Tami Hoag on myös hyvä dekkarikirjailija.
Tanu - no se on Harry Potter! (Minä olen tämän talouden suurin Potterfani, sain isännänkin katsomaan Feniksin kilta-elokuvaa ja jopa hän myönsi että aika jännä)
Sattuipa käsiini hauska kirja nimeltään Hieno mies : elämäntaidon ja säädyllisyyden oppikirja, kirj. Brumelle & Co (näköispainos vuodelta 1926). Sisältää käyttäytymisohjeita herrasmiehille, mm.:
“Miehen on oltava naisväelle esikuvana siitä, miten puhelinta on käytettävä”
“Jos keskustelu eksyy bolshevismiin tai raittiuteen, niin päivälliset ovat pilalla”
Hatun nostosta tervehdittäessä sanotaan näin: “Mies ottaa kohteliaan hitaasti hatun päästään ja vie sen niin kauas sivulle, että käsivarsi on miltei suorana. Käsivarsi on pidettävä jonkin desimetrin päässä lanteesta, jonka keskiviivaa ei saa sivuuttaa. Kun hattu on alimmillaan, ovat lieret pystysuorassa asennossa. Kun nainen on kulkenut ohi, pannaan hattu jälleen päähän”
Samaan sarjaan kuuluu myös yhtä hauska
“Kanna itsesi kauniisti – Esiäitien ohjeita ja neuvoja Suomen naisille”.
Myöskin samaan sarjaan famun jäämistöstä pelastettu "Jokaisen naisen kirja" toim. Torppa, 4. painos, v. 1947.
"Herrojen huomioon: Pysähtyessänne tervehtimään ottakaa hattu vasempaan käteen, ja naisen kanssa keskustellessanne pitäkää hattua kädessänne, kunnes nainen pyytää teitä panemaan sen päähän." Vois tulla kylmä nykyään,... Ei ainakaan mulle tulisi mieleenkään kehottaa toista laittamaan hattua päähän...
"Nainen ei milloinkaan tervehdi ensin herraa. Hän voi enintään hymyillä ohikulkiessaa, ellei herra huomaa tai tunne häntä." 
"Älkää toruko lapsia miehenne kuullen." Öööö.. Miksi? Ja mieshän ei saa torua lapsia...?
Minä kierrän kaukaa kaikki kirjat joissa on nimessä jo koiria ja surua. Vollotan itseni pilalle niiden kanssa. En katso Lassie-elokuviakaan samasta syystä.
Mutta yhtäkkiä löysin taas dekkarit. Kirjahyllylläni on ollut kolme dekkaria lukematta joista luin nyt ensin Joy Fielding, Pikku Nukkeni (aivan mahtava, alussa liikuttiin paikoissa joissa minäkin olen livenä pyörinyt) ja nyt on menossa Elisabeth George, Isän varjo.
Melkein menin kirjastoon tänään mutten mennytkään, tuumasin että luetaanpas jemmadekkarit ensin. Kun siellä kirjastossa on keskeneräinen Robert Jordanin Ajan Pyörä -sarja. Fantasiaa. Kuulemma Jordan on kuollut 2007 ja viimeisiä osia kirjoittaa hänen muistiinpanojensa pohjalta Brandon Sanderson. Mielenkiintoista jahka nekin suomennetaan.
Minä luen parhaillaan Henning Mankellin Kiinalaista. Vertaisinpa lukukokemuksena jopa Haileyn Juuriin. Upea, uusia näköaloja avaava, historiaakin selventävä, vaikka onkin dekkari. Yli kuussaataa sivua.
Minäkin olen joskus ollut pieni poika, mutta siitä on tosi kauan. Jotain sentään muistan lapsuudestani, erityisesti on jäänyt mieleen se, että kirjoja luettiin paljon. Ja saatiin lahjaksi muutenkin kuin jouluna.
Yksi kirja pompsahtaa silloin tällöin esiin jostain aivopoimujen muistojen kammarista. Kirjan nimi oli Maatorpedon salaisuus, tekijää tai kustantajaa en muista, isbn-numeroita silloin ei edes käytetty. Kannessa oli kuva sikarin muotoisesta teräksisestä aluksesta, jonka keulassa oli partaveitsen terävät terät, joilla tuo hirviö kaivautui maan uumeniin kuin myyrä. Alla oli telaketjut kuin panssarivaunussa. Ei meillä tietenkään kaikki kirjallisuus noin tyylikästä roskaa ollut, oli meillä tietenkin Pepit ja Hanhiemot ja muut vastaavat. Kirjat luettiin ristiin tyttöjen ja poikien kanssa, itsekin muistan vielä sisareni Helena-kirjat.
Muistaako joku tuon Maatorpedon? Ja jos sen jostain löytäisin, niin olisin halukas vaihtamaan johonkin hyödykkeeseen (raha/toinen kirja/konjakki/taimi/siemenpussi/tms,) tai ainakin lainaamaan.
Mie olen kuunnellut hänen äänikirjojaan, ja tykkäsin kovin.
Koitapa Humulus Vammalan (muistaakseni) Vanhan Kirjan päiviltä löytää. Voin kyllä laittaa kyselyn tutulle, joka koluaa kuolinpesiä ja myy kirjoja…
Humulus!
Vau Temsku, tosi nopeaa toimintaa!
Mä oon nähny ton kirjan lapsena kotona. Mielenkiintoinen julkaisuvuosi.
Kiinalaisen lukeminen myös täällä kesken. Tykkään kovasti. Melkein kaikki Mankkelin kirjat olen lukenut.
Wau, upeaa, mahtavaa!
Entä muistaako kukaan sellaista kirjaa, jossa kaksi yläasteikäistä koulupoikaa keksivät tulitikkulaatikkoon mahtuvan energialähteen, rakentavat sillä toimivan veneen (ehkä jopa maallakin kulkevan?) ja kiertävät sen avulla pitkin maailmaa?
Monen Aasinsillan kautta valitsin tämän Lukupiiriotsikon sille aiheelle, että eilen illalla ruotsalaisesta taidehistoriakirjasta bongasin erään taulun osasuurennoskuvan yhteydestä selitystä, että akilleija on hedelmällisyyden ja erotiikan symboliarvonsa takia maalattu vuonna 1653 sisällöltään harvinaiseen maalaukseen taustalle. Kuva-aiheessa on ajalle epätyypillisesti maalattu lasta odottava pariskunta käsikädessä ja vielä lattianrajassa näkyy pikkuinen koira.
Ja kun tuon selityksen sanon lyhyemmin: Tarvittiin melkein neljäsataa vuotta aikaa, ennen kuin minä sain tietää mikä on akilleijan symboliikka 
Ja kirja on tarkalta nimeltään: Den svenska målarkonstens historia. Kirjastosta lainassa tietenkin.
Ei tää nyt ihan tämän otsikon alle taida kuulua, mutta en muutakaan keksinyt. Elikkä sellainen vain kävi mielessä, että löytyykö meistä muita Esko Valtaojan kirjojen/tekstien lukijoita. Parina päivänä olen herkutellut kyseisen herran teoksen Ihmeitä - kävelyretkiä kaikkeuteen parissa. Vaikka hän on astronomi - ei kirja suinkaan liiku vain sfääreissä ja tähtien takana, vaan mukaan mahtuu ihan mitä vain. Ja voi veljet & sisaret! sitä huumoria siellä. Tieto-Finlandia -palkinnon 2002 saaja todella hallitsee senkin osion.
Hep hep hep! Minä olen suuri Esko Valtaoja-fani ja omistan kaikki hänen kirjansa. Siinäpä heppu joka saa hienot ja monimutkaiset teoriat kuulostamaan helpoilta kuin heinänteko, ja avaa ajatuksille monenlaista madonreikää maailmankaikkeuteen.
Temsku…!!! Mitenkähän minä en ole oikeastaan ollenkaan yllättynyt…
Todellakin niissä kirjoissa on se jokin. Hytkyttävä, kutkuttava - ja silti täyttä asiaa.
Seurasitte varmaankin tämän hepun vetämää keskustelusarjaa, jossa mukana oli Kari Enqvist ja joku "uskontohistorioitsija". Kävivät lopussa läpi sen, mihin tämä maailma päätyy lopuksi. Ei ollut lohdullinen kuva. Ensin kärähdämme, kun aurinko ennen sammumistaan leimahtaa oikein isoksi. Jos sattuisi käymään, että siitä selviämme maailma laajenee ja kylmenee loputtomasti.
Olisikohan siinä keskustelussa, kun agnostikko Valtaoja lausui, että on hyvä että sukominen on järjestäytynyt uskonnoiksi. Voimme käsitellä vähän niinkuin ryhmiteltyinä uskovaiset uskomisensa mukaan. Ei tulisi mitään lainsäädännöstäkään, kun jokainen uskovainen uskoisi omalla tavallaan. Itse lisään tuohon vielä sen, ettei ketään saa syrjiä hänen uskontonsa mukaan. Kyllä olisi meinaan työnantajalla vaikeuksia.