Onpas komea!
Trikolorin keskimmäinen, siis valkoinen, on myös kukassa. Juuri ja juuri pystyy pitämään juuret irti lattiasta, kun tätä rykelmää siirtelee. Tämä oli aikoinaan kolme erillistä kasvia. Kuvat myös hiukan vääristävät mittasuhteita.
C. intermedia alba x C. walkeriana alba.
Ei mennyt kuin sitsemän vuotta tämän kukittamiseen. Se on ollut aina jotenkin huonolla hoidolla ja takarivin kasvi, jota ei ole muistanut kastella. Nyt täytyy ryhdistäytyä, onhan se se nätti kukka.
Siis Cattleya Walkerinter, kukkii pari kertaa vuodessa ilman hössötyksiäkin. Ehkä ilmankosteus on avainsana, ainakin mulla se alkoi kukkia päästyään lasikkoon. Ei mikään valosyöppökään. Mahtuu sitä paitsi ohuine puikkoineen ja pienine lehtineen hyvin melkein paikkaan kuin paikkaan.
Valkoisten perään yksi tumma.
Viime vuoden yhteistilauksessa tullut, nimilapulla Lc. Fireball Flame varustettu katleijahybridi kukkii ensimmäisen kerran. Oletettavasti oikea nimi on Ctt. Fireball Fame. Kukat ovat raottuneet vähitellen pari päivää, ja tänä aamuna ja aamupäivällä huomasin huoneessa tuoksun, josta tuli ensimmäisenä mieleen mustapippuri. Nyt tuoksua ei tunnut. Suuret ovat kukat suhteessa kasvin pieneen massaan. Terälehdissä (ja jo niitä ennen nupuissa) on nestepisaroita, joilla olen onnistunut töhrimään ikkunan. Nuppujen ilmaantumiseen asti kasvi vietti kesää parvekkeella runsaassa valossa.
Kevään 2013 Helsingin kevätpuutarhamessuilta kotoisin oleva Vanda coerulea x V. Blue Magic kukkii kuudella suurella, vähän pitkänomaisella kukallaan kerättyään ensin voimia ja tehtyään muutamia vahvoja juuria.
Toista kertaa tänä vuonna kukkiva pieni Angraecum didieri on ilmeisesti astunut luottokukkijien ryhmään. Illalla alkaa huumaava tuoksu.
Vakiokasvo jo runsaat kolme vuotta: Psychopsis Mariposa GV tänään - ahkerin kukkijani.
Siirsin Marnan tähän ketjuun hupsahtaneet viestit syyskuulle. Jatketaan siellä!