun sakot on kerran saaneet? Kenen koira se oli?
ilmoitin kyllä poliisille tekijän.Saa varmasti rangaistuksen.En osaa sanoa kenen koira oli...toivottavasti omistaja tietää koiransa kohtalosta.Muistutin vielä poliisiakin,ettei ole mitään ensikertalaisia.Poliisi(entinen naapurini,joka on todella eläinrakas) ehdotti myös että voisin haastaa sen juipin oikeuteen.Voisin kyllä,ihan vaan siksi että menisi asia paremmin päähän,että eläimiä EI tapeta! Jätkä yritti sanoa poliisille että haastaa mut oikeuteen"pahoinpitelystä ja kunnianloukkauksesta yleisellä paikalla".Poliisi vaan nauroi että just joo.Sai muuten pojat porttikiellon kyseiseen kauppaan(siellä töissä oleva äitini hoiti asian).Tavoitteenani on pilata tuollaisten ihmisten"elämä".Oikeasti tollaset sais ampua saunan takana.
Mua ei haittaa vaikka ammuttais saunan edessäkin!! 
Perkele!
Huh huh. Olisin varman pimahtanut miekii, enkä tiedä kuinka pahasti. Kyllä on paha mieli tuollaisesta, voi hyvänen aika sentään:(
En uskalla edes ajatella, mitä olisin itse tehnyt. Tuommoisista kasvaa sitten niitä sarjamurhaajia - yksi oikein tyyppioire on eläinten sadistinen kiduttaminen nuorena.
Itse uskon, että mitä hirveyksiä joku tekee lemmikkieläimelle, sen hän tekisi ihan mielihyvin ihmisellekin, jos ei laki lupaisi niin ankaria rangaistuksia.
Vie asia niin pitkälle kuin jaksat ja pystyt. Ota yhteyttä eläinsuojeluvalvojaan yms. En halua edes miettiä, mitä kaikkea tuo porukka on tehnyt niin, ettet sinä tai joku muu välittävä ihminen ole nähnyt!
Muuten, uskon että “lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä” - kun olen näähnyt lapsen esim. kivittävän sorsaa (tai kiusaavan kaveriaan todella pahan näköisesti porukalla) niin olen pysähtytyt ja pitänyt pikku saarnan. Viimeksi, kun yksi oli oikein alakynnessä ja muut hakkasivat, pysäytin auton tuossa tiellä ja peruutin kohdalle ja katsoin, onko hätää.
Nykypäivän ongelma on välinpitämättömyys.
:O((