Nyt on maailmankirjat sekaisin. Luultiin, että yksi tytöistä katsoo uudelleen yhtä hupisarjan jaksoa, jossa on käkikello, ja jota hän näytti mulle jo päivällä, mutta ei, ihka oikea käki istui pihakoivun latvassa kukkumassa. Ei ole tässä peltoaukealla ollut ikinä käkeä, metsään on pari kilometriä, sieltä joskus saattaa ääni kantautua. Miten voi yhden eksyneen käen takia tulla vallan hölmistynyt olo?
Mummeli, oli muuten suuri se naakkojen pesä tuolla hormissa. Hyvä kun huomasit sen. Risuja oli varmaan metrin verran avotakan piipunreiässä. Meni koko iltapäivä mieheltä saada se pois. Osa risuista sitten paloi hormissa.
Nyt on verkko piipun nokassa. On ne sitkeitä rakentajia. Ensin yrittivät kolme kertaa torpan hormiin, joka kerta laitoin tulen takkaan ja risut paloivat pois. Nyt sitten vielä tänne talon piippuun, saavat mennä nyt naapuriin rakentamaan.
Mikähän kurkia riivaa kun täällä kylvetyllä pellolla on n.30 kurkea. Päivällä siskon kanssa juuri laskettiin ja 32 saatiin. Ovat olleet ainakin kaksi viikkoa täällä pyörimässä. Tuntuu että vähempikin kyllä tänne riittäis.
Nyt olen ihan täpinöissäni. Kuikkapari ui ohi ihan rannasa, toisella jo poikanen selässään ja sitä syötti kaula mutkalla. Poikanen piipitteli, ui syönnin jälkeen emon perässä. Jatkoivat matkaa lahden pohjaan. Uskalsin liikkua ja hakea kameran kun olivat jo kaukana. Sain kuvakin, poikanen emon selässä näkyy vain tummana hahmona. Eli todiste on, kuikka munii touko-kesäkuussa, hautoo 28-32 vrk, joten ihmeellisen aikainen poikanen on heillä.
On se koskelo sentään mielestään vimosen päälle järvien suojelija !
Tuossa katseltiin mökin ikkunasta,…määrätietoisesti lensi ihan rantaan ja hyppäsi sitten laiturille,vähän siinä suki itseään ja ruilautti jaskat siihen 
Meillä ei yleensä näy täällä sorsia ollenkaan mutta eilen ylpeä äitisorsa yhdeksän pienokaisen kanssa uiskenteli ohi:)
Koskelot ovat ottaneet meidän laiturin lepo/kakkapaikakseen :)
Meillä on lelukäärme laiturilla pelokkeena.
Olkoot rauhassa, pikkulaituri on helppo pestä:)
Nyt silkkiuikkujen haudonta on kestänyt lähes kolme viikkoa. Munien lukumääräkin tuli varmistettua tänään. Neljä munaa siellä näkyy olevan. Munien kuva jäi vähän suttuiseksi, kun kameraa ei ehtinyt tarkentaa koska lintu kohottautui ylös vain hetkeksi.
Tänään sitten kuoriutuivat jo 2 poikasta silkkiuikkuparille. Tykkäävät enimmän ajan olla emonsa siipåien alla selässä. Mutta ovat jo käyneet uintilenkilläkin. Näyttisi 3 munaa olevan vielä jäljellä.
Miten ihmeessä noin pienet pääsee emon selkään kiipeämään 
Tällä on kyhmyjoutsenpariskunnalla kuusi pientä harmaata poikasta. Niiden pesintää on ollut hauska seurata, kun pesä oli ihan rannassa ja porukan näkee usein iltakävelyllä käydessä. Satuin kerran ennen kuoriutumista näkemään myös munat. Yksi poikanen oli eilen emon selässä ja emo sähisi minulle, vaikka en ollut kovin lähellä. Viime kesänä poikasia oli viisi. Näin myös kaksi kanadanhanhipariskuntaa pienine poikasineen. Tykkään enemmän kanadanhanhista kuin valkoposkihanhista, nämä ovat ylväämpiä eivätkä kulje niin isoissa parvissa. Kanadanhanhet eivät mielestäni ole aiemmin pesineet täällä vaan vain pysähtyneet muuttomatkan varrella. Valkoposkia tuntuu tänä kesänä olevan näillä kulmilla entistä vähemmän.
Kirjosiepon pönttöön ruokkii kolmen kimppa, kaksi naarasta ja koiras. Munivatko molemmat naaraat samaan, ennen ei ole tuollaista näkynyt. Samalla koiraalla on kyllä ollut kahdessa pöntössä pesintä.
Mielenkiintoisen havainto MirjaM:llä. Voiskohan se toinen naaras olla oman pesänsä menettänyt? On sitten hormonipäissään ryhtynyt ruokkimaan naapurisiepon lapsia.
Siinäpä hällä hautomista. :rolleyes:
Lehtokurpan poikasista yksi, ehkä muut kolme lähistöllä polun vieressä kun kerran neljä poikasta saa yleensä. Keväällä orrit-orrit-orrit-pisiit säkeitään luritteli. Emo lähti polunvarrelta ihan läheltäni äänettömään tapaansa lentoon ja ruikkasi pitkän hätä peen. Vilkaisin paikkaa, huomasin poikasen, nappasin kuvan ja poistuin. 
Lintukirjan mukaan paimentyttö metsässä etsi ja huuteli Orrit ja Pissiit nimisiä lehmiään ja toivoi osaavansa lentää niin löytyisivät helpommin. Haltija kuuli pyynnön, paimen muuttui lehtokurpaksi ja " orrit-orrit-orrit-pisiit" huutelee yhä.
Olipa mukava tarina lehtokurpasta ja hieno kuva poikasesta.
Pomppi yhdellä jalalla. Mikä lie jalkaan osunut. Räkättirastas.
Löysin pihalta märän räystäspääskyn poikasen. Se oli keskellä pihaa, ei seinän vieressä. Melkein aikuinen, mutta ei vielä osannut kunnolla lentää. Otin sen käteen helposti, se ei yrittänytkään pakoon. Onneksi kissat olivat toisella puolella pihaa. Viime kesästä navetan räystään alla on pieni, oljilla täytetty ämpäri ja sinne vein pikkuisen. Oli ainakin kissoilta ja sateelta suojassa, toivottavasti selviää, kunnes osaa kunnolla lentää.
Eilen maalla huomattiin, että peukaloinen oli rakentamassa pesää takapihan räystään alle. Seinustalla kasvaa suuri punalehtiruusupensas, johon se lensi suu täynnä saniaisen kuivia lehtiä ja risuja. Siitä se sitten lensi jonnekkin kattorakenteisiin. Ei ilmeisesti yleensä tee pesiä rakennuksiin, vaan lähinnä risukkoihin ja kaatuneiden puiden juurakoihin. Toivottavasti pesintä onnistuu, olisi mukava seurata ikkunasta noita touhuja. On se kyllä hupaisan näköinen pikkulintu ja vielä kun näkisi minkä näköinen on peukaloisen poikanen?