Ostin yhen taimen viime kesänä ja kaivoin ruukkuineen pottumaahan talaveksi.Keväällä sain kolomeen ruukkuun oli niin kasvannu isoksi.Nyt tullu kesällä joku ongelma ku lehet kuivettuu,muuan marija tulossa vaan 
Luin että mesimarja tykkäisi kosteikosta ja aika Varjosesta ja happamasta enempi kuin neutraalista …olenko väärässä ? Suunnitelmissa olisi laittaa mettänlaitaan kokeeksi puska jos kaksikin.
Aivan varjoon ei kannata laittaa, mutta ei se tosiaan suoraa paistetta kaipaa. Huono vastaaja, en oikeastaan mitään tiedä, mutta appiukko on nyt keväällä laittanut mansikkamaan laitaan mansikkamuoviin muutaman koekappaleen. Ovat siis aivan auringossa, eivät missään kosteikossa, samoilla vesillä menevät kuin mansikat, mutta en nyt sitten tiedä, että millaisia eväitä niille laitettiin, mutta maata ei kalkittu. Hengissä näyttävät olevan, kenties ensi vuonna tiedän paremmin.
Kreeta-Eulaalia, luonnossa olen viimeksi poiminut mesimarjan suuhuni korkealla, puuttomalla tunturisuolla, jossa paitsi porotti kovaa ja keskitaivaalta, oli myös todella hapanta ja märkää.
Istuttaisin omani siis rhodomultaan ja ruukun alusen sijasta koko höskän vatiin jossa välillä vettä kunnolla.
Muistan lapsuudestani että niitä kasvoi aina valoisten kosteikkojen ja hakojen ojien reunamilla, suolla.
Näistä tarhalajikkeista en tiedä, mitä vaativat, mutta lähilaji lillukka kasvaa happaman pintamaan lehdoissa.
Oletan siltä pohjalta että haluavat alkukeväästä ja kesästä voimakasta, keskitaivaalta tulevaa suoraa valoa ja kun marjanmuodostus alkaa, etenkin silloin vettä runsaasti.
Täysin akateeminen on mun tietoni tästä, käytännön kokemusta mulla ei mesimarjan tarhakasvatuksesta ole.
Karvarin marjapöheiköt poikkevat kauniilla tavalla, oletan että ovat puutarhasorttisia ?
Pitääkin ottaa ensi kesän ohjelmaan 
Isännän vanhemmilla olisi oikein kiva kosteikko mökin vieressä ja aurinkoa olisi puolivarjon verran…sieltä olen paikkaa himoinnut marjoille. Toki heille pitänee antaa puolet sadosta jos sinne lykkään.
miraemmi, kuulostaa aivan ideaalilta paikalta. Kokeile muutaman taimen verran, kyllähän sen äkkiä näkee, menestyvätkö. Onnea yritykseen.
Kerro ihmeessä, toimiiko !
Tarvitsevat paljon kastelua jo kukinnan aikaan, muuten kuten aikaisemmissa viesteissä... Suosii kosteaa ilmaa, suihkulähteen reuna kasviksia voisi sopia. Tykkäävät kasvaa tukkipinojen kuorikkeissa, pudotuspaikoilta löytyy hyviä marjoja!
Peittyivät penkissäni veteen 15 alkukesän, huonommin marjoo liian syvällä vedessä, nyt punaiset lehdet oireena. Meillä normaali veedenkorkeuden vaihtelu on 1,5 m, se harrastustoimintaa haittaa
Metsissä voi kasvaa vain yhtä yksilöä isolla alalla, siksi ei siitepöly idä. Erittää myös kasvualustaa jotain mikä estää muiden kasvien kasvua, eikä lopulta kasva itsekään.
Muutamalla ostotaimella luonnon meisikat innostuivat marjomaan, nyt pitää perustaa uusi penkki.
-Kasvihuoneessa kasvattavat pyramideissa, kastelu juuristolle ettei homehdu.
Meillä kasvaa täydessä auringossa pienen ja kapean omenapuun alla. Hyvin tulee satoa. Ikänään en ole kastellut (savimaa alla).
Mulla oli mielikuva (en tiedä mistä johtuen) kuivasta kasvupaikasta joten tietentahten hakemalla hain kuivimman mahollisen “metsämäisen” paikan mesimarjoilleni kuusen alta. Kaikki 6 tainta katosivat syksyn tullen ja jäinki miettimään kuulluuko mesimarjan maanpäälisen osan kadota ja nousee sitten keväällä uuestaan samallai kuin esim.raparperi?
Voi olla, että kuusenhelmassa on liian kuiva paikka. Mutta eipä niitä lehtiä paljon näy keväällä, mutta en oo kauhian tarkkaan kontannu kattomassakaan. Meillä kasvaa luonnostaan täällä meskuja pilvin pimein. Tienpientareella ovat kituisia, mutta tuolla kostealla savipellolla ojanrinteissä kasvaa isoina turppaina. Valossa näyttää marjovan paremmin. En tiijä nuista viljelylajikkeista sitten mistä ne tykkää.
Meillä ne ei häviä talveksi, on usean neliön ala keskellä pihaa omenapuun alla joten on tullut seurattua. Monesti kun istuttaa mesimarjaa, ne 'häviää' ja ilmestyvät näkyviin seuraavana kesänä. Näin on käynyt monelle joka on meiltä pihaansa mesimarjaa siirtänyt.
Mesimarja tykkää hakkuuaukeista ja pururadan varsista. Aurinkoa se tarvitsee eli kuusen alunen saattaa olla liian varjoinen paikka.
Useaa lajiketta kannattaa laittaa ristipölytyksen takia, ja luonnon mesimarjaa lisäksi jos mahdollista sillä se on hyvä pölyttäjä ja paremman makuinen kuin jalostetut vaikka pienemmät marjat onkin.
Kiitokset vastauksista Kesänlapsi ja Oulunseudulta, siirrän mesimarjani kosteampaan paikkaan jahka ilmestyvät jos siis ilmestyvät.
Meitin tyhjällä tiluksella pohjoispohjanmaalla kasvaa mesimarjoja ojan, joen ja peltojen vieressä.
Koska mesimarja ja lillukka ovat vatukoita, niin niitä voi risteyttää ja joskus ne luonnossa pölyttyy vahingossa.
Onpas mielenkiintoinen kasvi. Mitä luulette penttiläiset, peittoaisiko mesimarja vuohenputken kun kerran nurmikollekin pärjää? Olisi yksi naapurin raja tuossa, jonne haluaisin laittaa jotakin helposti irti revittävää mutta vuohenputket tukahduttavaa. :Wow:
Mesimaarain on voimakaskasvuisempi, mutta ei sekään vuohenputkelle pärjää. Ei sille taida pärjätä kuin kaikkein rotevakasvuisimmat kuunliljat ja kilpiangevot joilla myös on suuret lehdet. Noilla molemmilla on kyllä vankka juuristo, mutta onko se sitten haitta, en tiedä. Valtikkanauhus (myös muutkin nauhukset) voisi myös toimia, mutta se kyllä leviää siemenestä ja valloittaa herkästi uusia alueita muuttuen itsekin rikkaruohoksi. Vuohenputki kestää myrkkyjäkin niin hyvin, että ne on käsiteltävä useaan kertaan.
No sitten täytyy miettiä muita vaihtoehtoja kuin tämä, kiitos myös muista kasvivinkeistä Piceaabies.
Meskut erittää jotain ainetta, joka estää muiden kasvien kasvun. Näin minulle kerrottiin kun haaveilin pensaiden alle ja kukkapenkkeihin meskuja. Ja ainakin minulla, siellä missä on meskuja, ei kasva mitään muuta. Ainakaan pöheikön keskellä. Reunoilla tietysti. Nuo on tuommosia monen neliön länttejä, että toki massaa on aika paljon. Oisko sitten sitä ainettakin enemmän, mikä nyt onkaan.
Vuohenputkelle toimii erinomaisesti kirjovuohenputki. Toki sekin leviää hyvin elämäniloisesti, mutta on komeampi ja matalampi. Laitoin tuohon yhteen penkkiin kirjovuohenputkea, missä kasvaa sinnikkäästi tuota ihan perus vuohenputkea, niin eivät viihdy keskenään. Kirjovuohenputki on syrjäyttänyt lähes kokonaan vuohenputken. Keskellä penkkiä kasvaa isoja keltakurjenmiekkoja, ja niitten juurakko on niin tiivis ja vahva, ettei vuohenputket mahdu siihen sekaan. Toisella päässä penkkiä kasvaa lemmikkiä suurena mattona, ja siinäkään ei ole yhdenainoaa vuodenputkea. Ei aavistustakaan miten se on mahdollista. Samoin sinipallo-ohdakkeelle se ei pärjää.
Maaretti,ostin.En nyt muista minkä niminen hempukka,eioo tullu ku muuan marija.
Yhtenä vuonna tuli joku tuholainen ja märehti melekeen kaikki.
Laitanko sulle tätä niinolis uus tulokas jos tulis marijojaki.
En osaa neuvvoa suojauksessa,Omani upotan kasvimaahan talaveki ja hyvin ovat pätijänneet.
Tuosta kasvista opin sen, ettei koskaan ikinä enää kasvilavoihin.
En tiedä miten tuo kasvaa avomaalla.
Aika monta vuotta olen tuota nyt yrittänyt kitkeä pois, mutta aina vaan nousee uusia taimia.
Se on yhtä elinvoimainen meillä kun jättipalsami, kauhea maanvaiva.
Kasvilavoista “tukahduttaa” kaiken muun istutetun hengiltä.
Marjat oli hyviä, ne kun löysi, linnut vei suurimman osan.