Tuoksukurjenpolvea on helppo jakaa kun repii reunimmaisia ja purkittaa ne rauhassa juurtumaan. Verikurjenpolvi taitaa olla paras lisätä siemenestä? kun on paalujuurinen.
Hups, en ole tiennytkään, ettei verikurjenpolvea sopisi jakaa… surutta olen survaissut lapiolla sieltä palasia. On sitten ollut vaan tuuria, hengissä ovat:)
Tokihan sitä voi jakaa jos kerran onnistuu:)
Toki sekä veri- että tuoksukurjenpolvea voidaan "jakaa". Verikurjenpolven lajikkeet lisätään pistokkaista (ja mikrolisäyksellä, mutta koska harvalla on oma labra kellarissa, niin tätä on tuskin tarpeen miettiä sen enempää). Verikurjenpolvella ei varsinaisesti ole paalujuurta vaan juurakko joka koostu useasta paksusta juuresta. Katso kuva alla. Jos haluaa lisätä verikurjenpolvea kannatta kasvi kaivaa ylös, jonka jälkeen siitä voi repiä irti kuvan tapaisia paloja (jos haluaa paljon taimia) tai pilkkoo sitä pariksi isommaksi palaksi. Kovin herkkä se ei ole vaikka näitä paksuja juuria katkeilee. Pienet palat (kuten kuvassa) kannattaa antaa juurtua ruukussa. Juurtuminen voi olla hidasta, joten alkukesä on parempi ajankohta. Olen monesti löytänyt ympäri pihaa pieniä kurjenpolven alkuja jotka ovat joutuneet sinne vanhansta penkistä poistetun mullan kanssa (eli pois siirretyn verikurjenpolvesta katkenneita juuripaljoa jotka sitten joutuivat vanhan mullan kanssa "jätemaan kippauspaikalle"). Ovat kesän mittaan juurtuneet ja lähteneet kasvamaan. Mitään tähtitiedettä täme siis ei ole. 
Tuoksukurjenpolvi on helpompi (sanoisinko takuuvarma). Sitä voidaan lisätä pistokkaista vieläkin. Juurtuminen vie noin 3-4 viikkoa. Pääasia että ehtii juurtua ennen kasvukauden päättymistä. Peittokurjenpolvi lisätään samalla tavalla, joskin se mätänee kostessa helpommin. Kevällä kun on viileätä ja juurtuminen hitampaa, kannattaa juurtuminen hoitaa sisällä. Tuoksukurjenpolvesta otetaan kuvassa oleva pala (huom. ruksea juuriosa, joka pituudella ei ole niin suurta väliä, kunhan nyt on jukunen cm pitkä). Tämän jälkeen kannatta poistaa suuri osa lehdistä (toinen kuva), jotta haihtuminen olisi mahdollisimman vähäistä (tosin en tied miten tarpeellista tämä on). Seuraavan vuoden loppuun mennessä tällaisesta taimesta on kohtuullisessa maassa kehittynyt jo hyvä pöheikkö (kasvuvoima on yllättävä!).
Oi, kiitos kovasti Geraniumille (tai siis Juhalle) varsin selventävästä vastauksesta. =) =) Nyt uskallan käydä vähän napsimassa ja saan toivottavasti pian lisää puskia tuonne pihalle. 
Mulla olikin edellisessä paikassa tuota peittokurjenpolvea ja se kyllä kasvoi vallan vallattomasti, joten siksi noita kahta kurjenpolvea on tullut hommattua tänne uuteenkin kotiin. Ja onhan ne täälläkin kivasti kasvaneet. =) Suuri kiitos myös muille vastanneille.
Äidilläni on muutamaa sorttia verikurjenpolvea. Ensimmäinen siirretty yli 20 vuotta sitten ahvenanmaalta, luonnosta (sanoisin kukan väriksi karmiinin punaisen). Minulla on tästä jakotaimet nyt kasvaneet 4 vuotta ja komeita ovat, eivät kovin matalia. Äiti sanoi, että tämä lajike leviää itse kylväytymällä milloin mihinkin. Ja omin silmin olen nähnyt, että jälkeläiset todellakin ovat samanlaisia. Muut verikurjenpolvet eivät ole tehneet samaa. Omat jakotaimet sain keväällä ja lähtivät helposti hienoon kasvuun.
Onko muilla kokemuksia verikurjenpolvien eroista? Kiinostaisi matala kasvuisempi verikurjenpolvi, käsittääkseni näissäkin on eroja, korjatkaa jos olen väärässä…
Edellä oleva kysymys kiinnostaa myös. Mulla on ollut tuota “ahvenanmaan” verikurjenpolvea ja taimia tosiaan riitti joka puolelle;-)
Nyt syksyn kuvastoissa (yhdessä) kaupataan matalaa vaaleanpunaista, joka kiinnostaisi hankkia.En vaan haluaisi paraatipenkkiini mitään pöheikköä.
Trekoolin kuvastossa oleva vaaleanpunainen on ilmeisesti Striatum? Se on matalakasvuinen. Kasvattaa leveyttä enemmän kun korkeutta. Korkeus n. 20cm. Muita matalakasvuisia, lamoavia, verikurjenpolvia löytyy melkoinen määrä. Tosin suurin osa niistä on hankittava Suomen ulkopuolelta. Tiiviskasvuinen ja matala lajike Max Frei on melko yleisesti saatavissa Suomessakin.
Mulla on Max Freitä paahteisessa paikassa, siinä jää matalaksi n. 20 senttiseksi ja tekee myös siementaimia. Ei kuki niin hienosti kuin tuo isoksi kasvava puskamainen verikurjenpolvi.
No niin on striatum, sopii siis mulle. Myös tuo Max Frei kiinnostaisi, mutta en ole törmännyt tähän vielä. Kiitos vinkistä Geranium.
Syyskuun alussa liikun Kankaanpäässä, joten jos Miikosilla on huoli ylijäämäsiementaimista, niin meiltä sellainen saisi aurinkoisen kasvupaikan;-))
Mulla myös tuo Max frei (kuva 5.7.2009). Tykkään sen tiiviistä pallomaisesta muodosta. Sen kukinta voi olla harvahkoa, kuten Miikos kirjoitti, mutta jonain vuosina se on ollut niin täynnä kukkia, että ei paljon lehtiä näy.
‘‘Tiny monster’’ puolestaan on perusverikurjenpolvimallia selvästi matalampi ja voimakkaasti lamoava
Kävin näppäisemässä sotkuisen kuvan aamuisen rankkasateen jäljiltä, näkyy ehkä vähän korkeuseroa taaempana kasvavaan "tavalliseen"
Muoks. Piti vielä lisätä, että Max frei risteytyy innokkaasti vieressään kasvavan hyvin lamoavan ja matalan neidonkurjenpolvilajikkeen kanssa ja runsaslukuinen jälkeläistö edustaa hauskasti kaikenlaisia yhdistelmiä näistä kahdesta kasvutavaltaan erilaisesta verikurjenpolvesta.
Kiitos Geranium taas vastauksesta. Taimi on muuten ostettu Suomesta.
Kuka tietää mistä löytyisi joko taimena tahi siemeninä Geranium Pratens “Midnight Rider”/“Dark Reiter”? Se on upeimpia näkemiäni geraniumeja, ja haluaisin kovasti sellaisen.
Just ostin alku viikosta multasormesta midnight reiterin 
Halpaki oli 2,20e
Midnight Reiteriä on löytynyt esim. ihan Prismasta tänä vuonna. Multa löytyy siemeniä molemmista mutta ovat avopölytteisiä.
Reiter-lajikkeet (?) ovat tosi jännä luku kurjenpolvien jalostuksessa. Herra Victor Reiter löysi taimistoltaan yhden poikkeuksellisen tummalehtisen kurjenpolven. Sen taimen tuottamien siementen taimista hän valitsi tummalehtiset sukupolvi sukupolven jälkeen. Reiterin työtä jatketaan edelleen siementen tai mikrolisäyksen avulla, vain parhaimman laatuiset taimet saavat Reiterin nimen. Siemenet tuottavat kuitenkin erittäin erittäin varioivia kasveja, toisin sanoen hyvin paljon muutakin kuin haluttuja värisävyjä.
Aika hyviä tummalehtisiä ovat ‘‘Black Beauty’’, jalostajana Nori Hope Hadspenin puutarhalta ja ‘‘Purple Haze’’, jota ja Plantworld Seedsiltä.
Kiitos vastauksista! Yritän löytää näiden vinkkien avulla.
Onko jollakulla kokemusta Geraniumista nimeltä ‘Spinners’?
- talvenkesto
- kukkiiko runsaasti ja suurena pöheikkönä kuten joissain kuvissa?
- muuttuuko lehdistö ränsistyneeksi kukinnan jälkeen?
Minulla on ollut Spinners jo 3-4 vuotta. Se kitui ensin huonossa paikassa, sitten se jäi Orionin alle (ja kitui lisää…), ja on nyt isossa ruukussa toipumassa. En oikein osaa vielä ottaa kantaa siihen miten ison pöheikön se tekee (on pysynt rääpäleenä, mutta se saatta johtuu todennäköisesti vain edellä mainituista syistä) ja miten hyvin se oikein kukkii. Talven se kyllä kestää (onhan se pratense x jokun tuntematon lajin risteymä) meillä, varsinkin Turun seudulla. Kuten pratense se ilmeisesti haluaa vähän paremman maan viihtyäkseen. Kuten pratense -ryhmän lajit/risteymät (ja monet muut kurjenpolvet se tunkee uuden lehtipehkon kukinnan jälkeen. Mutta, kuten mainitsin, en osaa sanoa tarkalleen miten hieno (tai ei hieno) se on oikeassa paikassa.
Reitereistä vielä… muistaakseni näin niitä Espoon Plantagenissa alkukesällä (tosin muistini saattaa pettää). Parempi on hankkia taimi, sillä kuten Merlin jo mainitsi siemenestä kasvatetu kasvit ovat hyvin vaihtelevia.