Meillä on käytössä kotimaisen Catmaxin kiipeilypuu http://www.kissahuonekalut.fi/catmaxkokoonpanot/index.htm. Ollaan oltu todella tyytyväisiä 
Meillä valittiin osat mielen mukaan, mutta ihan kivoja noi valmiit kokonaisuudetkin on. Osien paikkaa voi helposti vaihdella, niin saa vaihtelua. Noi sukkasuun linkin riippikset on kyllä makeita, täytyy katsoa, jos sais itse väsättyä jotain ton tyylistä tähän meidän puuhun.
Sivulla 561 on kuvia meidän kollien kiipeilypuusta, ostettu Mustista ja mirristä. Ei tommosta pahvitötteröistä rakennettua voi suositella, valitettavasti. Se osa mistä roikkuu se pallo ja jota ei ole tuettu niin ylhäältä kuin alhaaltakin, on jo ihan remppa, kun toi reilu viisikiloinen pikkukissa ponnistelee sieltä kirjahyllyn päälle. Varmaan katkeis koko putki, jos toi isompi seitsemänkiloinen yrittäisi samaa…
Sepä noissa pahviputkissa onkin, niitä saa aina kauhulla katsoa, kun meidän läski roikale loikkii niillä. Noissa Pet Funin puissa on rungot kokopuisia ja riippumattojen tukitangot tukevaa terästä eli niiden pitäisi kestää isommankin kissan touhuilut (ja kahden kissan läpsimisleikit eri tasojen välillä).
Tänään oli aika antaa Nooralle mahdollisuus valjasulkoiluun talutushihnassa. Homma alkoi tarhasta jossa pistin taluttimen paikalleen ja sitten avattiin ovi. Nooralta meni itse asiassa hetki tajuta missä mennään, ja sen jälkeen se alkoikin mennä innoissaan.
Kierroksen aikana tarkastettiin mm. tarhan ulkopuoli, pensasmustikoiden istutusalue, auto, polku talon vieressä, kuisti ja tietenkin koko homman kohokohta: hiekkakasa. Sitä vasta oli kiva kaapia ja kuopsuttaa ja sitten maata hiekalla. Voi auvoa. 
Kaikki olisi mennyt hienosti, mutta sitten Ilona sekosi. Se ei jostain syystä ymmärtänyt, että tarhan ulkopuolella tassutteleva musta pitkäkarva voisi olla sama kissa kuin tarhan sisässä tassutellut musta pitkäkarva, ja sai hepulin. Noora säikähti Ilonan parkua ja yritti karkuun. Kaikeksi onneksi Noora ei ole yhtä paniikkialtis, joten sain sen lopulta syliin ja kannoin sisälle. Siihen päättyi ensimmäinen valjasulkoilutus. Lopusta huolimatta jäi hyvä tunne että tästä se aukenee.
Ai niin, ja haavan norkoista jäi Nooran turkkiin ihan hirveästi pikku möhmyjä, joiden pois karstaaminen oli melkoinen homma.
Niin-heh siis mulla voi olla kaikki noin levällää keittiön pöydällä kun on toi tehokas vartija joka vahtii, että ruusupussissa ja pinkissä pussissa säilyy hopealangat ja helmet. Ja siitä handelsbankkenistakaan ei ole vaaraa kun tilit on aina tyhjät 
Ei ne kissat muuten aina muilta vaistoiltaan ulkonäöstä toisiaan tunne, Poikien kanssa kävelyllä ollessa tuli kerran vieras irtokissa vastaan. Jännä veti heti kaikki puolustusasemat päälle Bonhamin pyöriessä jaloissani. Tilanteen lauettua Jännä oli niin tohkeissaan ja vaistejensa varassa, että Bonham piti tunnistaa häntä pörhöllä ja varovasti haistellen käpälä varautuneesti tanassa.
Miks kamera ei oo saatavilla silloin kun sitä tarvitsee. Ihnmettelin että mitä Lilli kiljuu makkarissa niin menin katsomaan. Kummatkin likat ängenneet samaan vaatekaapinhyllyyn ja Ninnillä Lillin tassu suussa. Lillin ilme juuri semmoinen että apua nyt se syö miut kääk ÄITIIIIII AUTA!
Kesäpäivän lorvailua!
Tuolla on jotain!
Vieläköhän Ilona olisi mahdollista opettaa valjaisiin, jos sille hommaisi omat vänttiset? Nooran mielestä pihalla kävely on niin kivaa, ettei se olisi halunnut lopettaa tänään ollenkaan. Kun se vietiin sisään, seurasi pitkä protestointi ja takaisin ulos kinuaminen.
Te olette niin kehuneet joskus vänttisiä. Saako niitä ihan perus eläinkaupoista vai pitääkö tilata jostain?
Eskimolla on sellaset tavikset ja meinaa olla jo entiset.
Kyllä meillä ainakin myydään Vänttisiä ihan tavallisessa eläinkaupassa nimeltä Musti ja Mirri.
Nobile
Mustista ja Mirristä mekin vänttiset Nooralle hankittiin. Faunattaressakin niitä on myynnissä, mutta jostain syystä omistaja ei halunnut niitä meille myydä.
Ai Mustista ja Mirristä?? Kappas vaan, kiitos
Aamu-unisuutta klo 12 aikoihin. Vissiinkin pedissä oli liian lämmintä nukkua.
Mä sain perjantaina tosi kipeän pureman käteen meitin kissalta ja nyt sitä jomottaa enemmän kun eilen. Kulmahampaat uppos tosi hyvin etusormen ja peukalon välissä olevaan lihaan.
Onneks jäykkisrokotus on kunnossa, mut vähän huolestuttaa toi punanen turvotus.
Ei pitäis näppejään työntää jokapaikkaa jos on kaks uroskissaa meinaa tapella.
Seinäruusu lääkärii ja antipiootti kuuri ennekuin pahanee
Alan pikkuhiljaa olla sun kanssa samaa mieltä, että menen.
illalla tää oli jo huomattavasti parempi- sain tiskattuakin, mutta tänään on taas keljumpi. Peukalon turvotus on laskenu vvoltaren ansiosta, mut
toi taivutus ei onnistu. Jännä ettei siitä tullu kun pisaran verran verta.
Seinäruusu lääkäriin! Aikanaan kun kipeä kissa puri kulmahampaansa peukalosta läpi, niin lääkäri sanoi että kissan purema vaatii AINA antibiootit. Ja niin vaati, turposi yön aikana järkyttäväksi putikaksi…
Oho no sitten kyllä tottelen ihan mukisematta. Ja mie kun vaan ajattelin, että kyllähän se tästä…Kiitos teille
teille.
Antibiootti alkaa jo purra ja kohta taas peukalo ei ole enää "keskellä"kämmentä.
On se vaan hurja miten noi eläinten puremat vaikuttaa. Ennenkin ollu puremia, mutta ei koskaan noin
pahaa jälkeä tullu edes koiran puremasta. Ainoastaan kolme reikää ja verta ei juur kuin pisaran verran, mutta se yks hammas vaan uppos tosi hyvin ja syvälle.
Me ollaan ihmetelty ton Eskon pihareviirin valtaamista. Leikattu poika ja omistaa koko pihan jossa on sentäs 7 erillistä asuntoa. ykkösasunnossa asuu 2 kissaa joista toinen on sisäkissa ja toinen ulkona seikkailija. Sinnehän tuo meitiin leijona tavoitti ärisemään ja pääsi valjaistaan aidan alla irti. Onneksi sain Eskon hännästä ennenkuin ois tullu tappelu. Siinä sitten mulle sähis ja muris ja kun yritin nostaa syliin niin käteen NAPS.