tönönvahdille - “Hyvän pesimäkauden jälkeen siperialaiset hakit voivat lähteä länteen suuntautuvalle vaellukselle. Silloin niitä tavataan Suomessakin tuhansittain.”
nyt taitaa olla kohtuu hyvä vaellussyksy. sekä irsa että suokukka ovat äskettäin lisänneet tähän ketjuun ottamiaan pähkinähakin kuvia
Joutsenet aloittelevat kokoontumista. Viitisenkymmentä tuolla naapurin sänkipellolla majailee nyt.
Tiaiset tyhjentää mun uuden ruokinta-automaatin kahdessa päivässä! Ja kakkaavat terassin likaiseksi. Piti siirtää ruokintapaikka kauemmas. Ensimmäiset ruokapussit tyhjeni siis vauhdilla. Toinen oli Lidlin linturuokaseos, jossa on myös viljoja. Näytti siltä, että linnut heitteli niitä viljoja pois ja kaivelivat vain auringonkukan siemeniä ja pähkinän paloja. Nyt tässä suunnittelen mistä ostan lisää evästä. Taidan ostaa pelkkää auringonkukkaa ja pähkinää, jos ne kerrran kelpaavat. Puuilossa on näköjään 8kg säkki rouhittua Osku maapähkinää 19,90 eli 2,49 euroa kilo. Ei paha… Auringonkukan siemenet aion löytää kuorittuina ettei tulisi roskaa. Ei näköjään ole Puuilossa eikä Tokmannilla kuorittuina. Mutta Tokmannilta löytyy näköjään maapähkinä rouhetta 5kg kuorettomana. Eli sinne siis…Mitä talvintaruokintakokemuksia muilla???
Auringonkukansiemeniä on meilläkin tarjolla ja vilskettä näyttää olevan. Isäntä hoitaa linnut ja minä isännän. Sanoi juur eilen että kohta on 25kg menny.
Kuorin aina porsaan ulkofileestä valkoisen osan pois ja puristan ne palloksi jotka viedään linnuille, ite syödään parhaat palat.
Nuo lihapallerot on sellaisessa rautaverkossa ettei oravat vie niitä kerralla. Hyvin näkyy niissäkin nokkijoita riittävän.
Oravia näkyy kyllä harmittavan kun eivät niihin ylety.
Me ripotellaan osa siemenistä aina maahan, sillä punatulkut ei kaikki osaa mennä tonne pienelle keikkuvalle lintulaudalle. Närhi yrittää silloin tällöin tulla osille, mutta se on tosi arka ja tarkka ja pakenee, jos näkee liikettä ikkunassa. Närhi yleensä kai vie meiltä talipallot puista, kun niitä joskus talven edetessä ripustetaan. Oravat ei meillä juhli, meidän talonvahti pitää siitä yleensä huolen. Vaikka oravatkin on kyllä sen verran tarkkoja ja rohkeita, että tulevat kyllä osille aina, kun koira lepäilee sisällä.
Meillä oravat syöpi siinä missä tirpatki. Sillon ne siirtyy ruokapaikalta korkiammalle puuhun ku menen karvalapsien kans kartanolle, mut heti ne laskeutuu takasin syömään ku non aitauksessa.
Milli on muuten ihan mahoton syömään auringonkukan siemeniä. Jos se vaan eteiseen menee, son samantien pää säkissä 
Tykkään linnuista kovin. Olen reilun 50-vuotisen elämäni aikan pelastanut aika monta lintua. Parhaiten on jäänyt mieleen haarapääsky, joka oli joutunut ulkorakennuksessa isoon lasipurkkiin - tiedä mitä oli sieltä etsinyt, hyönteisiä varmaan. Hakkasin puita ulkosalla ja ihmettelin kummaa räpistelevää ääntä ja menin varaston puolelle katsomaan. Siellä pääskynen istui kannettomassa lasipurkissa eikä päässyt mihinkään. Oli aika jännittävää, kun otin sen sieltä käteen, vein ulos ja hiljalleen höllensin otetta. Silloin singahti pääskynen irti taivaalle liverrellen mennessään. Tuli oikein mukava olo siitä tapahtumasta. Menin ja käänsin lasipurkin alassuin, ettei enää olisi surmanloukkuna. Taisi olla joku iso vanha Riihimäen lasin lasipurkki, joita ennen oli ylenmäärin joka talossa.
Tänään aloitin lintujen ruokkimisen, auringonkukan siemeniä ja talvilintu rasvapötkö. Kuorettomia käytän mieluiten, helpompi lintuviereiden syödä ja minun siivota. Kovilla pakkasilla pähkinärouhetta.
Luomuruokaa löysi metsässä tikka, toukkia lahopuusta.
Päivänhatun lintujen pelastamisesta tulikin mieleen.
Viime talven kovimmilla pakkasilla eli joku 22 astetta taisi olla, lensi punatulkku äidin ikkunaan.
Se oli ihan pökkyrässä ja makoili vaan siellä hangessa, eikä pystynyt lentämään.
Äiti otti sen sisälle ja alkoi ruokkia ensin pahvilaatikossa sitä, hetken päästä Väinö sai vanhan undulaattihäkin käyttöön ja äiti opetti sitä lentämään pesuhuoneessa, se oli tosi rohkea ja reipas.
Väinö eleli sisällä kovimman pakkaskauden ajan ja oppi uudelleen lentämään ja parani hyvin.
Muutama sulka jäi vinksi vonksin ja siitä hänet tunnistaa, hän käy edelleen äidin lintulaudalla rouva punatulkun kanssa.
Yks pelastuskerta oli sellainen, että olin kissani kanssa kävelemässä maalla metsikössä - se tykkäsi seurata mua joka paikkaan. Yhtäkkiä kissa hyökkäsi tienvieren pusikkoon ja sai kiinni jonkun linnun - ehkä oli nuori rastas tms. Hyökkäsin samantien perään ja sain linnun pois kissalta. Kävelin monta sataa metriä lintu kädessä ja mietin, että mitä nyt teen, kun kissa seurasi kuin hai laivaa ja vahtasi silmä kovana enkä tiennyt, pystyykö lintu heti lentämään, jos heitän sen ilmaan. Maalla kun oltiin, niin menin meidän vanhaan puuceehen ja pistin oven hakaan jättäen kissan ulkopuolelle. Siellä hämärässä avasin otetta ja lintu pyrähti kädesta ikkunalle, joka oli pelkkä avoin ikkuna-aukko ilman lasia, visersi jotain ja hävisi metsään. Kissa oli pikkusen harmissaan, mutta ite olin pienessä taivaassa.
Minä olen myös pelastanut pääskysen vessan ilmastointihormista,se jäi henkiin.
Sitten meidän kissoilla oli kerran ihan pieni telkän poikanen, ne ei onneksi olleet satuttaneet sitä, mutta voi kun se oli sitten söpö.
Ja kaikki 8 telkänpoikaa painelivat seuraavana päivänä äitinsä perässä jokea pitkin.
Sitten varastin kissalta kerran harakanpoikasen kun kissa yritti kiusata sitä.
Sekin selvisi loukkaantumattomana ja iloisena katselin seuraavana päivänä kun hyvin omistautuneet vanhemmat syötti sille poikaselle viinimarjoja.
Ja lapsena meillä oli kaverina pesästä pudonnut kyyhkynen Piippo nimeltään, se oli täysin kesy ja poikakyyhky selkeästi.
Se kujerteli naisille ja pörhisteli miehille.
Ja pelastin kerran myös oravanpenikat ketun väijytykseltä, se odotti puun alla, että penskat putoaisi leikkiessään.
Sitten oli yks kerta, kun opiskeluaikana kävin viikonloppuna vanhassa kotona tuon em. samaisen kissani kanssa. Keskellä yötä kissa rupesi pitämään kamalaa temmellystä ja kuului piipitystä ja kun nousin katsomaan, kissalla oli talitiainen “leikkikaverina”. En tiedä mistä peräisin, mutta vintissä kai oli tiaisen pesä. No taas otin linnun kissalta turvaan. Vähän meni aikaa ennen kuin löysin tyhjän pahvilaatikon, minne laitoin linnun toipumaan. Kissan tietysti telkesin eri huoneeseen. Kun aamulla heräsin, lintu jo rapisteli laatikossa ja tirkisteli kannen välistä. Vein laatikon ulkorappuselle ja avasin kannen. Tintti lenti iloisena syreenipensaaseen ja hävisi sen siliän tien.
Ihania eläintarinoita teillä…
Vai on Savossa linnut ehtineet jo syödä 25kg evästä… kuinkahan kalliiksi tämä lintuharrastus tuleekaan… Ilmankos myynnissä on niin isoja säkkejä. Taisin ostaa liian vähän kun ostin 5kg pähkinöitä ja toisen mokoman auringonkukkaa. Ja se tokmannin 5kg pussi pähkinöitä ei ollutkaan rouhittua ja kueretonta, ne oli pelkästään halkaistuja. Onko niin että pähkinät kannattaa säästää vasta koville pakkasille?
Kyllä ne jokku antaa pähkinöitä jo nyt. Meillä eivät saa sitä herkkua ku jouluna. Joulusin vien mettäänki muille elukoille kuivia leipiä yms. Pittää se heilläki olla joulu 
Mä tykkään pähkinöistä ja syön ne ite. :Whistling:
Nythän arskan siemenet on halapoja.Muutama vuosi sitte täälä makso 25 kg säkki pitkästi yli 30 euroa.
Pupuille me ostetaan kauraa. 40 kg säkki maksaa noin 20 euroa
Epäilen noitten lintujen tekevän kätköjä kun ne vain käy hakemassa ruokaa ja näyttää että ne lentää aina samat linnut samaan paikkaan ja het kohta taas lisää hakemaan. Ei kait ne kerkeä niitä kaikkia syödä.
En kyllä tiedä mitä oikein tapahtuu kun ei niistä voi olla varma, kovin ovat samannäköisiä kaikki lajitoverit.
Aika hassua kun ei vielä oltu aloitettu ruokintaa niin usein kävivät talitintit noilla ikkunoitten ristikoilla istumassa ja kuikkivat sisälle.
Sanoin isännälle että tahtovat sanoa jotta tuoppas ukkeli sitä ruokaa.
Nyt niitä ei ole enää käynyt kurkkimassa kun alettiin syöttämään.
Tiedä häntä miksi kävivät mutta niin me se atvailtiin.
Meillä ruokinnan alussa kuluu auringonkukan siemeniä tosi paljon. Kaksi, kolme viikkoa kun kuluu niin ruokahalu pienenee niillä.
Joutsenet pitävät mahdotonta mekkalaa Toisvedellä.