Kun kokeilee kissaa pestä ensimmäisen kerran en suosittele suihkun käyttöä se ääni pelottaa kissa jos ei ole siihen tottunut ja voi olla aika nopea lähtö. Toinen asia ettei pidä kissa upottaa vesi astiaan. Minä otin ämpäriin lämmintä vettä sauna kuupan ja kissa lattialla mielummin jonku maton päällä ettei märkä jalka lipeä itse istuin polvilla lattialla ja kissa edessä kevyesti topisella kädellä kiinni pitäen rauhallisesti jutelle kaadoin hiljaa vettä kissan päälle (ei päähän) pesuainetta käytin vasta sitten kun olin kissan pessyt muutaman onnistuneen kerran vetellä
Ja jos mun anopilta kysyttäisiin kissanpesuneuvoja, niin hän sanoisi, ettei kannata kissaa pestä samalla kertaa kun itse menee saunaan, vaan mieluiten paljon vaatetta päälle ja hanskat. Juu, yleensä saunassa viihtyvä ja vettä pelkäämätön maatiaiskatti oli sairauden takia joutunut ensimmäistä kertaa pesuun ja pakeni rintamusta ja selkää pitkin täydessä paniikissa. Jälki oli sen mukaista.
Mä olen kymmeniä kissoja pessyt omia ja vieraita varmaan satoja kertoja eikä yksikään kissa ole mua kynsinyt. Siinä hommassa täytyy edetä rauhalisesti ja hallitusti ja myös hitaasti ja pää on se mikä pestään viimeksi ja silloin vettä laitetaan vaan kädellä.
Minun tutun kissan kävin aina pesemässä näyttelyyn ja aina kun menin sinne kissa meni piiloon aatteli taas se hullu ämmä tuli ja pesee mut mutta joka kerta se kissa oli itse rauhallisesti paikalla väliin huusi kyllä surkeasti mutta pakoo ei yrittänyt eikä kynsinyt tai purrut
Tuossa mun anopin tapuksessa hän ihan kuvitteli ollevansa rauhallinen ja varovainen, mutta ei kissan mielestä tarpeeksi, Sittemmin hän on kissan saanut pestyä ihan onnistuneesti,
Nyt on söpöt neitokaiset koko pääsiäisen mun hoidossa. aitaa yöt mennä eri kerroksissa, kun Eskimolla on ollu huono ilta tänään. Naama kurtussa sähisssy illan. Samaan sänkyyn mahtui vaan toinen tytöistä ja sitä sitten mulkoili vihasesti. Aina välillä nousi kesken unien ja hyökki murahdellen tavottamaan Mangon mahaa, onneksi olin lähellä ettei muuta käyny.
Myöhemmin alkoi mullekin murisemaan kun menin sängylle istumaan, silittelemään Eskimoa ja juttelin vaan Eskimolle että mentäiskö syömään.Tollasta murinaa ja irvistelyä en olekaan pahemmin Eskimolla nähny…
Onks toi nyt sitteen normaalia ja olenko liikaa kissojen lähellä?
Kateus teettää kaikenlaista. Nyt ei ole hoitokissojen omistaja paikalla, niin Eskimo pelkää, että neidit jäävät hänen riesakseen.
Juu kahdessa eri kerroksessaa nukuttiin.Samaa olen miekin tuuminu, että taitaa eno-Eskimo olla toodella kateellinen. Päivällä varttitunnin költöttelin Eskimon vieressä ja kaikki oli mitä parhaimmin,kun vain hän sai mun rapsutuksia.
Ja näkisittenpä Eskon ilmeen kun tytöt leikki sen foliopalloilla…piti siihen mennä sähähtämään ja säikyttämään pienet.
Enpä ois 2v takaperin uskonu, että meilläkin joskus on KOLME kissaa yhtäaikaa huushollissa.
Mun mielikuvitus lähtee liikkeelle kun mä mietin mumimyyn kissapesulaa ;D
Kissat ovat aivan ihania…ja…kamalia.
Tässä meitin nykyinen 11 v.Jallu.
Persoona jota ei lellitä.
Pari isoa punkkia jo Susussa:(
Ilona osaa ottaa rennosti.
Vielä iso kiitos mumimyylle, jonka tarkkojen ohjeiden avulla löytyi juuri oikea kampa. 
Noora ei oikein harjoista tai karstoista tykkää, mutta tuon mustan kamman se hyväksyy. Olen sillä päivittäin selvitellyt Nooran kaulakarvoja, eikä uusia huopatakkuja ole syntynyt.
Kurppa, eikös Frontlinen pitäisi torjua punkkeja? Sitä voisi laittaa Susulle niskaan jos teillä on noin punkkeisaa.
Onpa suloinen Ilona,nauttii lämmöstä,
Jallu luuraa ulkona,öisin pitää avata ikkuna että pääsee sisälle.
Maalaiskissan elämän vapautta.
Luin uutena tulokkaana ketjun alusta loppuun.
Olen aina ollut kissaihminen,vaikka koiriakin on ollut ja lehmiä ja hevonenkin,kanoja ja kalkkunoita,mutta ne on mennyttä aikaa.
Siis kissoista,ne ovat suloisia,ihania hankalia,oikukkaita passattavia.
Väittääkö kukaan vastaan?
Kissaa pitää hoitaa hyvin,ennenvanhaan,kissoja pidetiin siksi,että ne pitivät hiiret ja rotat kurissa,näin maaseudulla.
Ei niitä ajateltu lemmikkeinä.
Koirakin pidettiin hyötyeläiminä,talon vahtina ja metsästykseen.
Maalla kaikille oli tilaa.On vieläkin.
Meillä kissat olivat aina "pelastettuja" kun joku muu ei niitä voinut pitää.On tämä Jallukin.
Olen usein miettinyt,ottaisinko koiran,mutta ehkä en,jos jonkun otan,siis lisää,olkoon se kissa,mutta ei näillä näkymin.Mutta kaipaan kissalta hellyyttä,itselleni,Jallu on "minä itte" ei tule syliin eikä sitä lellitä.
Kaikille kissaihmisille toivotan onnea kattienne kanssa,ne ovat suloisia lemmikkejä,mutta muistakaa,eivät ne korvaa ihmistä,ihminen on kuitenkin hieman eri asia.
Vanha sanontahan on "ei eläintä kannata itkeä,itke vasta ihmistä".
Tarkoittaa varmaan ettei eläintä,vaikka se on kuinka rakas,voi laittaa ihmisen asemaan.
Huono olen sanomaan,olen itsekin itkenyt,koiraa ,kissaa ,lehmää, mutta muistakaa kuitenkin joku arvojärjestys.
Ajatuksia kun on vähän ikävä,kaikkea,ihmistä ja vaikka sitä kissaa.
Puunainen, mikä tuo aine on? Kuukkelilla en heti tainnut törmätä oikeaan. Siis se frontine? Eläinlääkäriltä vai apteekista vai mistä…?
hömpis se aine on frontline.tosi helppo!laitoin just meidän petrukselle!
siis tietysti hömppis!
Meidän kissaherra Täplä
Viime viikolla pihassamme havaittiin pantteri!
Havina mun edesmennyt punavalkoinen kisutyttö oli Täplä myös 
Jostain puutarhalehdestä bongasin vinkin, että koirankarvaa voi laittaa vaikka kanaverkkopalleron sisään ja ripustaa puuhun lintuja varten. No, meillä kun on melkolailla irronnut kollista karvaa viime aikoina, niin ajattelin että kait se kissankarvakin käy. Sinitiainen on jo käynyt useaan otteeseen nyhtämässä karvapalloa - ei taida tintti tietää, että on vihollisen villaa 