Nuu: se oli fakiiri Kronblom (jota esitti Nils Hedengren). Ja ohjelma oli Sirkus Papukaija joka tuli televisiosta joka toinen sunnuntai 
Nicolae, aika lähelle se nimi tuolta jostain muistin syövereistä kummiskin ponnahti 
Mistä ihmeestä sinä muistit sen, ja vielä oikean nimenkin? Ja ohjelman ja lähetysajankin? Wau!
No en olisi kyllä lähetysaikaa muistanut, jollei ihan äskettäin olisi tullut televisiosta ohjelmaa jossa tuo mainittiin. Ei minullakaan nyt sentään ihan niin hyvä muisti ole, vaikka se hyvä onkin 
Himmunen peto
Heh, hauska kuva! Siinä sai hiiri kyytiä
mumimyy, siis mi-nun hi-ke-ni ei ole Kakkoselle sitä oikeaa! Todella hauskaa, minä ihan nauroin ääneen pitkästä aikaa...kiitos sinulle hyvästä kommentista 
hoyabella, todella suloista, ihan kuin Kakkonen pienenä, kyllä tuli hyvä mieli!
Wow, saipas hiiri kyytiä!
Meillä alkoi joka talvinen ihme, lintutauta suoraan olkkarin ikkunan edessä, ei malta Kakkonen pitää edes päikkäreitä..
Tässä se on...
Niin ja sitten Pappa aukaisi telkkarin, piti sitäkin katsoa välillä;
Roope lähti iltapäivällä kissojen onnelaan. En meinannut itkultani saada ajettua autoa kotiin ja lapsillekin piti laittaa vain viestit kun ei voinut puhua… Kotona sitten koira haisteli ruumiin ja tuijotti sitä monta minuttia, sitten meni ihan pois tolaltaan ja yritti herätellä kissakaveria. Eipä herännyt enää. Mies kaivoi kuopan, minä laskin kissan hautaan ja koira lauloi laulun sekä teki kunniakierroksen. Haudalle oli laitettava kunnon kivenmurikka painoksi, ettei koira päätä yrittää elvytystä. Nyt tuntuu, ettei enää eläimiä kun tämä luopuminen on niin tavattoman vaikeaa.
Hali varpuvispilälle ja muille perheenjäsenille
Aivan varmasti on kaikille perheenjäsenille vaikeaa. Jaksamista teille kaikille jotka joutuvat rakkaasta lemmikistä luopumaan.
Tippa tuli silmään, varpuvispilä, kun luin. Hali minultakin.
Varpuvispilälle ja koko perheelle voimahalaus!
Kiitos myötätuntoisille.
Voin kuvitella miltä tuntuu… eikö kuitenkin koira tarvis uuden kaverin?
Kyllä, Emo. Niin mekin ajatellaan, että ehdottomasti tarviis, mutta ei ihan nyt…pitää ajatella. Oikeesti tarvittaisiin kunnollinen peto; saalistava hiirikissa, kun Roope ei enää sellainen ollut viimeiseen kymmeneen vuoteen. Mies sanoikin heti eläinlääkäriaseman pihassa, että ajetaanko eläinsuojan kautta ja mie melkein loukkaannuin… Ensin surraan Roope ja sitten- vaikka toinen koira… vai osaako sitä olla ilman kissaa ollenkaan, kun niitä kaksikin on ollut. Aina tuntuu, että mistä sitä löytää yhtä hienoja luonteita ja persoonallisuuksia kuin ne omat entiset… Vielä en ole saanut edes kissan tavaroita siivottua pois.