ok, kuvasta on vaikea sanoa mitään varmaa. Mun näyttö tai silmät voivat kanssa valehdella.
Näkyy vaikuttavan väriin tämä läppärin näytön asento.
Vähän tuo on hankala arvioida väriä kuvasta. Niin paljon vaikuttaa valaistusolosuhteet, ei aina meinaa uskoa, että kuvassa olisi edes sama kissa :). Jos Walpuri onkin kameleontti ;D
Anne, kun siinä on hopeaa niin silloin väliin hopea muuttuu rupiininiksi ,joka tekee siittää ruskeaa luetaan näyttelyssä värivirheeksi.
Kuvista on aina vaikea sanoa väriä kuvaa muuttaa paljon.
Vaikka kissan väri on mikä tahansa niin silti se on ihanan ja rakas.
Minulla oli sinitabby Maine Coon, jonka isä oli punahopea ja äiti ruskeatabby pojassa Riiviö lempinimeltään, oli osittain hopeaa, mutta ei koko turkissa ja hopea väri muutuin rupiiniksi oli värivirheellinen mutta, näyttelyssä silti pärjäsi ja serttinsä sai, muttei ollut mikään paneelikissa väliin Riiviön turkki näytti ihan kilpikonna väritykseltä
Saattaa hyvin olla värivirheellinen, eikä sillä tosiaan ole mitään merkitystä, perusmaatiainen ja maailman ihanin :).
Tuolla eurooppalaiskissat.net sivustolla (jonne linkki aiemmassa viestissä) on vastaava väri tiikerinä, se kissa ei kai ole värivirheellinen kun on jalostuksessa. Minä en näistä väreistä juuri tiedä, kaveri, joka kasvattaa noita eurooppalaisia vaan määritteli tuollaiseksi 
Onpa niitä ollut kissoja joiden väristä ei ole näyttelyissä tuomarit päässeet yksimielisyyteen.
Olkoon Willy sitten sininen taikka harmaa, kaunis Hän ainakin on!
No mitäs sitten ovat nämä Nuu-nuu ja Pöö-pöö väritykseltään? Väriä en tiedä, mutta erittäin persoonallisen näköisiä!
Tiedän kokemuksesta minun yksi kissa vaihtoi väriä kolme kertaa näytellyissä valmistu kolme kertaa Champiooniksi (menetti sertinsä aina värin vaihdon yhteydessä) sen pitenemälle en näytellyssä kuljettanut mutta väri vaihtui vielä kerran pentujen myötä ja sen vaihdoksen teki pentujen rekisteröintiä hoitanut henkilö.
Lopullinen väri Bessillä Golden Sharded kilpikonnatiikeri. Kilpikonna lisättiin, kun osa pennuista syntyi punaisena, se pieni punainen läntti selässä näkyi vain kun kissa oli huonossa turkissa eikä näyttelyyn viety silloin.
Aika moista kameleontti-meininkiä Mumimyyn Bessillä :). Walpurin sisaruksissa oli 2 punaista urosta ja yksi hopeatäplikäs naaras, jolla myös punaisia laikkuja seassa, kuten Walpurilla. Emähän tosiaan on sinikilpikonna. Olisi mielenkiintoista tehdä W:lla pennut, jotta näkisi, mitä värejä putkahtelee… Peruskissoja on kuitenkin ylitarjonnaksi asti taas kesällä, joten taitaa jäädä kokeilematta
puna-valkoisen kollin kanssa olisi mielenkiintoista kokeilla.
Meile tuli Zooplussan tilaus kahdessa päivässä: keskiviikkon tehtiin tilaus ja perjantaina paketit olivat jo kotona.
OI, Seinäruusun kissa on ihan kuin meidän ikäherramme! Keramtabby sekin, samalla classic-kuviolla. Valkoista meillä vain ei ole noin paljoa.
Ihanan paljon on tullut kissaviestejä ja söpöjä kuvia yhden vuorokauden aikana.
Kiitos paljon niistä kissan onnellisuusmerkeistä. Kun niitä luin ja vertasin omaan kissaani, merkit kyllä täsmäävät. Häntä pystyssä koukussa, puskee, luottaa, riehuu, leikkii, syö hyvin, turkki kiiltää... Mutta sitä onnellisuutta en osaa nähdä sen silmistä. Siinäpä haastetta. :)
silmu, kyllä sinä opit näkemään kissasi onnellisuuden myös sen silmistä. Kun tunnet kissasi läpikotaisin, sen jokainen ele, silmien välke jne. kertoo sinulle, onko lemmikkisi onnellinen, sairas, terve, tyytymätön jne. Kissoilla myös, niinkuin meillä ihmisillä, on myös huonot päivänsä, senkin oppiii näkemään ja myös kokemaan, minä saan hyvin helposti Kakkosen hampaat sääriini, mikäli hänellä on oikein huono päivä, niitä onneksi on harvoin.
Kiitos linkeistä Mumimyy, Cream taddy tai red taddy valaistuksen mukaan.
Harmi ettei Esko saa jälkeläisiä, niistä ois varmaan tullu mahtavia luonteeltaan. Ja hermi ettei Eskon edellisestä ja pentuvaiheen elämästä tiedetä mitään, mutta tarkeintä on nykyisyys ja se että kissa on terve
ja leikkii niin ettei matot pysy naulaamatta lattialla. edellinen omistaja kyllä sanoi että tuo kissa on vanhemmiten tullut köllöttelijäksi…no onneks kissa päätti muuttaa sieltä meille
Harvi on kyllä kotiutunut meille älyttömän hyvin.Aluksi ajattelin ettei se kyllä sisäkissaksi enään opi kun on pitkän ikänsä ollut villinä ulkona…
No nyt se on viikon ollut sisällä,ulkorappusella käynyt pari kertaa kääntämässä,sen pidemmälle ei mitään kiinnostusta lähteä:D On sillä olkorappusilla oma peti ja ruokakuppi,siihen se aina välillä menee pötkötteleen,jos vitsii ulos lähteä.Sitten hetken päästä se raapii olkkarin ikkunan takana että pääsiskö jo sisään?
Aina sillointällöin kuitenkin se on lähtenyt muutamaksi tunniksikin ulos,yöllä se kuitenkin tulee kotiin,kiipeää kissatarhan päälle ja raapii makkarin ikkunaa että herään:)
Harvi rakastaa höpötellä mun kanssa,on kovin puheliasta sorttia nykyään.Sylissä tykkää olla,suukot ja rapsut maistuu.Yleensä se makaa keskellä sohvaa masu kohti kattoa ja kun se huomaa mut se sanoo Kurrr mau ja alkaa kehrätä ja kieriskellä rapsuja odottaen.
Toisten kissojen kanssa se tulee hyvin juttuun,ei ikinä kiusaa ketään.Joskus meidän vanhaherra Onni alkaa sille uhitteleen,mutta Harvi vaan läväyttää sitä kerran tassulla ja kääntää kylkeä ja jatkaa uniaan:)
Se on niin ihana kissa,ja tosi rakas!
Kyllä meidän kissoilla on sitten ihastuttavia tapoja. Juuri olin keittiön tason edessä avaamassa purkkia, kun yhtä’äkkiä niskassa oli kissa. Siis suoraan niskassa/hartioilla. Oli vastakkaiselta tasolta ottanut vauhtia. Aikaisemmin tapahtui sama, kun etsin hyllyltä jauhoja. Kissa niskassa, se halusi päästä minun hartioiden kautta katsomaan mitä jännää kaapissa on. Ja taas ottanut vauhtia vastakkaiselta tasolta. Arvatkaa onko yhtää naarmuja…
Vielä lisäyksenä, että tuohan on tietenkin ihan minun opettama tapa, joten itteäni saan kiittää naarmuistakin
. Siellähän ne molemmat keikkuu ja kulkevat mukana. Joskus olen postinkin hakenut laatikosta kissa harteilla. Muistatte ehkä tämän kuvan...
Kaulahuivi on tarpeeton, kun kiedot kissan hännän kaulaasi.
Emon täytyy laittaa tuo vinkki Niksi-Pirkkaan.