MInun sisäkissani kun kerran tipahti ikkunasta, se nökötti rappusten alla piilossa seuraavaan päivään mitään sanomatta vaikka etsin ja huutelin siinä ihan metrinkin päässä. Löysin sen kun huomasin kurkata sinne alle, ja sittenkään se ei liikahtanut vaan jouduin vetämään sen harjalla sieltä pois. Se ei kyllä ollut ennen ollut ulkona,joka selittää sen täydellisen liikkumattomuuden. Ehkäpä Ilona siinä jo vähän tutulla pihalla uskaltautuu hiipimään ruuan perässä sisällekin, jos se reitti on sille jo turvallisen tuntuiseksi tullut ennen. Ei se kummiskaan varmastikaan kauas ole mennyt, ihan lähellä todennäköisesti lymyilee.
Meidän uusilla naapureilla karkasi sisäkissa viime kesänä remonttimiesten jättäessä ulko-oven auki! Kissa ei ollut karannut kauas vaan piilotteli tien toisella puolella olevan "romukasan" alla. Pitkään oli piileskellyt ennenkuin uskalsi tulla esiin.
Toivottavasti Puunaisen kissa löytyy.
Kyllä se sieltä esiin tulee, kunhan vähän rohkaistuu. Tehkää namipolku sen kulkuaukon luota sisälle.
Meillä on jo kissanminttunappeja mahdollisten kulkuaukkojen kohdalla ja Ilonan lempiruokaa rappusilla kupissa… täytyy vaan toivoa että se jossain vaiheessa uskaltaa tulla esiin. Pelkään vain että se sai jonkun ihan kamalan säikähdyksen sen valjaista rimpuilun takia, voi olla vaikka satuttanut itsensä. 
Kissa on tosi varovainen oudossa ympäristössä, eikä varmasti mene kauas. Ikänsä ulkona villinä kasvaneet kisut muutivat uuteen kotiin, eikä kumpikaan niistä suostunut jalkaansa liikauttamaan kun ne laskettiin terassille. Eivät siis edes peruuttaneet sisälle, vaan ne piti sinne takaisin nostaa muutaman minuutin kuluttua. Parissa päivässä ryhtyivät ympäristöään hiljakseen tutkimaan. Jos se siellä terassin alla on, niin varmaaankin viimeistään huomenna tulee pois.
Ei Ilona ole vieläkään tullut, ei ole edes näyttäytynyt. Meillä on talo vielä sillai rakennettu ettei sinne talon alle mahdu menemään mikään kissaa isompi, joten ei voi yrittää edes hakea. Kamalinta on että on pakko mennä yöksi nukkumaan ja sulkea ovi, jättää pikkuinen sinne kylmään yksinään, eikä voi tehdä mitään sen hyväksi.
Voi Puunainen, toivottavasti Ilona palaa pian kotiin. Täällä pidetään peukkuja.
Alkuperäinen kirjoittaja: Q
Okku lähti eilen paremmille hiirestysmaille. Ikää oli 19 v.
Hyvän kissanelämän sai elää!
Sinulla on varmasti kova ikävä ystävääsi, lämmin hali sinulle
Onko, Puunainen, kissa jo uskaltautunut kotiin? Tuli mieleeni, ettei se varmaankaan herkkujen perässä tulisi, mutta olisiko sillä sellainen oma kissakuljetushäkki, jonka se tuntisi turvalliseksi paikaksi? Jos sellaisen saisi sen aistien ulottuville, se voisi ehkä uskaltaa siirtyä sinne turvaan.
Johnu, lämmin osanotto.
18-vuotias Minni kehrää sylissä ja melkein päivittäin tulee mieleen, että kuinkakohan kauan vielä.
Punkki taas käveli sen turkissa, vaikka vaan hetken piipahti pihalla?
Okulle loppu tuli nopeasti. Parissa päivässä kunto romahti, ei enää syönyt, suu haisi aivan kauhealle. Koska oli valmiiksi jo “luuta ja nahkaa” ei päätös ollut vaikea. Eläinlääkäri ei edes tutkinut enää, todettiin yhdessä että nyt on aika lähteä.
Jäi meille kotiin vielä Mytty -kissa (17v) ja Tellu -collie (1v) sekä kaksi undulaattia, joten lohduttajia riittää.
Lämmin hali johnulle.
Puunainen, joko Ilona on kotona? Tuo häkki-idea vois olla hyvä. Häkkiin lempilelut ja oikein vahvasti tuoksuvaa herkkuruokaa.
Ilonaa ei vieläkään näy eikä kuulu. Ruoka ja minttunapit ovat edelleen koskematta. Laadin jo tässä aamussa katoamisilmoituksen levitettäväksi naapuruston postilaatikoihin ja kauppojen eteisiin. Tuo kuljetushäkki-idea ei valitettavasti toimi, koska Ilona pelkää ja karttaa sitä. Ollaan mietitty että pitäisi saada jostain (eläinsuojeluyhdistyksestä?) sellainen loukutushäkki jos se yön aikana menisi sellaiseen.
Lämmin osanotto minultakin Johnulle.
Tilanteeseen päivitys!
Käytiin hakemassa KSEY:ltä kissaloukku, joka olikin umpitavaraa eikä onneksi häkki. Mutta ennen kuin ehdittiin suunnitella sen laittoa, kävin kurkkimassa talon alle ja yritin tarjota Ilonalle portaille jätettyä ruokakippoa, ja se tuli! 
Ehdin silitellä Ilonaa ja houkutella sen esiin, ja sain sen syliinkin, mutta sitten se säikähti meidän äitiä, joka näytti kai ulkovaatteissa liian vieraalta ja rimpuili sylistä takaisin talon alle. 
Olen nyt kaksi kertaa saanut Ilonan houkuteltua ihan näköetäisyydelle, mutta en enää yhtä lähelle. Käsittelin netissä olleen ohjeen mukaan loukun Feliwaylla ja laitoin sisään pirkan meriherkkuja, mutta en saanut Ilonaa tulemaan lähemmäs. Nyt loukku ja ruoka odottelevat kissan tuloa ulkona. Minua vaan arveluttaa että siinä Feliwayssa on niin hirveän voimakas haju, ja Ilona saattaa vielä yhdistää sen jotenkin kuljetuskoppaan kun siihen on aina ruiskutettu ohjeen mukaan Feliwayta…
Joka tapauksessa nyt tiedän ihan varmasti että Ilona on lähellä, ja varmaan tulee esiin ennemmin tai myöhemmin uudestaan.
Hyviä uutisia kun tiedät ettö se on siinä ohan lähellä. Nälkä sen saa tulemaan luoksesi luultavimmin, mutta se on kyllä todella varuillaan niinkuin huomasitkin jo valitettavasti. Onnea!
Todella hyvä uutinen, että Ilona on hengissä, ei ole siis juossut auton alle. Uskon, että saat häent pian uudestaan syliin.
Hurraa, Ilona on kotona! 
Loukkusuunnitelma pääsi melkein loppuun asti, eli Ilona tuli jo syömään ihan loukun alkupäästä seinpaloja, mutta sitten yhtäkkiä otti spurtin kohti rappusia ja sukelsi sinne alle. Minä menin sisään odottamaan, ja kun kurkkasin ulos, Ilona tuli rappujen alta ja alkoi varovasti nousta sisään. Maanittelemalla tultiin eteiseen asti, ja painajainen oli ohi! 
Nyt Ilona on vielä vähän vauhkona ja silmät mustina, mutta rauhottuu koko ajan. Oli jo sylissä ja kiehnäsi kaikkien nilkat. Tällä hetkellä maistuu ruoka ymmärrettävistä syistä!
Vielä kun ymmärtäisi miten ihmeessä tästä voi jatkaa valjaskoulutusta. Voin kuvitella että tämän jälkeen niiden laittaminen on kauhun paikka.
Varmaan hurja seikkailu ollut kissaparalla. Hienoa teille kaikille, että kissa on ehjänä kotona.
Voisitkos Puunainen ajatella, että Ilonalle rakennettaisiin verkotettu ulkotarha?