Joni kyllä Matikainen tottuu. Ensin täysikasvuinen kissa voi harmistua, koska se vaistoaa kissanpennun tulleen omalle reviirille. Kissojen tottuminen toisiinsa voi kestää pitkään tai sitten ne tottuu heti toisiinsa. Anna niiden tutustua omalla ajallaan. Muista Joni antaa Matikaiselle enemmän huomiota kuin pennulle, ettei se koe että hänen paikkansa on viety, silitystä, rauhoitusta ja huomiota Matikaiselle. Toki Smulan tarvitsee silitystä ja paijaamista. Varsinkin ensimmäinen yö on itkua ja sen jälkeen tilanne rauhoittuu.
Nämä on tällaisia ohjeita, mitä olen sekä lukenut, että omien kissojen kautta oppinut.
Kaikki menee hienosti, sitten jo kun kotiudutaan ja kissat tutustuu toisiinsa ajan kanssa.
Voi kun kiva että Smulan pysyy penttikissana, nähdään sulokaisen kuvia edelleen! :))
Kyllä me varmasti Smulanin kanssa tullaan toimeen. Matikainen nytkin itkee tylsyyttään tuolla.
Kyllä uskoisin Matikaisen ja Smulanin ajan kanssa tottuvan toisiinsa, alkuun voidaan sähistä ja murista mutta molempien huomioiminen ja yhteinen touhuilu totuttavat kissat toisiinsa. On tosi hieno juttu että Smulan muuttaa Jonin luo ja saadaan seurailla kuinka elämä alkaa sujumaan. Matikaiselle silityksiä täältä =)
Ihanaa, etta matikainen saa uuden kaverin Smulanista. Onko Smulan tulossa jo huomenna?
Me kavaistiin tanaan ohikulkumatkalla katsomassa Moonaa:
Moona oli viikossa kasvanut aivan hirvittavasti, ilmeisesti paremmat evaat uudessa kodissa 
. Nytkin oli katkarapuja ja kalkkunajauhelihaa sulamassa ... Kuten kuvasta voi huomioida, lelujakin loytyy. Henkilokunta kayttaa kaksi kertaa paivassa ulkoilemassa ja jokaisen henkilokunnan istumapaikan vieressa oli naemma joku vippa. Moona kavi esittelemassa pesuhuoneen ja tyohuoneen, kuulemma olivat aamulla toista tuntia leikanneet leikkelyksia saunassa.
Ai ai Heikki, kissa se langoilla leikki. Ai ai Heikkiä, ei saa langoilla leikkiä 
Sain Emolta tekstiviestin, kovasti kyselee myös Smulanista, että joko on kuljetus järjestynyt.
Äkkäsin, että Lielahdessa on Barffinet, ja eikun sinne tänään. Hevossuikaleita, possun sydämiä ja kanansiipiä näin aluksi. Siivet on nyt sulamassa, mahtaa tulla mielenkiintoinen totuttaminen.
Trigona, siipiä kannattaa paloitella saksilla, helpottaa syömistä alkuunsa. Jonkin aikaa maistui täällä, sitten loppui niiden syöminen jostain syystä, loput annoin pakasteesta naapurin Elli-koiralle. Mutta heppa on suosittua kun sitä vaan onnistuu saamaan.
Juu no ei vielä ole sovittu mitään kuljetusta, vasta alustavasti suunniteltu
Minä asun Kouvolan suunnassa, aikalailla kaupungin kupeessa. Täällä on kyllä kaksi koiraa joista nuorimmainen pitää hirveetä älämölöötä, mutta jos sellainen välietappi tarvitaan, olen tottakai käytettävissä. Huone voidaan varata kissulille - äänieristetty ei tosin ole joten stressaava paikka on sille ilman muuta. Ja pissapaikka... hmmm... miten muualla sen tarve on järjestetty?...Teen ilman muuta parhaani jos apuani tarvitaan!
Asuuko Temskukka siellä suunnalla? Uskon että auttaisi jos on reitin varrella, ja on kotosalla.
Onhan kumma kun ei ole penttiläisiä missään. Missäs ne oikein asuvat, sanoppas lähipaikkakuntia sinusta katsoen.
OK, katsoin että Emon reitti osuu Kouvolaankin. Eli jos täällä tarvitaan kisulille välietappia, se järjestyy - vaikka kuten sanoinkin, kovan haukkumisen säestyksellä joten vähemmän stressaavaakin saa tarjota := Hesan suunnasta haku vie n. 1,5 tuntia suuntaansa täältä.
Me on ihmetelty kun meidän kissan tassut ovat alkaneet pitää napsetta. Eilen ihan tarkistettiin että mikäs neidin tassunpohjissa on, niin voi hyvänen aika, isot polkuanturat on tosi paljon paksuuntuneet etutassuissa! Reunat on ihan kovat ja terävät, ja melkein halkeilleet, ja se pinta on sellainen kiiltävä ja paksu. Mikä ihme ne tuollaisiksi saa? Malluhan on pihalla tosi paljon, nyt syksyn tultua on alkanut viettää enemmän sisäelämääkin. Muuten on ihan normaali, eikä se nuole niitä eikä näy vaivaavan. Ikää 11 vuotta.
Voisiko se olla jonkinlainen seuraus siitä, että kissa tassutteli pariin kertaan märän betonin päällä kesällä? (Kukkapenkkien reunuksissa on söpöjä kissantassun jälkiä…) Mitähän niille voisi tehdä? Voiteet nuolee varmaan pois, eikä mitään tököttejä oikein uskalla laittaakkaan, ehkä valkovaseliinia korkeintaan. Mutta nuolee varmasti senkin. Ja ne on niin paksut, ettei ihan pikkurasvauksella tokene.
Mallu? Hassu yhteensattuma, ensimmäisen kissani nimi oli Mallu, ja se herätti suurta kiinnostusta -nimi siis. En tainnut ollakaan ainut Suomenmaassa kissansa Malluksi nimennyt
No et. Meidän kissan nimellä on hassu tarina. Se oli itse asiassa alunperin Vallu, siis Valtteri, poika kun oli… Kunnes eläinlääkäri sanoi toisella rokotuskerralla, että tyttöhän tämä… Kisu oli oppinut jo nimensä, joten piti keksiä samalta kuulostava tytön nimi, joten Malluhan siitä tuli. (Hienommin Matilda…)
Ja jos välietappia Smulanille tarvitaan Mäntsälässä, niin löytyy kyllä. Kuljetuksessa en valitettavasti voi avustaa kun ei ole autoa ja fillarin tarakalla on himskutin hankalaa kissaa kuskata… =) Noin pitkälle matkalle pitää olla reilun kokoinen kuljetusboxi ja sinne myös potta että kissa pääsee tarvittaessa pissalle.
Voi tätä onnen päivää
Meille muuttaa tänään harmaa raidallinen kissatyttö. Kuuden jälkeen noudetaan neiti kotiin Kissaa minulla ei ole ollut aikoihin, ja koiravanhus nukkui pois noin vuosi sitten. Kotona meillä saaressa oli aina kissoja, parhaiten heistä on jäänyt mieleen Mustikka, joka eli kunnioitettavat 18 vuotta.
Minä lupasin hoitaa välin melkeinHeinola - Mäntsälä, eli nyt on alkupäässä se aukkokohta.