Isohavukirvan (Sacciphantes abietis) tekemiä äkämiä.
Pitääkö tänä kesänä istutettuja pieniä aitakuusentaimia suojata jotenkin ensi keväänä? Mieheni sanoi, ettei muista isänsä eikä naapureidenkaan suojanneen vasta istutettua kuusiaitaa lapsuudessaan.
Täällä ainakin lumipeite on ollut riittävä suoja noilla, enkä ole kyllä koskaan nähnyt kenenkään suojaavan noita aitakuusiaan.
No täällä Varsinaisessa Suomessa tuo lumipeite on hakusessa välillä. Ja lumen sulamisen jälkeenhän ne ongelmat yleensä tulevat ainakin joillekin vasta istutetuille havuille ja rhodoille. Maa on jäässä, mutta aurinko porottaa ja kasvi kärsii. Miehen kanssa puhuttiin, että ei varmaan ennen vanhaan noita kuusiaitoja mitekään suojattu. Suomalainen puuhan tuo on ja mettässä kasvaa suojaamatta. Mutta siellä on muita puita luonnostaan suojaamassa. Että ollako vai eikö olla?? 
Ei tarvitse suojata. Kuusien tuho on ennemminkin tukehtuminen heinien sekaan.
Tuota heinävaaraa ei voi korostaa liikaa! Erityisesti kuusi ei tykkää kun heinät kutittelevat neulasia.
Korkeat heinät täytyy pitää aina tulevaisuudessakin poissa nojaamasta kuusiaitaan, muuten kuusi ruskettuu siitä kohtaa kun heinät tai mikä nyt muu tahansa varjostaa, neulaset tippuu, eikä sitä kohtaa enää vihreäksi saa. Kulkureittieni varrella on yksi komea kuusiaita joka jostain syystä yhtenä kesänä jäi niittämättömien heinien ja ohdakkeiden alle, ja siinä kohtaa on ikuinen neulaseton, ruma alaosa.
Meidän pihan perällä kasvaa luonnonvarainen kuusi, jota epäillään käärmekuuseksi; Rungosta lähtevät oksat kasvavat hassusti luikerrellen ja pienet oksat roikkuvat alaspäin. Pihan perustamisen aikoihin kuusi oli pieni, mutta nyt 16 vuoden jälkeen sillä on korkeutta arviolta lähemmäs 10 metriä ja leveyttäkin useampi metri. Kuusi on lastemme kiipeilypuu, piilopaikka, maja, ja oravatkin siellä näyttävät viihtyvän.
Ongelma on se, että kuusi kasvaa osittain naapurin puolella, ja siihen naapurin puolelle on istutettu päärynäpuu. Puiden runkojen etäisyys toisistaan on noin 3 metriä, joten voitte kuvitella, miten sylikkäin puut tänä päivänä jo ovat. Ymmärrettävästi naapuri nyt haluaisi, että kuuselle tehtäisi jotain.
Mitä muita vaihtoehtoja meillä on kuin kaataa/kaadatuttaa kuusi kokonaan? Jos naapurin puoleisia oksia poistaa tai typistää rajusti, kuusesta tulee ainakin ihan hölmön näköinen. Selviäisikö se sellaisesta edes hengissä? Mitä jos kuusen leikkaisi kaljuksi torsoksi ja kasvattaisi siihen vaikkapa köynnöshortensian kiipeämään...? Muita hyviä ideoita? Nimim. Sydän särkyy
Kuvissa pieni käpykuusi P. abies ‘Pusch’. Alkukesällä ilmaantuvat pinkit kävyt.
Osaako joku arvailla?
Miksi meidän pihan metsäkuusista yksi on ihan erilainen kuin muut?
Muissa on normaalit pörhöisemmät oksat ja tässä riippuvat suorana alas.
Olemus on vähän kuin surukuusella, mutta tätä ei ole istutettu, vaan kasvaa ihan tuossa metsässä.
Olen joskus nähnyt vanhojen kuusten olevan samanmoisia, mutta tämä on nuori puu, arviolta n.20 vuotias ja joku 5-6 metriä korkea.
Kiitos vahvistuksesta!
Riippakuuseksi tuota itsekin aloin epäillä kuvien perusteella.
Se on ihan erilainen kuin muut kuuset tässä, ei ole lainkaan sellainen pörhäkkä “joulukuusi” kuin nuo muut saman kokoiset.
Ja kaikki pikkuoksat kasvaa noista sivuhaaroista suoraan alaspäin, surukuusellahan sitten taas koko sivuoksatkin roikkuvat alaspäin.
Jossain lukikin, että on yleisin eteläisessä suomessa,
Tuossa naapurin metsässä on yksi samanlainen kuusi, mutta se on ihan jättiläinen eli tosi vanha puu.
Onneksi isäni ei ehtinyt tuon kimppuun, kun hän tapansa mukaan oma-aloitteisesti alkoi siivota takametsää, vaikka sanoin että odota, että ehdin ulos asti katsomaan mitä saa kaataa.
Kiva se on että auttaa, mutta liika oma-aloitteisuus välillä ahdistaa,
Olisko kellään tietoa tai ihan omakohtaista kokemusta, kuinka leveä perus serbiankuusi on ihan oikeasti sitten joskus isona? Jonkin taimiston sivulla mainittiin 2-4 metriä, useimmat kertovat vain kapeakasvuiseksi.
Tarttis laittaa tuulensuojaa kasvamaan jo nyt tulevaisuuden varalle. Metsänhoitoyhdistys kun hoitaa hartaudella naapurin metsiä tässä ympärillä, eli noin 15 vuoden päästä ollaan taas varmaankin ihan keskellä hakkuuaukkoa.
Luonnostaan suht solakkaa haluaisin, leikattu kuusiaita kun ei oikein ole minun juttu. Tai mikään muukaan leikattu…
Kyllä se varmaan just tuon 2-4 metriä on alaosastaan isona.
Itsellä ei niitä nyt ole, mutta isoveljen pihassa on 30 vuotta sitten istutetut taimet, eli jotain 40 vuotiaat puut ja ei ne kovin leveitä alhaalta ole, mitannut en ole, mutta alle 4 metriä varmasti.
Serbiankuusi on mielestäni ihan kauneimpia kuusia, sen kasvumuoto ja ne valkoisena kuultavat neulasten alapuolet tekee siitä todella kivan.
Olen aina ollut kovasti metsän ystävä, puiden fanittaja, luonnon ystävä jne.
No nyt kun tämä tontti osin on liian tiheäksi kasvanut ja on lahoja puita rakennusten lähellä, niin olen niitä antanut poistaa.
Jokainen ulkomuodon perusteella tuomitsemani kuusi on ollut sisältä laho, 2 niistä jopa niin, että olivat ihan neulasissa vielä ja tervettä puuainesta silti alle sentti ulkoreunassa.
Isäntä tuossa eilen ihmetteli, että mistä sä ne tiedät, sanoin, että en tiiä, mutta tiedän vaan.
Olemuksesta, neulasista, kaarnasta, halkeamista jne, jne. ehkä se kun koko pienen ikänsä on kaikkea katsellut ja kummastellut luonnossa antaa sitten vaan tietämättään vaiston.
Ensimmäisenä yleensä ehkä neulaset ja kaarna kertoo mielestäni kunnon.
Nyt valitettavasti totesin tuon meidän pihan suurimman ja vanhimman kuusen olevan hyvinkin tiensä päässä, sen rungon halkaisija on joku 80cm, eli on aika jätti, onneksi se ei kaadu talon päälle jos kaatuu.
Maailman söpö kääpiökuusi “Tompa” muutti katajien kaveriksi.
Hän on aivan hurmaava, toivottavasti saan viihtymään.
Siellä se kurkkii katajien välissä. 
Picea sitchensis “tenas” (papoose) kokeiluun, en tiiä miten mahtaa pärjätä.
Meillä on pihalla hidaskasvuinen mutta erittäin kaunis käpykuusi. Siinä oli ostettaessa pari käpyä, reppana kun oli oksien kärkiin saanut käpyset tehtyä vaikka oli silloin alle metrinen. Silloin isompaa ei löytynyt järkevän matkan päästä. Ihmettelin tänään mitä sen oksien alta työntyy ylös ja ajattelin että maahan asti ulottuvat oksat on taipuneet jotenkin pystyyn. Kiipesin havureunukselle, nostin oksaa ja näin että siellä on puolen tusinaa 5-20 - senttistä kuusen tainta eikä ne näytä metsäkuusen taimilta. Onkohan mahdollista että se olisi tehnyt jälkeläisiä vaikka entisen vieruskaverinsa kanssa? Siinä kuusen oksien alla karppujen päällä ne nököttää eikä siinä ole lähellä yhtään kuusta. Jonnekin ne pienet pitää sieltä siirtää mutta ei täällä ole paikkoja enää yhdellekään puulle. Kuka tietäisi tekeekö käpykuusi taimia omista siemenistään?
Kävin äsken vähän pihakierroksella.
Ilahduttavasti kaikki viime syksynä virosta ostetut taimet ovat hyvävointisia ja elävän näköisiä.
Eniten epäilin talvenkestoa sitkankuusella , mutta kääpiölajike Tenas on näköjään oikein sinnikäs.
Strobusmänty Radiata oli toinen arvoitus, mutta hyvin talvehti sekin ja onkin mainion näköinen yksilö.
Yksi kääpiömustamänty koki ulkopuolista talvituhoa, eli pupu tai peura on syönyt siitä viime vuoden vuosikasvuja ja neulasia, mutta hengissä on sekin, eli toivottavasti korjaantuu.
Tässä kääpiökuusi Picea abies ‘Little Gem’.
Picea abies “perry´s gold”