Työnnät takapuolesta kuljetuskoppaan. Kyllä kissallakin “isäntä” pitää olla, jota uskotaan. (sanoo 30 vuoden kokemuksella =)=)
Entäs valjaat? Tai ihan sylissä kantamalla?
Ilona ei ole mikään tavallisen helppo tapaus, joka vaan tuupataan vaivatta kuljetuskoppaan. Se käy taisteluun epätoivon vimmalla, jos mennään lähellekään auki olevaa koppaa. Ei uskoisi että neljästä tassusta riittää niin moneen paikkaan. Kantaminen ei toimi, koska kaikki ulkorappusista eteenpäin on ehdottomasti HUI! Usempaan otteeseen se on jo taistellut itsensä pois sylistä ja takaisin sisään kaukaisimpaan nurkkaan piilottelemaan. Samasta syistä valjaissa ei voi mennä lähellekään tarhaa. Ja samanaikaisesti tuo pöljä kiljuu koko ajan meitä päästämään itsensä ulos.
Anna kaikki ruoka vain kuljetuskoppiin. Sitten kun tottuu sinne mutkitta menemään, sulje luukku ja kanna kissa ruokineen päivineen tarhaan ja jätä sinne syömään. Siitä en sitten ole ihan varma suostuuko ekalla kerralla tulemaan pois samalla tavalla. Ajan kuluessa varmasti oppii ymmärtämään, että jee, näin pääsee ulos ja sitten taas päivän päätteeksi sisään. Eli kaikki ruokailut kuljetuskopissa. Sen on ehkä hyvä olla vähän isompi, kuin sellainen “kissan kokoinen”.
Meillä opittiin hyvin nopeasti kulkemaan, nykyään kannan kahta löllö-kissaa kainaloissa, ainoa vaan, että ovat niin löllöjä, että meinaavat valua otteesta :D. Tosin nämä on helppoja sylitettäviä.
Jos kissa viihtyy sisätiloissa, miksi pitää laittaa ulkotarhaan. Eikö noissa asioissa kannattaisi toimia kissan mieltymysten mukaan. Kiipeilypuu sisätiloihin.
Jep, pitäisi olla tyytyväinen, jos kissa viihtyy vain sisällä. 
Minulla on kokemuksia kissoista, jotka haluavat kiihkeästi ulos vaikka pokat kaulassa. 
Ei naurata asua sellaisen kanssa kerrostalossa tai muuten kaupunkialueella. Minulla on ollut kissoja joille ei ulkoilu valjaissa kerran päivässä riitä vaan siellä pitäisi saada olla 24 tuntia vuorokaudessa. Se kysyy hermoja. Onneksi nyt on mahdollisuus jatkuvaan valvottuun ulkoiluun. Naapurit ja ennen kaikkea samassa asunnossa asuvat voivat nukkua yönsä ilman serenadeja. Eli ei kannata opettaa kissaa ulkoilemaan, kun koskaan ei tiedä, jos joutuu muuttamaan paikkaan, jossa ulkoilumahdollisuutta ei ole. 
Ja tällä kokemuksella en usko, että tottuvat sisäkissaksi taas. Ehkä joku oikein laiska yksilö…
Ja minä olen kuullut sellaisen määritelmän, että ROTUkissoilla pitää olla ulkotarha, maatiaiset eivät tarvitse ;D
Olisikin niin yksinkertaista että Ilona viihtyisi sisällä. Mutta kun ei. Se viihtyy parvekkeella. Se viihtyy kuistilla. Se viihtyy verkotetulla ikkunalla kiljumassa, että päästäkää mut ulos. Joka reikää avatessa pitää varoa, ettei kissa livahda tiehensä. Ongelma on siinä että Ilona ei viihdy valjaissa eikä kantokopassa. Jostain syystä ne aiheuttavat sille paniikkihäiriön.
Jospa se ajan kanssa tottuisi sietämään kantokoppaa, kun huomaa, että sillä pääsee ulkotarhaan. Aina voi toivoa. Kantokoppa on siinä mielessä turvallisempi, että kun katin vihdoin saa siihen, sieltä ei karata niin kuin valjaista. Moni kissa on uskomaton ankerias ujuttautumaan valjaista ulos. Tulee mieleen se vanha vitsi lääkkeen annosta… Kissan kanssa mikään ei ole päivän selvää, mutta eipä käy elämä tylsäksi.
Puunainen, jos koppa ei tule kyseeseen niin laita sille sitten kaulapanta ja siihen hihna. Ota syliin ja kanna sinne tarhaan. Panta ja hihna on turvavälineet jos Ilona sattuisi rimpuilemaan sylistä karkuun. En kyllä ihan osaa hahmottaa että jos sen syliin saa ottaa niin miten sitä ei saisi kantokoppaan laitettua, vaikka sitten väkisin. Jos se mieltää kopan ikäväksi asiaksi niin kun huomaa pääsevänsä siinä aina ulkoilemaan tarhaan niin varmasti ei mene kauan kun se oppii yhdistämään ne kaksi mukavaa asiaa toisiinsa.
Itselläni oli kissa joka yhdisti kopan aina ikävään asiaan eli eläinlääkäriin eikä tietysti sinne halunnut mennä eikä siellä olla. Mutta se tiesi että jos olen laittamassa sitä koppaan niin sinne mennään eikä meinata. On toimittava vaan määrätietoisesti.
Muoks; pitäisi varmaan jatkaa tästä aiheesta tuolla "Kissa"-ketjussa kun tässä on tarkoitus sitä varsinaista ulkotarhaa lähinnä käsitellä.
Tässä vähän sisäkuvia tarhasta, luvattua viileämpää ilmaa odotellessa. Kiipeilytasoja tulee vielä joskus lisää, samoin kissa. 
Hieno systeemi, kyllä tuohon pitäisi kissa saada totutettu,entä jos kokeilisi verkkokoppaa, jos saisi sellaisella vietyä tarhaan.
Vastoinkäymisistä lannistumatta sain vihdoin Ilonan ujutettua koppaan ja pikavauhtia tarhaan. Ensimmäinen reaktio oli lähinnä kauhistus, mutta alkujärkytyksen jälkeen alkoi kopin tutkiminenkin kiinnostaa (se auttoi selvästi, että olin koko ajan mukana). Takaikkunalla näkyi jopa käkätettäviä lintuja.
Kunhan tarhassa oli ensin vietetty jokunen tunti, paikka alkoi vaikuttaa ihan mukavalta. Uni maistui, samoin ruoka. Tässä ollaan juuri herätty torkuilta:
Koeponnistus oli suunnittelua paljolti valaiseva kokemus, koska siinä pääsi näkemään mitä Ilona itse tuntuisi kaipaavan. Puunrunko oli liikuntavälineenä vielä liian vieras, joten porraslauta täytyy valmistaa ainakin väliaikaiseen käyttöön, ettei tarvi hyppiä lattialta laudalle ja vastoinpäin. Takaseinän yläreunan verkkorako olisi kiinnostanut lintujen tarkkailupaikkana, joten sinne tarvitaan pitkä lauta bongailupaikaksi. Tarha sai tänään myös sisustukseen lisäksi maton ja tuolin - hyvin olennaista! 
Myös nukkumapaikkoja tarvitaan lisää.
Jesh! Onnittelut onnistuneesta koeponnistuksesta. Vielä on pitkästi kesää jäljellä ja Ilona ehtii hyvin kehittyä kunnon tarhailukonkariksi 
Hienoja uutisia Puunaiselta! Olen kiinnostuksella seurannut tätä projektia ja tulin niin hyvälle mielelle kun siellä edistyttiin noin isosti
Pieni vinkki tuohon kuljetuskoppaan laittamiseen, jos kovin on tahimista niin kannattaa laittaa kuljetuskoppa pystyasentoon lattialle ja luukku auki ja sitten reippaasti laskee kissan peräpää edellä koppaan. Toimii meillä ainkain, mutta siinä pitää olla nopea liikkeissään, muuten kisu levittää takajalat ja laittaa hanttiin 
Upea tarha onkin. Kyllä siinä kelpaa kissan oleskella. 
Hienoa että kissakin sinne lopulta päätyi. Varmaan kisukin hyväksyy paremmin kantokopan, kun huomaa, mihin sen kanssa pääsee. 
On kyllä hieno, mäkin taidan vetää sisäpuolen laudat puuöljyllä. Täytyy vaan sekoittaa värittömään, kun on niin tummaa.
Meillä on nyt pieni dilemma tuon tarhan kanssa, kun ei osata päättää viedäänkö Ilonaa nyt sinne tiuhaa tahtia joka päivä ainakin viikon ajan, vai pidetäänkö välillä taukoa että ehditään rakentaa lisää kiipeilylautoja.
Toisaalta olis hyvä että Ilona huomaa että meillä on nyt tämmöinen käytäntö, mutta toisaalta se ihan selvästi kaipaa niitä paikkoja lisää.