Eivät ne varmaan talvella paljoa valoa tarvitse, kun sehän on lepoaikaa. Ei kasveta eikä kukita…
Huomenna pitäisi kantaa koko viidakko kasvihuoneesta sisälle saa nähdä miten mahtuu kun aina kasvavat isommiksi. Ensi viikolla lupaa tännekin yöpakkasia eikä viitsi oikein enää sähköllä lämmittää kasvaria vaikka aika alhaista lämpötilaa siellä on viime aikoina pidetty ja kuukaudella sai lisättyä ulkokasvukautta. Jää sillä tavoin talven pimeämpi aika vähän lyhyemmäksi. Kaksi loisteputkea on kyllä tässä epi-ikkunan päällä illat valoa antamassa ja lämpöpatteri laitetaan pienelle ettei kuivata liikaa ilmaa.
Kiitän talvetus lpt:a koskevista mietteistänne. Olen kanssanne täysin samoilla linjoilla.
Minusta alle +10C* talvetus lpt:a on epip.kaktuksille arveluttavaa. En kannustasi ketään niin viileään talvetukseen vaikka jossain kirjallisuudessa tuommoisia suosituksia näkeekin.
Jossain näin jopa todella arveluttavan suosituksen: että lpt:a voisi olla niin alhainen, että tärkeintä olisi ettei tiloissa vallitse pakkanen, kuin korkeintaan hetkellisesti. Jos näen tuon tekstin vielä niin kerron sitten lähteestä tarkemmin. Mikäli löydän sen.
Noin kylmässä talvettaminen on kuitenkin erikoisesti isolle epiphyllum ja vastaavan tyyppisille kuten selenicereus lehtikaktukselle aikamoinen riskin otto. Se voi onnistuakin mutta vaarana on että epikaktus sairastuu ja/tai kuolee. Mielestäni erikoisesti kastelu muodostuu noin kylmässä ongelmalliseksi.
Neidon hovikaktus teki nyt "toiset" kukkansa. Peräti kolme kpl:tta.
Aiempi pikkuinen kukinto oli kun kasvi oli melkolailla vast’'ikään pistokkaana juurtunut. Kolmisen vuotta sitten.
Kaksi Neidonhovi kaktuksen upean kaunista kukkasta on nyt täysin auki ja niiden kookkaus iloisesti yllätti minut. Kukkien koko oli ainakin sama kuin pojan hovikaktuksella. Otaksuin näiden olevan pienempiä.
En tiedä kompensoiko kukkien määrällinen vähyys lehtikaktuksillakin sitten, niin että yksittäiset kukat ovat suurempia. Kolmas nuppu on aikalailla pikkuinen. Luultavasti viimeisestä nupusta tulee melko pienikokoinen kukkakin.
Jaksan ihmetellä näitä asioita. Kukintaa kun on niin kamalan kovasti odottanut ja kukkia vaalinut kuin silmäteriään. Kyllähän näitä kukintoja mielellään nyt äimistelee kun ei tiedä milloin näin hyvä arpa lankeaa seuraavan kerran.
Isompi Tulitikku/Tikapuu kaktukseni kukki sitten tässä eräänä yönä… Uhkein ja täyttynein kukinta meni sitten minulta sivusuun, kun en kertakaikkiaan millään jaksanut valvoa sitä. Kuitenkin jo silloin illalla nukkumaan mennessäni "kaktushuoneessa" leijali ihanan hunajainen parfyymi. Kukat olivat hiljalleen avautumassa.
Tuoksua jatkui hiljalleen laantuen kukkien lakastumiseen asti. Luulin, että aamulla vielä kukat olisivat olleet auki vaan eivätpä enää olleetkaan. Aika kookkaita kukat olivat. Isommaksi arvioisin ne kooltaan kuin hovikaktuksilla.
Kalanruotokaktus. Tuoksuu hyvälle ja voimakkaasti. 
Höh, en saa laitettua kuvaa. 
Laitan sitten puutarha.net facebook-sivuille.
Onnistui toisella selaimella. 
Kyllä tämä palsta vaan on niin hyödyllinen. Olen kauan yrittänyt selvittää erään epini identiteettiä. Olen kahlannut nettiä tunteja. Monesti kuvahaut ovat johtaneet sieltä tänne puutarhanettiin.
Niin kävi tässä tapauksessa, että Puutarhanetin avulla kuitenkin tämäkin kasviarvoitus viimein loppujenlopuksi äskettäin ratkesi. Tunnistin vanhoista keskusteluista nimim. Nutturan laittamista tunnistuspalstan kuvista vuodelta 2008 erikoisen lehtikaktukseni.
Lieköhän Meritähdellä vielä tuo "arvoituksellinen" taimi hengissä? Muistatko se erikoinen karvainen Oxypetalum? Toivottavasti et ole heivannut menemään? Kyseessä on Seleniphyllum (Selenicereus Grandiflorus x E. Oxypetalum).
Aikalailla harvinainen. Kertoilkaatte, jos teillä on ko. risteymä ja miten hoitelut ovat sujuneet ja kukkiminen, se kiinnostaa aina? Hauska juttu, että olen kauan haaveillut tästä kasvista ja se sattuikin jo olemaan kotonani. Melkein kuin pieni lottovoitto minulle.
Emokasvia en enää syksyllä ko. koulutilan puutarhalla nähnyt, lienee kuollut pois. Ainoa siellä ollut nimetön epikaktus oli surullisen karmeassa kunnossa.
Onpa mielenkiintoista, Bobbie! Kyllä se on vielä jäljellä. Joitain osia olen joutunut siitä heivaamaan johtuen ongelmista, joista kirjoitin aiemmin, mutta jäljellä oleva osa voi hyvin. Sivulla 181 (27.6.13) on kesäkuussa otettu kuva. Tilasin Englannista alkuperäisen pistokkaan kolme vuotta sitten. Vuoden kuluttua pistokas alkoi mädäntyä, mutta se oli ehtinyt vuoden aikana tehdä sen verran uutta kasvua, että sain siitä uusia pistokkaita itselleni ja kaverilleni. Pidin itse kolme pistokasta, jotka näkyvät kesäkuussa otetussa kuvassa. Kaksi niistä alkoi kesän aikana mennä sen verran huonoksi tai kasvu oli kapeaa ja pitkulaista, että heivasin ne ja jätin vain parhaimman. Laitan siitä kuvan vaikkapa huomenna.
Bobbie, mulla ei ole vielä edellä lupaamaani kuvaa, mutta tutkin itsekin kyseistä asiaa. Löysin mainitsemasi Nutturan viestin, ja kasvi näyttää minunkin mielestäni aivan samalta. Mutta Nutturan mukaan kyseinen Seleniphyllum olisi yönkuningatar x yönprinsessa. Yönkuningatar on Selenicereus grandiflorus, mutta eikös virallinen yönprinsessa ole Selenicereus pteranthus eikä Epiphyllum oxypetalum? E. oxypetalum on virallisesti tuoksulehtikaktus. Mutta toisaalta mitä tulee näihin kaktuksiin, joilla on yöllä aukeavat valtavan isot ja tuoksuvat valkoiset kukat (Selenicereuksia tai Epejä), niin nimet ovat monesti mitä sattuu (esim. yönkuningattareksi kutsutaan vaikka kuinka montaa eri lajia).
Eli oletko varma, että se on nimenomaan Selenicereus Grandiflorus x E. Oxypetalum? Sain selville netistä, että Seleniphyllum on Selenicereus x Epiphyllum, mutta se voi siis olla risteytys mistä tahansa Selenicereuksesta ja Epiphyllumista. Tietenkään se ei voi olla Selenicereus grandiflorus x Selenicereus pteranthus, mikä vastaisi Nutturan kirjoitusta (yönkuningatar x yönprinsessa), koska toinen osapuoli on jokin Epiphyllum, mutta onko se E. oxypetalum vai joku muu?
Kylläpä olen iloinen ja onnellinen siitä, etten tuskastuneena heivannut kyseistä kasviani roskiin silloin, kun tuskailin tätä epien hankaluutta omalla kohdallani! Tämä on ensimmäinen epi, jonka hankin. Meinasin ensin hankkia Selenicereus grandifloruksen, joka on lähempänä perinteistä aavikkokaktusta, mutta päädyin sitten E. oxypetalumiin (joka tämän siis piti olla), koska Selenicereus vaatii säleikön ja kasvaa ihan valtavaksi "risukasaksi". Nyt jos tämä onkin molempien risteytys, sain ikäänkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Bobbie, sä oot kyllä verraton asiantuntija näiden lehtikaktusten suhteen!
Hyviä huomioita Meritähti Kiitos ylitsevuotavan kauniista sanoistasi! Asiantuntijan sädehtivään viittaan en vielä yllä, mutta rakkaus ja intohimoinen kiinnostus tähänkin aihepiiriin ja kasveihin ylipäänsä leimaavat kyllä minua aika voimakkaasti.
Olet analyysissasi täysin oikealla ladulla. Kun tuo jonkinverran aikaavienyt "tutkimukseni" johti lopulta läpimurtoonsa, niin minulle tuli pakottava tarve informoida sinua heti asiasta. En kerinnyt tuossa edellisessä viestissäni enempää analysoida asiaa.
Luotin juuri siihen, että tunnet ja monet muutkin tuntevat kansanomaisen termin "yönprinsessa". Jolla usein nimitetään myös Oxypetalumia.
Eräässä kirjassani Ruukkukasvit Lena Månsson on harvinainen luku Selenipyllumia koskien. Se on siinä nimetty:" x selenipyllum cooperi". Siteeraan paikoitellen hiukan tuota teosta. "Kasvia ei löydy luonnosta. Se on syntynyt kasvijalostuksen avulla. Seleniphyllum on yhdistelmä kahdesta nimestä: Selenicereus ja Epiphyllum".
Tuossa on siis mahdollisuus, että se voisi olla tietyissä tapauksissa myös Oxypetalum taikka todennäköisesti juuri Epiphyllum Cooperii- joka on todellinen harvinaisuus ja ehdottomasi kaikkein tai yksi ehdottomasti upeimpia lehtikaktuksia. Usein anivarhaisissa jalostuksissa käytetty kantavanhempana. Sekin periyttää isot valkoiset kukat.
Tuo paikoitellen pötkylämäinen varrenkasvu ja kiipijämäisyys, metsäkaktusmaisuus selittyy juuri Yönkuningattaren esivanhemmuudella. Upeaa siis. Minulla tämä kasvaa pusikkomaisena ja on ollut aina erikoinen silmäteräni ja suoranainen lemmikkini erikoisuutensa takia, vaikka en ole hänen aateluudestaan aiemmin selvillä ollutkaan. Toissakesänä jaoin tuon piikkipuskan. Puolisoni siskolle annoin suuremman ja komeamman puolikkaan silloin lahjaksi.
Itseasiassa minun pitäisi olla siivoamassa eikä netissä. Siivous kutsuu.
Bobbie, löysin vanhoista viesteistä seuraavan kommentin:
"Epiphyllum cooperi -lajia on joskus nimitetty Seleniphyllum cooperiksi, vaikka E. crenatum taitaa olla virallinen nimi."
Löysin myös netistä sivuja, joissa sanotaan, että Epiphyllum cooperi ja Epiphyllum crenatum var. kimnachii ovat synonyymejä.
Wikipediassa puolestaan lukee, että Cooperin luultiin aluksi olevan Epiphyllumin ja Selenicereuksen hybridi, mutta DNA-analyysi osoitti, ettei siinä ole jälkeäkään Selenicereuksesta, ja siksi termiä xSeleniphyllum ei saisi käyttää Cooperista puhuttaessa. Mitä enemmän tutkin nettiä, sitä sekavammaksi homma näyttää menevän…
Oma veikkaukseni on, että kyseessä on jokin Selenicereuksen ja Epiphyllumin risteytys, todennäköisesti Selenicereus grandiflorus x Epiphyllum oxypetalum, mutta voi se olla myös jonkin muun Selenicereuksen ja Epiphyllumin risteytys.
Laitan tuoreen kuvan vasta viikonloppuna, sillä aamulla töihin lähtiessäni ja iltapäivällä palatessani on niin pimeää, ettei kuvaa saa ilman värejä vääristävää salamaa.
Bobbie, tässä tuoreet kuvat. Jouduin tästä viimeisestäkin pistokkaasta leikkaamaan kuukausi sitten osan pois, kun alkoi mennä huonoksi, joten saa nähdä, kauanko tämä mulla sinnittelee…
Meritähti Kyllä tuo on sama mitä minullakin. Kyllä se hento ja honteloisempi kasvukin siitä ajanoloon jämäköityy. Ei ehkä kannata leikkoa (täysin tervettä) taimea ainakaan nyt enää syksyllä? Laita ainakin ne leikkopalat sitten hiukan kuivahdettuaan tuonne ruukkuun, niin saat lisää tuuheutta kasville. Lopulta nekin alkavat kasvaa. Annat vaan olla ihan rauhassa. Vai mitä tarkoitit huonoksi menemisellä?
Tuota ruikulaisempaa ja pötkömäistä kasvua tulee olemaan aina kasvissa paikoitellen, mutta se todennäköisesti vankistuu siitä ajanoloon. Älä ole siitä huolissasi. Kasvi vain elää elämäänsä ja malli on tosiaan tuommoinen "peikonpesä".
Tuo kasvaa ihan tyypillisesti. (Siis samoin kuin omani). Omassa yksilössäni sitä pehkoa ja monenvahvuisia pötkövarsia vaan on tottakai runsaammin. Kasvini onkin reilusti jo täysikasvuinen. Tuskin kumpikin meistä voi kasvattaa sitä niin nurinkurisissa olosuhteissa.
Kasvu kuvassasi näyttää oikein terveeltä ja hyvinvoivalta minusta. Kun nyt mainitsit niin "tuo sinnittelee sinulla" vielä kauan. Todella viileään sitä ei välttämättä kannata sijoittaa. Älä enää stressaa, koska hyvin tuo kasvaa.
Kastele nyt talvella vain vähemmän ihan kuten olet tehnytkin. Voit jopa odottaa, että lehdet hiukan, silkinhienosti "rypistyvät pinnastaan, ainakin paikoitellen, noista paksunnoksista ja kastelet vasta sitten, niin et ainakaan varmuudella kastele liikaa nyt talvella. Valo olosuhteet teillä on oivalliset. Tuosta tulee hyvä.
Olet oikeassa siinä, että netissä näkee monenlaita teoriaa. Silti aika vähän oikeata asiaa! Tärkeintä silti, että meillä on ko. kasvit ja ne voivat hyvin. Kukkiakin tulee varmasti aikanaan. Muutoin kasvi on mielestäni omalla todella persoonallisella tavallaan ihan hauskan näköinen. Kun sanoo nimen kysyjälle, että se on "lisko-metsäkaktus" ei kukaan yleensä ole epäillyt asiaa. 
Kasvi on helppo uusia pistokkaita. Kuivata aina leikkopinnat kunnolla. Toivottavasti kasvissasi ei ole mitään virusta. Talvella se ei paljoa vettä tarvi ja varmista aina sormi multaan työntäen, että multa on varmasti täysin kuivaa ennenkuin kastelet uudelleen. En osaa muuta kastelussa oikein opastaa. Kasvukaudella kastelen aina kerrallaan melko runsaasti useimmiten alakautta ja sitten annan kuivahtaa.
Kiitos vinkeistä, Bobbie! Yritän tosissani vaalia sitä.
Karsin siitä kuukausi sitten osan siksi, koska kasvu oli alkanut päistään kuivettua ja uusi kasvu oli todella kituliaan näköistä. Aiemmin jouduin karsimaan myös siksi, että osa kasvustosta oli mädäntynyt juurestaan. Tuota ruikulaista pötköä en ole koskaan leikannut, jos se on ollut terveen vihreää, vaan olen siis ainoastaan poistanut mädäntyviä tai kuivettuvia osia. Joskus olen leikannut vain kuivuneen pään pois ja jättänyt alaosan jäljelle, mutta hyvin usein kyseinen verso menee lopulta kokonaan huonoksi. Minunkin mielestäni nyt jäljellä oleva osa näyttää hyvinvoivalta ja terveeltä.
Itse pidän tästä erityisesti hentojen piikkien takia, koska se on siksi lähempänä rakastamiani aavikkokaktuksia. Yleisesti ottaen minua miellyttävät nimenomaan kaikki kummalliset ja objektiivisesti ajatellen "rumat" kasvit, joten tämän monimuotoinen kasvutapa vain kiehtoo minua.
Kertokaapa miten rakennatte kasvualustan epiphyllumeille. Minulla on moni kuollut vaikka ihan hyväjuurisia ovat olleet. Ilmeisesti kasvualusta liian köyhää. Kasvualustassa on orkeidea"multa" pussista osa, lecasoraa ja vermivculiittia eli erittäin läpäisevä seos.
Onneksi Svantella oli menettämiäni aarteita jotensain ostettua uudet taimet:)
Itse olen tähän mennessä käyttänyt ihan tavallista kukkamultaa, mutta muistin joskus kuvanneeni jossain puutarhalla tällaisen ohjeen. En muista missä, kun näkyy olevan yli 5 vuotta sitten kuvattu.
Ok kiitos Bumble. Laitan enemmän multaa nuihin tuleviin aarteisiin… turvettakin löytyisi kasvihuoneesta pussillinen joten sillä saisi happamuuttakin kasvualustaan…
Nonniin. Kävin nyt opiskelemassa googlesta eri kasvualusta neuvoja ja miltei kakikissa oli luujauhoja eikä juurikaan missään turvetta vaikka kasvualustan happamuudeksi suositeltiin 5.5-7. Luujauhokin on emäksinen ja sitähän minulla ei ole…korvaako esim jauhetut kanamunankuoret luujauhon. Luussa on toki muitakin hivenaineia kuin munankuoressa mutta en tiedä kuinka pienissä erissä luujauhoa on mahdollista hankkia. Kasvualustassa ei minulla ole mitään vikaa vaan nimenomaan lannoituksessa.
Kasvualusta on täysin ilman ravinteita enkä ole niitä kasteluveteenkään huomannut laittaa kun oletin mullassa jotain olevan. Olikin taimimultaa mihin tein sekoituksen:/
Istuttaessa uudelleen useimmat laittoi joko laittoi kanankakkaa sekä jotain forsforipitoista kestolannosta tai 10+10+10 lannosta rakeena. Itse taidan laittaa ihan vain vähän jotain kestolannosta jossa typpeäkin mukana. Keveemmällä kun kasvu alkaa voin kaivaa pari koloajohon lirauttaa vähän kananherkkua joukkoon.
Täällä ensimmäiset epi hybridit juurtumassa. Kasvualustani on osin samankaltaista, kuin sinulla floora. Jäin vain miettimään, että onko sinulla ollut vermikuliittia sekoitettuna mullan joukkoon? Vermikuliitti kuitenkin sitoo itseensä aika paljon kosteutta, joten olisiko mahdollista, että juuret eivät ole päässeet kuivahtamaan tarpeeksi kastelujen välillä? Itse käytän aina perliittiä kun mullan pitää olla ilmavaa. Taimimullassa on muistaakseni vähän ravinteita.
Vermiculiittia ei kovin paljoa ole ja veikkaan että kasvualusta on liian läpäisevä ja otinkin jo multaa lämpiämään. Lisään multaa nuihin epeihin mitä on ja tuleville teen muhevamman alustan. En laita vitskuja nuille nyt kun mullan mukana tulee joitain vitskuja vähän jokatapauksessa.