Ensin kesän tulo vetkutteli, sitten simsalabim! Eihän tässä ole muistanut, että samalla kalenterinkin lehti kääntyi 
Siirränpä vaihteeksi viestit tänne.
Phal equestris Apari on aloittanut kukintansa. Yksi lemppareistani; pieni ja niiiiiin söpö 
/* Style Definitions */table.MsoNormalTable{mso-style-name:"Table Normal";mso-tstyle-rowband-size:0;mso-tstyle-colband-size:0;mso-style-noshow:yes;mso-style-parent:"";mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;mso-para-margin:0cm;mso-para-margin-bottom:.0001pt;mso-pagination:widow-orphan;font-size:12.0pt;font-family:"Times New Roman";mso-ascii-font-family:Cambria;mso-ascii-theme-font:minor-latin;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-fareast-theme-font:minor-fareast;mso-hansi-font-family:Cambria;mso-hansi-theme-font:minor-latin;mso-bidi-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-theme-font:minor-bidi;}Paphiopedilum Leeanum (P. insigne x P. spicerianum)
Paphiopedilum Leeanum (P. insigne x P. spicerianum)
aloitti kukinnan jo pari viikoa sitten ja jatkaa kesäkuun puolelle.
Paphiopedilum philippinense var. roebbelennii ?
Encyclia cordigera, tuoksuu helteellä vaahtokarkilta.
Nimetön Vanda, jonka vuosia sitten pelastin roskistuomiolta. Kukkii tasaisesti usemman kerran vuodessa. Ja voi hyvin, vaikka välillä jo luulin viruksen vaivaamaksi.
Ja Dendrobium chrysotoxum, menin hölmö suihkuttelemaan ja kaikki nuput saivat mustia pilkkuja. Tänä vuonna omituisen pieniä kukkia, mutta onneksi paljon.
Minä en saa chrysotoxsumiani kukkimaan.
Se oli talvella viileässä ja kuivana, mutta en tiedä, mitä se tahtoo…
En minäkään ja olen jotenkin onnistunut haalimaan kaksi yksilöä. Toinen kasvaa tosi hyvin eikä kuki, toinen huonommin eikä kuki sekään 
Taas näitä minun ei-aikataulussa olevia. Ei ehkä oikea osasto muttei oikein muuallekaan sovi, on kuitenkin mikä kukkii kohta-vaiheessa. Rosita on keksinyt tehdä nyt uuden kukkavanan, edellinen oli normaaliaikataulussa.
Ja C.mooreana, mikähän ihme nyt kun pitää alkaa uutta versoa ja siis kai myös kukkavanaa tekemään, tuli Burnhamilta loppusyksystä, kukki kauniisti alkuvuodesta ja etualallla valmis bulbi. Kai se sitten on aika aloittaa uudelleen.
Paphiopedilum philippinense var. roebbelennii on makuuni tosi kaunis. Onkohan hankala hoidettava?
Ei P. philippinensen kukittamiseen tarvita muuta kuin valoa, suht tasaista kastelua ja hirmu pitkää pinnaa. Harrastuksen alkuaikoina kun piti säheltää vaikka mitä kasvun parantamiseksi niin sain siihen sumutuksilla jonkun lehtitaudinkin joka parantui kun annoin olla rauhassa. Kasvatti sitten ruukun täyteen versoja ennenkuin teki nuput vaikka ensimäiset pari kukkaa muistelen nähneeni pian sen jälkeen kun saapui yhteistilauksessa. Olivia taisi tietää vuodenkin jopa milloin oli Kargelta kasvit tilattu aikaisemmin.
Ensimmäistä kertaa Kargelta tilattiin 2006, samoin seuraavana vuonna.
Olen tässä yrittänyt selvittää, mitä eroa on P. philippenensellä ja sen variaatiolla roebelenii (huom kirjoitusmuoto).
Lopulta löysin Oakeleyn Paphiopedilum Species, The Essential Guide -vihkosesta tiedon, jonka mukaan ainoa ero on siinä, että variaatiossa roebelenii joutoheteen kilvessä (staminode shield) ei ole vihreää. Ero on siis kovasti pieni. (Minua on aina ihmetyttänyt suomenkielen käännös joutohede, joka on ikään kuin tyhjän panttina olisi. On tuolla joutoheteelläkin oma tehtävänsä: se suojelee allaan olevia heteitä. Venuksenkengillä kuten ei myöskään tikankonteilla siitepöly ei ole myhkyinä, vaan heteissä.)
Koopowitzin kirjassa puolestaan var. roebeleniista sanotaan, että sen petalit ovat pitemmät kuin päälajin, jollain meriittikasvilla jopa 25 senttiset, ja tasaisen kiharat.
Jospa nuokin tuosta vielä venyvät ja kihartuvat? Ota näistä sitten selvä
Mutta upea kasvi tuo joka tapauksessa on, joten vuosien hoito ei ole mennyt hukkaan!
Pitkästä aikaa jokin bulboista kukkii: Bulbophyllum roxburghii (B. sikkimense)
Ja tämä punkkariporukka on tiukasti muodostelmassa.
Kukinnossa oli pisara, jota luulin vedeksi. Kun pyyhkäisin sen pois sormellani, se olikin tahmeaa liimaa.
Seuraavana päivänä sitä oli jo enemmän, jostain syystä en ottanut sitä pois lasikosta kuvatessani, siksi kukat ovat punertavampia. Väri näiden väliltä, kaunis korallinpunainen.
Tuoksu selkeän ja hiukan tympeän sienimäinen - ei siis hikisukkia patterilla
Helokämmeköistä Coelogyne celebensis on helppo kukkija, ei mikään kovin suurikaan.
Kyllä tämä Dendrobium lindleyi kukki tänäkin vuonna, vaikka olikin myöhässä. Viileä ja kuiva kausi kuuluu edellytyksiin.
Pienet on ihmisen ilot: Paphiopedilum Pinocchio viime vuoden yhteistilauksesta. Senhän piti olla keltainen, mikä oli mulle pieni harmitus, mutta hihii, punertavahan tämä on!
Paphiopedilum liemianum kukkii nyt jopa kolmella kukalla, kun on yli vuoden yhtäjaksoisesti kukkinut yhden kukan kerrallaan. Muutenkin on ollut onnistunut ostos, vuodesta 2006 on paria vuoden taukoa lukuunottamatta kukkinut koko ajan. Kuvassa ei ole hiirenpapanoita, vaan herttaköynnöksen kuivuneita kukkia.
Tällainen Bauhausista viime vuonna ostettu jonkin sortin katleija teki ihan mukavan kukkatertun.
Luotettava Vascostylis Thai Sky kukkaterttuineen. Jos poropeukaloinen kasvattaja haluaa vandan niin tämä se totisesti on.
Lisää sinistä kesään. Luottokukkija Vanda Blue Magic suurentelee vielä seitsemää kukkaansa. Oma number 1 
!
Cattleya walkeriana alba tuli 3cm ruukussa yhteistilauksessa 4 vuotta sitten. Nyt se kukkii ensimmäistä kertaa.