Välipalana syötiin leipärullat jossa oli hyvin maustettua lihaa sisällä ja teetä, eivät maksaneet juuri mitään.
Sen jälkeen huomasin leivospuodin josta hain parit ihanan makeat voitaikinaleivonnaiset jälkkäriksi. Eurolla maksoin ja sain vaihtorahaa takaisin.
Lihat oli helppo tunnistaa kun päät oli vielä paikoillaan.
Joku puutarhahörhö sentään tuollakin.
Kiitos, olipa mukava reissu! Isäntä on käynyt joskus -77 noissa maisemissa, katsoi kuvia ja sanoi että mikään ei ole muuttunut! Saisiko lisää kuvia?
Seuraavana aamuna aikaisin lähdimme hyvillä busseilla kohti Petran-kaupunkia joka on yksi seitsemästä ihmeestä.
Matkalla maisemat oli todella karuja ja oikein hävetti oma valitusvirteni kuivasta kesästä kun katselin näitä viljelyssarkoja joissa ei taida kuitenkaan mikään kasvaa kun sateita tulee tosi harvoin.
Jordanian valtio on rakennuttanut talvikyliä beduiineille jotta lapsilla olisi mahdollista käydä koulua. En muista varmaa onko tämä yksi niistä, mutta samantapaisia ne on. Kesällä he kuitenkin paimentavat vielä karjaansa aavikoilla tai vastaavat esim Petran kaupungin matkamuistomyymälöistä ja turistien kuskaamisesta.
Sitten saavuttiinkin perille.
Näittekö te sielä kameleita?
Kapea kanjoni on pitkä ja sai katsoa mihin astuu. Matkalla näkyi luolia joissa beduiinit vieläkin yöpyvät.
Nähtiin tosi paljon.
Pitkän alaspäin suuntautuvan käytävän jälkeen avautui tämä näkymä.
Eläinten huonosta kohtelusta oli suomalainen opas kirjoittanut kuningattarelle niin monta kirjettä että nyt riitti yksi huuto niiin kuski pyyteli käytöstään anteeksi.
Hevoskyydeiilläkin pystyi matkustamaan solan läpi 25€ hintaan.
Vauhti oli huimaa.
