Mennään pois..... kunhan tuo lautta tuosta lähtisi....
Kotimatkalla kurkitaan vielä rantamaisemia - sinne...
...sun tänne....
... ja vähän tuonnekin....
Voi kuinka tulikaan kaipuu merelle, näistä kuvista. Minä sitten rakastan noita auringon lämmittämiä, sileitä rantakallioita. Ja toisaalta myös meren puhetta, kun aallot rikkoontuvat rantaan ja tyrskyt lentävät, ah.
A.i.k.a sitä meren pauhua olisit saanut meidän reissumme aikana koko rahalla... siinä tuli sekä Myrskyluodon Maija että Ystävän laulu - "ja jos silloin, kun myrsky soi, sinun kumppanis vaikeroi...." - mieleen, kun sattui ihan ensimmäinen saaristoyömme sitä myrskyä koko rahalla. Jopa ravintolarakennuksen täydet roska-astiat ja pullo- & purkkisäkit kolistelivat pitkin pihamaata ja hyvä kun itse pysyi pystyssä veskiin huoltorakennukseen tallustellessaan. Enkä minä niitä maailman pienimpiä ja keveimpiä tätejä kuitenkaan ole....;=))
(siis meidän maakrapu-isukki ei ymmärtänyt myrskyn päälle mitään - ja seuraavana päivänä vielä jätti päälleen pyjamahousut pitkiksi kalsareiksi ja haki collegea yläkropan suojaksi takin alle.... )
Euffis taisi tarkoittaa pohjoista Jurmoa ja Jalomi eteläistä Jurmoa. Jurmoja on kaksi. 
Totta, viherpeukalo! Pohjoistahan minä…:))
No voi elämän kevät, pitääkö niitäkin nyt olla useampia
? Pohjoisen Jurmosta ei ole mitään tietoa, eikä varsinkaan siitä, onko sekin bongareiden suosiossa
Pohjoisessa Jurmossa on vihreämpää kuin eteläisessä. Bongareista en tiiä, mutta siellä on niitä pitkäkarvaisia lehmiä mullikoineen laitumella. Niitä sitten veneilijät käyvät iltakävelyllään katosmassa. Lehmäbongarit. 
Ah, juuri sellainen hyväkunpystyssäpysyy-myrksy on niin minun mieleeni. Ja siihen vielä sadetta mukaan 
Usein lähden kotonakin silloin kävelylle. Kunnon vermeet vain päälle, niin mikä sen hienompaa. Tavallinen sade onkin sitten paljon tylsempää
A.i.k.a! Kyllä sitä vettäkin silloin tuli, tuli ja tuli… ja suoraan vaaka-asennossakin. Siis myrskylle 10 pistettä ja papukaijamerkki!!
Ahvenanmaalla käväistiin autotapahtumassa.
Ajeltiin ja käveltiin siellä vähän muutenkin.
Loistavat kelitkin osui, menomatkalla satoi laivamatkan aikana aika reilusti ja palatessakin hiukan, mutta perillä ei lainkaan.
Rauhallista oli, hyvin rauhallista. 
Ja todella kauniita kukka-asetelmia paljon.
Nuo isot heinät oli tosi komeita ja perhosia pörräsi paljon, varsinkin syys syrikät oli täynnä perhosia.
Nyt vuorossa siis isokarin saari.
Kyllä on suomen luonto kaunis, ei muuta voi sanoa.
Aikaisen aamun hieman merisumuinen tunnelma.
Vastapainoksi myöhäisen illan pilven peilailuja, tuossa takana on oikeasti aika jyrkkä pudotus mereen.
Sisäinen geologini herää näistä ilmiöistä.
Ja kuuluuhan ne lampaat olennaisesti saaristoon.
Minun lukaali oli tuossa vasemmalla.
Repekin siellä jolkottelee.
Just sopivasti rennon letkeä pihapiiri, sivummalla on vielä kasvihuone, kasvilavoja ym. joitten kanssa päivittäin touhuskelin.
Työntekijöitten vapaa-aika on aika upeaa.
Oli muuten televisio yhteistiloissa toimeton ja kännykätkin vähissä.
Ihanaa vaihtelua ainaiseen somettamiseen.
Tästä ei pysty ihmisiä tunnistamaan, niin uskallan laittaa tänne.
Nämä tulivat vähän ennen kymmentä melomasta ja painelivat majakkaan yötä ihailemaan.