Kukkahörhö, tämä kissa-ketju jota etsit löytyi myös “viimeisimmät”-listauksessa ihan siitä ensimmäiseltä sivulta. Nyt tän viestin jälkeen nousee ihan sinne kärkeen.
Ei pentin uudistuksen jälkeen ole mitään tapahtunut sisällön suhteen. Kun kissa-ketju oli aikaisemmin Eläimet-osiossa niin siellä (täällä) se on uudessakin pentissä 
Miten kahdesta kissasta voi lähteä niin paljon ääntä klo 4 aamuyöstä? Juoksivat rallia ympäri huushollia ja tiputtelivat tavaroita. Äsken, kun tulin koneelle, molemmat pyrkivät syliin ja näppikselle.
Eli aika hyvin Kaneli ja Manteli ovat viimein ystävystyneet. Kaneli jopa pesee pikkuista.
Voisikohan olla niin, että pennun peseminen edesauttoi sopeutumista. Kun toin nuoremman kissani kotiin, siinä oli omaankin nenään monenlaista hajua, ja kissallahan on huomattavasti tarkempi hajuaisti. Tuon nuoremman kotona oli kolme emoa pentuineen ja lisäksi pari vanhempaa naarasta, joten kissanhajujen kakofonia oli varmaan melkoinen, vaikka huusholli sinänsä ei ollut likainen. Vanhempi kissa jahtasi pentua ensimmäisenä iltana kuin rottaa ja luulin jo, että hommasta ei tule mitään. Yöllä onneksi alkoi helpottaa ja rohkenin nukkuakin. Jossain vaiheessa hoksasin pyyhkiä pienen märällä pyyhkeellä, mikä ainakin oman nenäni mukaan selvästi vähensi hajuja. Jos vielä joudun samaan tilateeseen, pieni joutuisi pyykille heti.
Voipi ollakin. Manteli haisi hajusteelle, oli pesty hajustetulla shampoolla. Kävi jopa miun nenään pahasti, saati kissan.
Tais juurtuu, peräpäästä tyrkkää jo vihreää :hehe:
Tästä meidän uudesta Mini-Tottesta ei kyllä sylikissaa tule. Raapii ja repii heti kun sen nostaa syliin. Pois on pakko päästä. On kuin äitinsä. Sekään ei ole koskaan ollut sylikissa. Mummo-kissa Toffe sitä vastoin on. 
Meidän kauppaan yritti tänään illalla tulla kissa sisälle, oli kotontaan seurannut omistajaansa. Olisitte nähneet sen suloisuuden ilmeen kun hätisteltiin hänet ulos 
Samalla olisi tehnyt mieli sanoa omistajalle muutama valittu sana! Kyseinen kissa pyörii usein kaupan lähistöllä, monta kertaa on jo meinannut jäädä auton alle 
Ihana karvakäärylä hoyabellalla 
Meidän viimeinen musta “Piki” kisu ei kyllä myöskään sylissä ole. Kokeilin onnistuuko tänne viestin laitto. Mini toffee on ihana.
Tilasin tänään ifolorilta 60 sivuisen kirjan Viirun kuvista. Keräsin kuvia vuosien varrelta ja niitä meni kirjaan liki 130. Digikuvien tiedosto saattaa korruptoitua tai tuhoutua, niin kirjasta jää pysyvämpi muisto.
Täällä en ollut vielä käynytkään.
Kävin sunnuntaina Veikko-kissan kanssa Hyvinkäällä kissanäyttelyssä. Se oli sellainen näyttely, että paikalla ei tarvinnut olla koko päivää, mutta aika raskas oli reissu meille molemmille, kun olimme ensikertalaisia ja hiukan eksyksissä. Veikkonen on matkustanut harvoin, ja nyt mentiin linja-autolla, metrolla ja junalla ja välit jalkaisin. Pari päivää etukäteen oli tietysti jo pesu ja kynsien leikkuu. Hyvin siitä kaikesta loppujen lopuksi selvittiin, vaikka pitkään piti odotella ja kuumakin tuli. Tuomari, oikein mukava puolalainen nainen, näki Veikossa enemmän hyvää kuin olisin uskonut, ja silmäni levisivät, kun näin hänen kirjoittavan arvostelulomakkeeseen Ex 1 CAP. Ruusuke siis saatiin kotiin tuomisiksi. Otin Veikon toisen kissani kaveriksi eikä sitä ollut määritelty varsinaisesti näyttelytasoiseksi. Veikkonen on nyt 14 kk vanha ja painaa jo aika paljon, vielä eilenkin jalkaparkani aristivat kaiken sen kantamisen jälkeen.
Omaa vuoroa odotellessa oli mukavaa katsella läheltä niitä kissoja, jotka olivat käyneet näyttelyissä usein. Ne olivat täysin rauhallisia ja kotonaan ja yksi pentu suunnilleen nuoli tuomarin naamaa. Veikkoa jännitti se hälinä, mutta se käyttäytyi kuitenkin hyvin, ei esim. naukunut, pyristellyt tai yrittänyt pakoon missään vaiheessa. Se oli myös oikein sievä näky häkissään, kun laitoin siihen sisustuksen nätistä kankaasta ja hiekkalaatikkokin oli yhteensopivaa sävyä. Kävin katsomassa kissanäyttelyä ensimmäisen kerran joskus 70-luvulla, ja siitä jäi mieleen paljas häkki ja siinä ahdistuneena kiipeilevä pentu, ehkä siamilainen. Siihen verrattuna edistystä on paljon, nyt kissoilla oli varmasti mukavammat olot kuin omistajillaan.
Mokoma siirsi miut tähän matonpesun ajaksi, mie en kestä:blink:
Samaan tyyliin kun Susullakin, , “petaaminen ihan turhaa, tää kelpaa ihan hyvin näinkin”
Mikon tyyliä…
Nämä kohteliaat kullanmurut lähettävät herttaiset kesäterkkunsa kaikille muille tapakasvatetuille! :Whistling:
On taidettu juuri poiketa ruokakupilla…
Oi teidän kissakuvianne - ihania kuvia ja ihania kissoja kuvista päätellen !
Ei se sanonta “kissanpäivät” ihan tyhjästä temmattu oo
Miten se olikaan se ero koiran ja kissan ajattelussa -
Koira ajattelee, että tuo ihminen antaa minulle ruokaa, joten hänen täytyy olla jumala.
Kissa ajattelee, että tuo ihminen antaa minulle ruokaa, joten minun täytyy olla jumala.
Miun karvakasat