Emo, ihan normaalia, ainakin meillä 
Meillä on myös mallia huovutettu kissa joka kevät, miten on eläimelle luotu tommonen karva, vaikka kuin talvet harjaa ja kevättä kohti selvittelee ja taas harjaa takkuja niin yhtä samaa huopunutta kovaa kökköä se on joka kevät, ei ikinä enää pitkäkarvasta kissaa.
Anni tyttö on normaali lyhyt karvanen ja ilmankos se onkin ns. miun kissa.
Voi itku, kun on taas kauhee kissakuume vallalla. Viikonlopun sain pallutella tällaista ipanaa. Iiihhhana sylipoju. 
Vaikka en minä silti juuri tuollaista itselleni ottaisi, karvattomuus tuo liikaa huolehtimista mukanaan ja on tuo ulkonäkökin vähän…köh
Mutta luonne ihan täys kymppi! 
Hmmh, aina noista mun kuvista tulee tuollaisia jättiläisiä. 
Söpönen♥ Ragdoll? Tuollainen pörrökissa olis ihana, mutta allergian takia joudun katselemaan vähemmän pöliseviä turkkeja.
Vai Pyhä Birma,joksi minä olen Myskimalvan kissaa luullut.Kauniit silmät,ja viikset näkyy hauskasti tummia "kasvoja "vasten.
Viime viikon ihanan lämpimissä illoissa teimme Nuuttipojan kanssa iltakävelyjä. Nuutti on sininaamio pyhä birma, mutta ilta-auringossa suklaaperimä paljastuu 
Yritin laittaa yhden Mummo-sarjakuvastripin tähän, mutta en osannut pienentää sitä, eikä se mahtunut kokonaan näkyviin, harmi.
Muffini, stripin sai kokonaan näkyviin klikkaamalla sitä. Olisit vaan antanut olla 
Pionina, jos mun mies on samassa huoneessa maatiaiskissan kanssa, sen alkaa henkeen ottamaan, mutta noi meidän kuusi lyhytkarvaista itämaista ei tee oikein mitään. Ei ainakaan niin paljon, että se viitsisi koskaan siivota.
OK, uus yritys 
Vähän hankala katottava tuo on, pitää opetella niitä pienennysjuttuja 
Kiitos tiedosta Q, itämainen lyhytkarva onkin mulle ihan uus tuttavuus! Googlesta opiskelin, että se on käytännössä sama, kuin siamilainen. Onko niiden luonnekin samanlainen? Yhden siamilaisen aikanaan tunsin, aika hyperaktiivinen otus. =:o Paljonko noista lähtee karvaa?
Cornish rexiä olen mielessäni tähän asti ajatellut, juurikin tuon turkkiasian vuoksi. Ja tietysti ihanan, sosiaalisen luonteen! Osaaatko verrata itämaista ja cornaria luonteen puoleen toisiinsa?
Pionina, käytännössä se menee niin, että siamilainen on itämainen lyhytkarva, mutta itämainen lyhytkarva ei välttämättä ole siamilainen Tämä siksi, koska itäm.lk käsittää eri tyyppejä ja eritoten värejä vaikka kuinka paljon. On siamilaista, seychellien lyhytkarvaa ja itämaista lyhytkarvaa ja näiden varianttia (joka tarkoittaa, että sen perimässä on pitkäkarvaa). Sen lisäksi näistä kaikista löytyy myös pitkäkarvaversiot Minulla itämainen pitkäkarva, joka tunnettiin ennen javaneesina.
Aktiivisiahan itikset kyllä ovat verrattuna moneen muuhun rotuun. Sekä erittäin ihmisrakkaita, läheisyyden- ja hellyydenkipeitä . Jos haluaa sylikissan, itämaisesta sellaisen saa varmimmin.
Nipsu on väriltään ruskea ticked tabby ja siis itäm.pitkäkarva. Erottaa lyhytkarvasta tuuheakarvaisesta hännästä, pöksyistä ja kauluksesta (jota ei Nipsulla vielä ole).
Tässä meidän poika kuvattuna näyttelykunnossa.
(PS. Anteeksi, että sotkeuduin asiaan, vaikka kysyit Qlta. Toivottavasti ei haittaa?) 
Juu, ei mua ainakaan haittaa, hyvä vaan että tulee tietoa monelta suunnalta!
Kaunis on Nipsu, ja ihanan värinen! Onko noillakin sellainen peruskissan kaksinkertainen turkki, vai sellainen ihan ohut? Onko se sama, lyhytkarvaisilla ja pitkäkarvaisilla? Tuon turkki näyttää kuvassa paksummalle kuin sen tuntemani siamilaisen,mutta kuvista nyt ei koskaan niin tiedä.
Pakko vielä kysyä tuosta väristä. Ruskean ymmärrän, mutta mitä tuo ticked tabby tarkoittaa? Ei sillä, että kissan väri nyt niin ratkaiseva olisi, mutta kertakaikkisen hieno väritys tuo on.
Kiva
Lyhytkarvoilla on erittäin ohut turkki, ihan ihonmyötäinen ja yksittäinen karva on tosi lyhyt. Pitkäkarvaisilla turkin laatu on melko samanlainen muuten, mutta yksittäinen karva itsessään on pitempi ja saa kissalle paksumman turkin vaikutelman. Aluskarva näiltäkin puuttuu eli kissa on herkkä kylmälle. Itämainen on ihana lämpöpatteri sylissä, sillä kissan normaali ruumiinlämpö on n. 38.5 ja kun on ohut turkki, kissa tuntuu sylissä jopa kuumalta, koska kropan lämpö tuntuu selvästi. Paksuturkkisilla tätä ei koskaan pääse kokemaan kuten esim. meidän birmoilla, koska turkki eristää niin hyvin.
Ticked tarkoittaa sitä, että yksittäinen karva on raidoittunut. Esim. abessinialaisella on vastaava karvan väritys. Tabby tarkoittaa tabbykuviota, joka ticked tabbyllä näkyy oikeastaan vain päässä, kaulassa ja etujaloissa olevissa raidoissa, koska muu kroppa on ticked-kuvioinen. Näitä ticked tabbyja on itämaisissa ruskean lisäksi ainakin sinisenä ja punaisena, hyvin kauniita ja erikoisia värejä kaikki.
Kiitos, MamaRosso. Tuo selvensi asiaa paljon!
Juuri sylissä viihtyvää kissaa toivoisin. Ollaan koko perhe sellaisia rapsuttelijoita. 
Tässä näitä remppasotkuja järjestelen, että saisi jonniinmoisen juhannuksen vietettyä. Tuli vielä vastaan Vinkun karvatupposia(laitoin minigrippipussiin ja tekstin päälle) - kaamea ikävä iski, vaikka mielessähän tuo on joka päivä. Menee varmaan yli vuosi ennenkuin oon päässyt tuon asian päälle, oisin niin vielä kovasti pitänyt “mustan rusakkoni”(yksi näistä lempinimistä, mokoma ei päässyt eroon arkuudestaan, niin huonosti oli pidetty aiemmin).
Mitähän lempinimiä hällä olikaan, oikea nimi Vincent;
Vinku, vimpula, vilpertti, kirppu, musta rusakko, vili vilpertti, karvanoppa, kulteli(tietysti), pupu, vincent Vilander(nimi kun liikkui että vilahdus vain kävi), vincent wiiksikuono jne jne… voi nyyh!
Ei haittaa, että joku muu ehti vastaamaan. Hyvä vaan, kun en oo ite kysymystä huomannut aikaisemmin. Itämainen lyhytkarva ja siamilainen ovat siis periaatteessa ihan samanlaisia kissoja, ne jaetaan roduiksi värigeenien perusteella. Ne ovat siis sisarusrotuja. Siamilainen on siis se vanha perinteinen itämainen rotu, jolla on naamioväritys, mutta myöhemmin siitä on jalostettu itämainen lyhytkarva risteyttämällä siihen kissoja joilla ei ole naamioväritystä, näin on saatu "naamiottomia siamilaisia". Ja sitten tämän jälkeen on alkanut syntymään myös valkolaikullisia naamiokissoja, mikä on siamilaisilla värivirhe, niin nykyään ne rekisteröidään omaksi rodukseen, eli seychellien lyhytkarva. Ja tosiaan pitkäkarvamuunnokset kaikista, kuten aikaisemmin tuli ilmi. Meidän ekaan pentueeseen syntyi kaikkia kolmea lyhytkarvarotua.
Meillä irtoaa karvaa kyllä jonkinverran, mutta on meillä kuusi kissaakin. Ja tosiaan kannattaa käydä tutustumassa, jonkun kasvattajan luona kissoihin. Useamman kissan taloudessa varmaan tulee allerginen reaktio jos se on tullakseen.
Pakko pistä vielä kuvat meidän ekoista vauvoista
Ylemmässä kuvassa on meidän itämaiset lyhytkarvat ja alimmassa noi naamiokissat.
Eli tässä on valkolaikullinen ruskeatäplikäs kissa, kokonaan musta ja kaksi ruskeatäplikästä
Ja tässä ylinnä seyhellien lyhytkarva, eli valkolaikullinen naamio ja kaksi siamilaista. Toinen on tabbynaamiollinen, eli näkyy raitoja ja toinen perinteinen ruskeanaamio
Hih, värisotkuja taas. Eli alakuvan kissat on ihan samanväriset kun yläkuvan kissat, mutta niillä on naamiogeeni, jolloin väri kehittyy vain kissan päähän häntään ja jalkoihin. Naamiokissa syntyy valkoisena ja väri kehittyy vasta myöhemmin, tuo meidän ruskeanaamio tummuu edelleen, on jo ihan tervan värinen.
voi vähis, tiedän tuon tunteen 
Mulla oli joskus todella iso kissa, joka sairastui ja piti lopettaa aika nuorena. Se oli sellainen hyväntahtoinen ja vähän hömelö, kovin seurallinen. Sillä oli hassu tapa kävellä tepastellen, ja kun se oli kissaksi iso, siitä tepastelusta kuului aika kova ääni. Pitkän aikaa sen kuoleman jälkeen mä vielä kuulin sen askeleet perässäni.
Jokaisen kuolleen lemmikin jälkeen on ollut aina suht pitkä aika, mun en ole voinut katsoa valokuvia kyseisestä lemmikistä. Ja sen olen huomannut, että kaikkein rakkaimmat unohtuvat eniten. Olisko se jotain aktiivista unohtamista sitten. Muistan elävästi vielä viidentoista vuoden jälkeen, miltä äitini koira tuntui ja tuoksui, omaa ensimmäistä koiraani en pysty palauttamaan mieleeni. Sama hevosissa, sen kaikkein rakkaimman tuoksu, tuntu ja olemus on täysin unohtunut. Aika kamalaa.
Jos palataan kissoihin, niin nyt kesän myötä olen taas saanut nauttia yhdestä elämän pienistä tähtihetkistä kissoihin liittyen. Nimittäin siitä, kun olen keskittyneenä tekemässä jotain; laittamassa pyykkiä, koulimassa, kitkemässä tms., ja kesken homman, aivan yllättäen ja ilman mitään ääntä kietoutuu pehmeä kissan kylki jalkaa vasten. Miten se osaakin tehdä sen niin hiljaa ja yllättäen, mutta silti aina niin rauhallisesti ettei sitä koskaan säikähdä? Kyllä tätä tapahtuu talvellakin harvakseltaan, mutta kesällä päivittäin, ja aina se on yhtä täydellinen pieni hetki