Meinasin jo aikaisemmin Pisamakello kirjottaa, että täytyykö kisu viedä eläinlääkäriin, rauhoittaa, että saat takut pois. Mutta tosi hyvä , jos pystyy ilman rauhoitusta.
Ja mun mielestä sun ei enää tarvitse neuvotella sen miehen kanssa,jos kisu ei teille sopeudu ja joudut viemään sen eläinhoitolaan odottamaan uutta kotia.
Mutta pidetään peukut pystyssä, että sopeutuvat toisiinsa.
Joka tapauksessa sä olet pelastava enkeli sille.
Kyllä meilläkin molemmat kissat tuntevat nimensä ja lempinimensä. Tuntevat myös huutelun “ulos, pihalle” kun kutsun niitä ulos ovenraossa. Vallu myös osaa rynnätä ovelle vastaan, jos ikkunasta näen miehen tulevan kotiin ja sanon Vallulle, että “poika tulee”. Silloin pitää mennä ulos vastaanottamaan isäntää ja Vallu juoksee häntä pystyssä pihan poikki niin pitkälle vastaan kuin vaan ehtii. On siis vähän isännän kissa…
Ja Vallu täyttää tänään 11! Onpas siitä jo pitkä aika, kun se tuli kantokopasta häntä pörröllä miehen yksiöön asumaan. Vallu onkin asunnut miehen kanssa pidempään kuin minä 
Näyttää hyvältä Hildan kanssa. En olisi uskonut, että ulkoa pelastettu, oman onnensa nojassa ollut kissa voisi rakkaudella ja huolenpidolla oppia näin nopeasti. Etenkin kun edellinen "omistaja" kertoi sen olevan toivoton tapaus, joka tekee tarpeensa mihin sattuu eikä välitä hellyydestä ja on täysin ulkokissa eikä sopeudu sisälle. Muutaman päivän mitä on meillä ollut se on näyttänyt olevansa viisas ja oppimiskykyinen kissa, eikä ole kertaakaan edes pyytänyt ulos.
Tykkää nukkua sängyllä pehmeällä peitolla, paikka minne se ei ole aikoihin varmasti päässyt. Ensimmäisenä päivänä teki tarpeensa kylppärin lattialle. Ei tarvinnut kuin kerran kantaa se laatikolle ja jatkossa kaikki tarpeet on tehty laatikkoon! Pikkuhiljaa on opeteltu harjaamista pienissä määriin. Läpsäyttää pehmeällä tassulla, kun ei enää halua. Turkki on vielä huonossa kunnossa, mutta kyljissä olevat nyrkinkokoiset takut, jotka selvästi kiristivät sen nahkaa, on saatu pois. Pienempiä takkuja on vielä aremmissa paikoissa, jotka leikataan ajan kanssa tai sitten viedään eläinlääkärin leikattavaksi. Ruoka maistuu ja eiköhän Hilda ole löytänyt loppuelämän kodin, jossa saa viettää vanhuuspäivänsä. Tällä tarinalla taitaa olla onnellinen loppu!
Hildan tarinasta tulee tippa linssiin. snif Tässähän pitäisi päästä halaamaan jotakin, kun tulee Pisamakellon tarinasta niin hyvä mieli. Onnea yhteiseen taipaleeseen Pisamakellolle ja Hildalle! =D
Kiitos Onnelanemäntä! Mä annan sulle virtuaalihalin (kirjoitin vahingossa virtuaalihain, piti korjata 
Ja kiitos myös peukuista sekä lämpöisistä ajatuksista!
Hilda taitaa olla aika onnellinen, siltä näyttäisi. Hieno kissahan hän on ja vielä kun turkki saadaan kuntoon, kuinka upea onkaan.
Ihanaa, ihanaa kuulla noin hyviä uutisia 
. Oot tehnyt loistotyön .
On niin mukava kuulla tällaisesta, kun töissä taas törmää ihan vastakkaiseen. Taas jäi sunnuntaina kiinni koirien salakuljettajat, ja kun - muiden seuraamusten lisäksi - ne koirat palautettiin Venäjälle, tekee pahaa ajatella, mikä niiden kohtalo siellä on. Vaikka vielä pahempi olisi ollut, jos ne olisivat jääneet Suomeen. Olemme kuulleet, että näitä salakuljetettuja pentuja myydään juuri niille, joilla on Suomessa eläintenpitokielto, ja tietysti myös muille piittaamattomille, joille merkitsee vain se, että hinta on halpa, viis siitä onko koira terve vai sairas, rokotukset ja paperit kunnossa vai ei, kasvanut kurjissa oloissa pentutehtaassa jne.
Kiitos teille! Tuntuu ihanalta, jos voin jotenkin korvata sen ei-niin-onnellista menneisyyttä. Ja nähdä miten kaltoinkohdeltukin eläin voi pienessäkin ajassa reagoida välittämiseen. Ja kissa on tosi kaunotar jo nyt. Ulkonäöllä ei minulle ole merkitystä, olisin sen hakenut pois joka tapauksessa, mutta upea Hilda on. Ja kai jokainen “äiti” on ylpeä omasta “lapsukaisestaan”
Ja niin se on, että vaikka lemmikki olisi minkä näköinen vain, on se omistajan mielestä maailman kaunein - ja niin sen kuuluukin olla. Hilda on kyllä mielestäni ihan kaunotar. Saat Hildasta varmaan aivan ihanan ystävän, kun aivan varmasti osaa arvostaa hyvää hoitoa. Meillä tämä arempi adoptoitu on sitten niin kiintynyt minuun, että siitä on ihan tolkku poissa. Ja on tästä ronskimmastakin tullut niin pehmee poika, ihan vain pussailisi.
Pisamakello, tosi hieno teko ja ihana kuulla että elo alkaa sujua/ kissa kuntoutua. pyyhkii linssejään
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Hienoa, Pisamakello! Hilda on kaunis, kunhan sen turkki tulee kuntoon!
Kaunis katti, toivottavasti turkki on pian kunnossa, jottei takut satu ja kiristä. Pahimmathan saitte onneksi jo pois. Onnelliselta ainakin kuvissa näyttää, ihanaa, että on välittäviä ihmisiä.
Meillä ei tosiaan nimeä tunnisteta tai ei ne tunnusta tunnistavansa. He ovat itsenäisiä olentja, joita ei palvelijan huudot paljon lotkauta. Tulevat luokse, jos se heille sopii, kaikenlainen lässyttäminen on muutenkin ihan tylsää. Varsinkin Viirun mielestä, hän on majesteeetti, jota kosketaan vain luvalla. Onneksi kissoilla ei ole ihan kaikki samassa protokollassa kuin ihmisillä, muuten varmaan ptiäisi täyttää koskemiseen lupa-anomus 7 kappaleena, jonka hänen korkeutensa hylkää tai hyväksyy mielensä mukaan
Hän on siis se, joka ihmistä lähestyy, håän tulee puskemaan, jos on asiaa, mutta häntä ei lähestytä. Jos lähestytään, hän lähtee mielenosoituksellisesti pois paikalta. Oona on muuten vain sekaisin, jalkeilla oleva ihminen on pelottava, makuulla oleva ihminen on kiva.
Pisamakello onpa söpö kissa.
Kissakuume on hieman iskenyt ja mietin, että pitäisikö mennä Turkuun kissanäyttelyyn. Siellä näkisi monia rotuja ihan livenä.
Tänään eräs asiakas teetti avaimen ja sanoi, että ovi pitää olla koko ajan takalukossa, muuten kissa avaa se. Kertoi ettei sellaista paikkaa tahdo kotona olla johon kissa ei pääsisi ja jos vessan oven laittaa kiinni se käy silppuamassa vessapaperi rullan pieniksi silpuksi, mutta jos ovi on auki saa rulla olla rauhassa. On vaan niin ihania;)
Joo, on ne ihania! 
Kun meiän misset oppi pentuna oven avaamisen, meillä jäätyi useampi kukka. Oli nimittäin talvipakkanen ja kissat avasivat yhteistuumin pari ovea sepposen selälleen.
Asiaan auttoi se, että käänsimme sisemmistä ovista kahvat. Ylöspäin kissa ei jaksa kahvaa nostaa, vaikka se idean selvsti oivaltaakin. (Lisähupia saa vieraista, jotka ovat kahvojemme kanssa ihan ulalla… 
)
Nobile
Meidän katit osaa myös avata ulko-oven, mutta tekevät sitä vain, jos ei ole ihmisiä sisällä päästämässä ulos.
Oona pääsee tänään nyt eläinlääkäriin. Eilen illalla alkoi taas kuola valumaan suusta ja takajalat ei oikein kantaneet. hän raahautui syliini etsimään turvaa ja naukaisi välillä oikein sydäntäsärkevällä äänellä. Aamulla vielä oli erittäin arka ja kaula oli kuolasta märkänä.
Takajalkojen tilaa tässä kohtauksessa kuvaa ehkä parhaiten se, että jäntevyys puuttuu, hypätessä se menee alas etujalat edellä ja takajalat tömähtää miten sattuu perässä. Nostaessa jalat sojottavat sivulle päin ja varpaat ovat jännittyneet erilleen ja kynnet esille. Yrittää etutassuilla kompensoida tätä ja pyrkii niilläkin tarrautumaan kiinni.
Välillä nieleskelee ilmeiseti kuolaansa. korvat on luimussa ja silmät pelokkaan oloiset. Eläinlääkäri puhelimessa epäili pelkoreaktiota, mutta katsotaan nyt veriarvot yms, jotta saadaan joitain juttuja poissuljettua.
Sitten pitää miettiä jatkoa. Vaikea päätös edessä.
Kyllä ne on ihania, täytyy minunkin hehkuttaa, sillä sain eilen oikein kunnolla rapsuttaa meidän vanhaa kissaa joka asuu pojalla. Se ei(kissa) yleensä ole koskaan nukkunut sängyssä, ainakaan silloin kun siellä on ihmisiä. Miniä nauroi, kun poika oli reisussa kolme päivää kissa oli mennyt miniän viereen, kaiketi miehen korvikkeeksi, ettei miniä tuntenut oloaan yksinäiseksi. Osaa ne kissat ajatella.