Olipa kaunis kaivo! Mitähän lie mahtanut olla rinnekuvassa oleva leveälehtinen kasvi?
Siinähän on mun ruostekukkani! Viroksi kaeralill.
Onneksi matkassa oli muitakin innokkaita, nämä eivät siis kaikki ole minun!
Taitaa malvankukka olla jonkinsorttinen hapsijukka. En ole varma ollenkaan, mutta jokin tuollainen pälähti alitajunnasta.
Aika hapsijukka kyllä herättyäni olenkin… ; D No mutta, ei pärjää siis täälläpäin tuo kasvi. Tosi mielenkiintoisia näkymiä! Minä tykkään heinistä kuin hullu puurosta, vastapainoa sekametelikukkaryöpyilleni.
Ja onhan se helpompaa sanoa, että juu, tämä tässä on meidän heinä puutarha, kuin selitellä niitä kitkemättömiä tuppaita…
ohhoh! olipas upea piha noissa ekoissa kuvissa.
Pistänpä muutaman kuvan Viron reissultamme, kun näyttää tuolta Picasasta kuvan kopioiminen käyvän huomattavan nopeasti (minäpä opin sen picasan kuvansiirron 
) ainakin tällä työkoneella.
Tässä ensin kuvia käynnistä Kivistikin kärhö- ja viiniköynnöstilalla. Ne ovatkin ainoat varsinaiset tarhurointiin liittyvät kuvat, kun en viitsinyt siskojani kiusata enemmillä puutarhakäynneillä - eivät ole juurikaan aiheesta kiinnostuneita.
Älkää kysykö, mitä lajikkeita nää on…
Metallista oli taivuteltu monenlaisia kärhötukia
Tämän kärhön kukan halkaisija oli noin 20 cm
Kasvihuoneessa oli viiniköynnösten ja kärhöjen lisäksi muutama ruusukin
Tää ruusu oli niin erikoisen oranssinpunainen ja säännöllisen muotoinen, että näytti muovikukalta
Kivistikin puutarhalta jatkoimme matkaa kohti Otepäätä. Nälkä yllätti, ja ennen Pöltsamaata ensimmäisenä osui silmiin tien varresta vanha kivi- ja hirsirakenteinen tuulimylly, josta oli tehty ravintola. SIellä yllätti vessojen ala-arvoinen kunto: kolmesta pytystä kaksi toimi vaivoin, ja toisesta altaasta oli hana varastettu. Toinenkin linksutti niin pahasti, että pelkäsimme sen irtoavan. Tietenkään ei ollut mitään, mihin kuivata kätensä.
Rohkeina tyttöinä tilasimme kuitenkin listalta ruoat ystävälliseltä nuorelta tytöltä, joka yksin näytti hoitavan koko puljua. Silloinpa pölähti pihaan bussillinen suomalaisia ja kohta toinenkin, ja tyttöparka säntäili sinne tänne. Parhaansa teki, mutta eihän siinä kiireessä voinut kaikkea muistaa. Pelkäsimme, että hän joutuu vielä jossain välissä kokkaamaan meidän ruoatkin, mutta ei sentään. Pikku hiljaa, kuka milloinkin saimme eteemme ensin juomia ja sitten ruokia, kun vähän muistuttelimme. Ja täytyy sanoa, että ruoka oli hyvää ja täyttävää.
Ruoan jälkeen vessassa käydessä ei ollut enää paperiakaan… no, siitähän siinä vaiheessa revittiin vaan huumoria. Ja kiiteltiin tyttöstä, joka oli tehnyt parhaansa - hän taatusti oli ansainnut palkkansa.
Harmi kun ei ole tuosta paikasta muuta kuin sellaisia kuvia, joissa on henkilöt mukana. Mutta kohtapa nähtiin taivaalla villakoira 
Sitten jo saavuimmekin Otepäälle Tinden hellään huomaan. Valitettavasti niissäkin kuvissa on kaikissa akkojen naamakuvia.Siellä kuitenkin nautitsimme kuohuviinistä ja kahvista. Sisko sai jopa yskäänsä konjakkitujauksen :D.
Meillä oli oikein mukava ilta vanhoja muistellen, ja vanhin siskoni oli ottanut mukaansa äidin papereista löytämäänsä kirjeenvaihtoa isän ja äidin väliltä jostain 50-luvulta, kun isä oli sairaalassa liikenneonnettomuuden takia.
Seuraavana aamuna Tinde neuvoi meille parhaat tutustumispaikat, parkit, ravintolat ja kahvilat Tartossa. Niiden neuvojen mukaan suunnistimme ensin vanhalle puutaloalueelle ja sieltä torille, josta mukaan lähti vihanneksia ja omenoita illaksi ja karkkia tuliaisiksi (taisi olla karkkimyyjän onnenpäivä).
Sateen aikana siirryttiin sujuvasti kauppakeskuksen parkkiin ja lähdettiin tutustumaan vanhaan kaupunkiin.
tori
ja raatihuone
Kovasti ihmettelimme, kuinka nämä kolmen metrin korkeudessa olevat kukkaistutukset kastellaan. Niitä oli tosi paljon. (varmaan tankkiautosta?)
Teatterikouluko?
Koko katu täynnä toinen toistaan kauniimpia puurakennuksia.
Vastapainoksi kauniin kirkon vieressä neuvostoaikainen rumilus
Monissa taloissa oli tehty räystäskouruista lohikäärmeitä
Kotimaastakin muistutettiin