Mrauh!
Ohoh, onko Peppeliinin takimmaisella musta-valkoisella kissalla ruskeat kasvot? Haluan heti lähikuvaa, näyttää jännältä!
Ihania hurjastelijoita :) Ja ehdottomasti lähikuvaa takimmaisen kasvoista, mäkin katsoin että onpas erikoinen.
Tuo ei ole vielä mitään, kun näiden hurjastelusta puhutaan... 
Yleensä tulee kisuhepuli, kun ihmiset menevät nukkumaan ja sammutavat valot. Eli kaksi salamannopeaa otusta juoksee peräkanaa ympäri asuntoa.
Tässä naamakuva kilpparikuvioisesta Peppi-kisusta (jonka nimestä nimimerkkini on väännös). Pepin silmät ovat oikeasti vihreät, eivät keltaiset kuten salamanvalokuva väittää. Kuvassa myös toisen kisun viiksivarustus.
Ja toinen kuva, jossa näkyy selän puna-mustakuviointi. (Sama kuva taitaa olla vanhalla puolella jo.)
Sainpas kuvan, jossa näkyy silmienkin väri. Huomaa hauskat mustat täplät nenussa. Ihastuin itse heti Pepin naaman väritykseen kun näin sen.
Ahaa, Peppi ei ollutkaan selästään ihan musta, vaan tuota punaista on sielläkin. Tosi kaunis kuva Pepin kasvoista tuo viimeinen, hieno on tuo punaruskea väritys, ihan tuollaista en ole ennen nähnyt ja todella upea silmienvärikin. Meilläkin Miirulla on vihreät silmät, Otolla taas tummankeltaiset ja Makella pähkinänruskeat.
Nöpöllä taas on keltaiset silmät. Tässä kuva Nöpöstäkin tasa-arvon vuoksi, ettei tule mustasukkaiseksi, kun Peppi sai niin paljon palstatilaa. Kuva on viimekesäinen (taustalle gladioluksen lehtiä).
Näkyy hyvin Nöpön ilmaisutapa eli suu auki ja ääni, joka on jotain "ääää" ja "piiip" äänien väliltä. Nöpö ei osaa sanoa "miiauu" tai "kkkrrrnauu" kuten Peppi. On muuten jännä, että Nöpö "ääättää" vain halutessaan silitystä, kun taas Peppi puhelee vähän väliä, milloin halutessaan ruokaa, milloin huomiota, milloin kävellessään, milloin vain keskustellakseen. Ja sen sanavarasto on laaja! Tunnistan mooonta erilaista ääntä, jotka tarkoittavat eri asioita. Välillä sen kanssa voi käydä pitkiä keskusteluja, kun vastaa sille "ahaa", "vai niinkö", "että sillä tavalla", ja Peppi kertoo päivän tapahtumista , eli kuurnnau miauuu mau mau kkkrrruuu miu jne. 
Ja se muuten ei aina jatka puhettaan, jos sille ei vastaa. Eihän ole kiva puhella yksikseen. 
Mainio kuva Nöpöstäkin , Toiset kissat ovat tosiaan kovia juttelemaan, toiset taas ei. Miiru juttelee kovasti ja vastaileekin innokkaasti, Makekin sanoo sanottavansa, muttei juurikaan vastaile. Otto taas ei turhia jaarittele, oikea perinteinen miehenjurmukka, ainoa ääni löytyy silloin kun onnistun pimeässä eteisessä astumaan herran jaloille (musta kissa), sillä on kummallinen tapa maata kenkien päällä kyljellään, silloin kyllä jo huudan minäkin kun kissa roikkuu kynsillä nilkassa 
Meidänkin Gizmo päästää jos jonkinlaista ääntä. Ja skaala on todella laaja aina oravamaisesta naksutuksesta maukumiseen. Tosin Gizmokaan ei ikinä mau perinteisellä tavalla. Ei niin kovaa ja mouruamalla. Jos sitä tuijottaa se päästää sellaisen njäh-äänen(ei välttämättä ole oikein kuvattu)Yksi tyypillinen ääni on mouruaminen silloin kun on tylsää ja Gizmo vaeltaa ympäri taloa tylsistyneenä.
Belgin Otossa tuntuu olevan samaa kuin Nöpössäkin. Nöpöllä on myös tapana etsiä (sitten kun se vihdoin uskaltaa tulla sängyn alta) vieraiden kengistä pahanhajuisimmat, pistää pää sisään ja piehtaroida kunnolla. Ihme tapoja...
Peppi osaa sanoa myös miu, mau ja mou. Ilmeisesti minä olen sen lempi-ihminen ja mulle sillä on ihan oma hieman kehräävä hhhruurr "moi, mä tykkään susta" -ääni, kun ne puskee. Kaikista hauskin on ääni tulee, kun sitä kutsuu luokse ja se tulee ravaten ja sanoo hhuuurrur-uur-uur-uur-, jossa tuo loppu -uur- johtuu ravaamisen tahdista. Tulikohan nyt tosi epäselvästi selitettyä. Kisujen ääniä on vaikea kirjoittaa...
Upeat silmät Pepillä. Meillä Cassandralla on ihan pyöreät keltaiset pallosilmät, ja Odinilla, kuin myös Belgin Makella, pähkinänruskeat.
Meillä myös keskustellaan kovasti. Odin lähinnä mouruaa jos joku ottaa päähän, ruoka ei ole tarpeeksi hyvää, tai ilmoittaakseen että "nyt menen pissalle". Cassandra taas juttelee kamalasti, vastaa kun sille puhuu, mutta ei pahemmin nau''u, vaan pitää tosi hassuja ääniä. Tuota Koin mainitsemaa oravamaista naksutusta Cassandra on viimeaikoina ruvennut pitämään. Se on tosi erikoisen kuuloista kissan suusta. Cassandra myös ilmoittaa haluavansa leikkiä, tulemalla viereeni istumaan ja sanomalla "ä-ää". Se vielä sanoo sen hassulla äänellä, kuis kysymyksenä, korostaen sitä viimeistä äätä Jotta "leikintäänkö?"
Satua, miten teillä pissailut ja muut vaivailut? Onko ne jo historiaa?
Vernerillä on nyt ikää reilu 10 kk ja sillä on kai pahin ärsytys-kaivan verta nenästäni- kokeilen rajojani-kausi menossa. Sulevi (ikää vuosi enemmän) ei meinaa jaksaa millään pikkukollin temppuja, sähisee ja murisee pahastikin Vernerille välillä ja onneksi pienempi tottelee. Kun Sulevi on paljon rauhallisempi luonteeltaan kuin vanhin eli Severi, pikkukolli ja Severi vetää ihan hullunlaukkaa ympäriinsä ja painivat niin että karvat pölisee. Lienee se ikä ja vaihe että Verneri hakee omaa paikkaansa laumassa ja seuraavaksi vanhin sitten ilmoittaa ettei kannata pikkujätkän ruveta hyppimään nenille. Varsinkin iltaisin tuota on kun Sulevi nukkuu ja pikkukissa hyökkii sen kimppuun, silloin sähistään ja muristaan. Toivottavasti tasaantuu tuo oleminen ettei muutu tappeluksi jossain vaiheessa, se on niin ikävää... 
koi, minä tuijotin vähän aikaa viestiäsi silmät selällään ennenkuin tajusin, että Gizmojakin voi olla monta. Minun Gizmoni meni pois viime syksynä :(
Pissavaivat voi paremmin Cassandralla lääkitystä vähennellään pikkuhiljaa, eikä ainakaan vielä ole oireet palanneet. Ja Odinin oikkuiluun auttoi Feliway, mitä nyt välillä mielenosoituksellisesti kostomielessä tulee mun viereen ja naukaisee että "minä pissaan nyt tähän", sipaisee lattiaa pari kertaa ja juuri kun on alkamassa pissaamaan niin ehdin napata sen ja kiikuttaa lootalle. Noin se tekee yleensä ilmoittaakseen jotain, esim että nyt on hiekkalaatikko liian täynnä, tai että ravintolapalvelu ei pelaa tarpeeksi hyvin.
Onko muuten teidän muiden kissoilla huono kunto? Mä luin kissakirjasta, että jos kissa alkaa läähättä niin se pitäisi heti saada viilentymään, mutta meillä Cassandra alkaa läähättä aika helposti hiirennouto-leikissään, ja Odin vielä helpommin kun juoksee pari kertaa huoneesta toiseen niin se on jo ihan hengästynyt. Eli taitaa olla huonokuntoista porukkaa.
Yhden kerran Jonttu on elämässään kuumissaan läähättänyt ja pari kolme kertaa rankan liikumman päätteeksi, mutta kyllä se aika rankkaa juoksua saakin sitten olla
Yhden kerran viime kesänä näin Severin läähättävän, oli älyttömän kuuma päivä ja hiirtä toi mulle heitettäväksi jatkuvasti. Leikki kyllä loppui siihen kun läähätys alkoi. Kyllä ne juoksevat parittain tai porukalla välillä melkoista kyytiä ympäri taloa, kai niillä on kunto siitä kasvanut niin ettei ihan heti ala läähättämään Kaverin kissa alkoi joskus vuosia sitten läähättämään helposti, sillä todettiin myöhemmin sydänvika ja jonkin ajan päästä jouduttiin nukuttamaan pois...
Satua, kiva kuulla että menee paremmin, toivottavasti jatkossakin! Silitykset kisuille!
Noniin, nyt mä sitten pelkään sydänvikaa. 
Cassandra meinaan läähättää aina kun leikkii, ja pitkään. Höh.
Ei kai cassandralla mitään sydänvikaa ole 
.Huomenna haetaan meille nella.Tuntuu oudolta,et huomenna tähän aikaan meil tosiaan on söpö karvapallo.Tää on viimeinen ilta ja yö ilman naukujaa.Toivotaan et eka yö menis hyvin.
Hienosti se eka yö menee, kissat ovat harvinaisen fiksuja jo pienestä pitäen. Meillä halusivat pienenä nulkkua ihan kasvojemme päällä, että varmasti tunsi olevansa liki :)
Satua, en halunnut sinua pelotella tuolla sydänvialla, tuli vaan mieleeni kaverini kissa tuosta läähätyksestä. Eiköhän sydänvika oireilisi muutenkin, ainakin kaverini kissa oli kaikin tavoin jotenkin "vetämätön", ei oikein jaksanut liikkua eikä syödä, nukkui paljon. Mutta Cassulla on varmaankin kaikki ihan hyvin